Minua vaivaa yksinäisyys, auttakaa? Apua, vertaistukea?

Ei niitä ystäviä helposti aikuisena saa. Tuurilla töistä tai harrastuksista.

Sama täällä. En ole keksinyt muuta ratkaisua kuin roikkua täällä. Tulee edes keinotekoisesti tunne siitä, että olisi kavereita :D

Osallistu aidosti sydäntäsi lähellä olevaan toimintaan vapaaehtoisena.

Samanhenkisiä ihmisiä tapaa samantien ja ajanmittaan voi ystävystyäkin koska on yhteinen mielenkiinnon kohde.

Tee asialle jotakin. Ei sinua kukaan tule kotiin viihdyttämään.

Olen väsynyt ehdottamaan, koska milloinkaan ehdotukseni ei saa vastakaikua. Aina se vaietaan kuoliaaksi. Mutta vielä kerran:

Ystäviä saa yhteisöllisestä toiminnasta. Yhdistystoiminta yhtenä parhaista vaihtoehdoista. Etsi toiminta, joka kiinnostaa sinua, on se sitten eläinsuojelua, luonnonsuojelua, Marttoja tai vaikka joku poliittinen paikallisyhdistys. Liity mukaan, tutustu ihmisiin, osallistu tilaisuuksiin, kutsu heitä joskus kokoontumaan sinun luonasi jne.

Vierailija kirjoitti:

Tee asialle jotakin. Ei sinua kukaan tule kotiin viihdyttämään.

Kuten mitä? Ei niitä ystäviä löydy samaan tyyliin kuin marketista maitoa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen väsynyt ehdottamaan, koska milloinkaan ehdotukseni ei saa vastakaikua. Aina se vaietaan kuoliaaksi. Mutta vielä kerran:

Ystäviä saa yhteisöllisestä toiminnasta. Yhdistystoiminta yhtenä parhaista vaihtoehdoista. Etsi toiminta, joka kiinnostaa sinua, on se sitten eläinsuojelua, luonnonsuojelua, Marttoja tai vaikka joku poliittinen paikallisyhdistys. Liity mukaan, tutustu ihmisiin, osallistu tilaisuuksiin, kutsu heitä joskus kokoontumaan sinun luonasi jne.

Sosiaaliselle ekstrovertille tuo on varmasti erinomainen neuvo. Mutta ujolle ihmiselle ei toimi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen väsynyt ehdottamaan, koska milloinkaan ehdotukseni ei saa vastakaikua. Aina se vaietaan kuoliaaksi. Mutta vielä kerran:

Ystäviä saa yhteisöllisestä toiminnasta. Yhdistystoiminta yhtenä parhaista vaihtoehdoista. Etsi toiminta, joka kiinnostaa sinua, on se sitten eläinsuojelua, luonnonsuojelua, Marttoja tai vaikka joku poliittinen paikallisyhdistys. Liity mukaan, tutustu ihmisiin, osallistu tilaisuuksiin, kutsu heitä joskus kokoontumaan sinun luonasi jne.

Sosiaaliselle ekstrovertille tuo on varmasti erinomainen neuvo. Mutta ujolle ihmiselle ei toimi. 

Eli ihmisten pitäisi todellakin ymmärtää tulla sen ujon ihmisen luo ja vieläpä ymmärtää, että vie aikaa ennen kuin se lakkaa olemasta ujo? No, onhan sekin yksi vaihtoehto. Kuinka hyvin se on tähän mennessä kokemuksesi mukaan toiminut?

Jos et ole halukas menemään ollenkaan epämukavuusalueelle, niin sitten sinun pitää joko hyväksyä tilanne tai jatkaa odottamista, että joku tulee hakemaan suurin piirtein kotoa kaveriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen väsynyt ehdottamaan, koska milloinkaan ehdotukseni ei saa vastakaikua. Aina se vaietaan kuoliaaksi. Mutta vielä kerran:

Ystäviä saa yhteisöllisestä toiminnasta. Yhdistystoiminta yhtenä parhaista vaihtoehdoista. Etsi toiminta, joka kiinnostaa sinua, on se sitten eläinsuojelua, luonnonsuojelua, Marttoja tai vaikka joku poliittinen paikallisyhdistys. Liity mukaan, tutustu ihmisiin, osallistu tilaisuuksiin, kutsu heitä joskus kokoontumaan sinun luonasi jne.

Sosiaaliselle ekstrovertille tuo on varmasti erinomainen neuvo. Mutta ujolle ihmiselle ei toimi. 

Eli ihmisten pitäisi todellakin ymmärtää tulla sen ujon ihmisen luo ja vieläpä ymmärtää, että vie aikaa ennen kuin se lakkaa olemasta ujo? No, onhan sekin yksi vaihtoehto. Kuinka hyvin se on tähän mennessä kokemuksesi mukaan toiminut?

Jos et ole halukas menemään ollenkaan epämukavuusalueelle, niin sitten sinun pitää joko hyväksyä tilanne tai jatkaa odottamista, että joku tulee hakemaan suurin piirtein kotoa kaveriksi.

Lässyn lässyn lää. Turha lätistä aiheesta, josta ei tiedä paskaakaan. Sama kuin menisit nälkää näkevälle sanomaan, että sen kun teet vaan ruokaa niin nälkä lähtee. 

Olen kanssa ujo hikky ja minulle on suositeltu harrastetoimintaa ystävien ja naisten tapaamiseen, mutta minusta ei ole pahemmin kiinnostuttu ystävänä, eikä ainakaan miehenä. Työväenopiston kurssilla ollessani kerroin yhdelle tytölle, että olen vähän jopa ihastunut häneen, niin minut heitettiin häirinnän vuoksi ulos kurssilta, enkä saanut edes kurssimaksua takaisin.

Olen nyt alistunut oikeastaan kohtalooni, enkä juuri enää lähesty ketään. On helpompi olla kotona ja selailla nettiä kuin yrittää olla jotenkin yhteiskunnan osanen.

Vierailija kirjoitti:

Olen väsynyt ehdottamaan, koska milloinkaan ehdotukseni ei saa vastakaikua. Aina se vaietaan kuoliaaksi. Mutta vielä kerran:

Ystäviä saa yhteisöllisestä toiminnasta. Yhdistystoiminta yhtenä parhaista vaihtoehdoista. Etsi toiminta, joka kiinnostaa sinua, on se sitten eläinsuojelua, luonnonsuojelua, Marttoja tai vaikka joku poliittinen paikallisyhdistys. Liity mukaan, tutustu ihmisiin, osallistu tilaisuuksiin, kutsu heitä joskus kokoontumaan sinun luonasi jne.

Olen harrastanut koko ikäni kuorolaulua. Ei minulla silti ystäviä ole. Kuorolaisia tapaan treeneissä ja keikoilla, mutta en ole kenenkään kanssa siinä mielessä samalla aaltopituudella, että ystävyys olisi mahdollista. Ei siis ole ihan niin yksinkertaista kuin helposti ystävystyvät kuvittelevat. 

Yksinäisyyteen on lähinnä totuttava. Minulla oli ystäviä nuorempana. Sitten elämä heitti eteen vastoin käymisiä oikein urakalla ja ystävät kaikkosivat. Nykyisin kukaan ei halua viettää aikaa kanssani. Olen kai niin ankeaa seuraa, kun en jaksa innostua jostain uutuusmeikeistä tms. mistä työpaikalla puhutaan kahvipöydässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen väsynyt ehdottamaan, koska milloinkaan ehdotukseni ei saa vastakaikua. Aina se vaietaan kuoliaaksi. Mutta vielä kerran:

Ystäviä saa yhteisöllisestä toiminnasta. Yhdistystoiminta yhtenä parhaista vaihtoehdoista. Etsi toiminta, joka kiinnostaa sinua, on se sitten eläinsuojelua, luonnonsuojelua, Marttoja tai vaikka joku poliittinen paikallisyhdistys. Liity mukaan, tutustu ihmisiin, osallistu tilaisuuksiin, kutsu heitä joskus kokoontumaan sinun luonasi jne.

Sosiaaliselle ekstrovertille tuo on varmasti erinomainen neuvo. Mutta ujolle ihmiselle ei toimi. 

Minusta ujolle ihmiselle tuo nimenomaan toimii. Ei tarvitse niinkään keksiä puhumista toisen ihmisen kanssa, koska väkisinkin tutustuu, kun tekee toisen kanssa yhdessä jotain. Esim kun yhdessä siivoaa löytöeläintalolla eläinten tiloja tai hoitaa eläimiä. Jos toinen on vähemmän ujo tapaus, hän kyllä kyselee asioita ja aloittaa keskustelun. Ainakin puhutaan niistä eläimistä tai mitä nyt ollaankaan yhdessä tekemässä. 

Aloittaja kuitenkin tunnisti itsestään syyn, miksi ei saa ystäviä. "...en osaa/en ole valmis kertomaan asioita itsestäni kuin vasta pidemmän tuntemisen jälkeen. Tämä tekeekin ystävystymisestä melkein mahdotonta". Yleisistä asioista puhuminen tai nk small talk tarkoittaa toiselle, että ei ole halukaskaan tutustumaan sen enempää. Jos ei osaa tai halua antaa itsestään mitään, ei toinen ala väkisinkään yrittämään. Small talk on just sitä varten, että voidaan satunnaisessa tilanteessa kommunikoida samalla osoittaen toiselle, että mitään lähempää tuttavuutta ei ole tarkoituskaan tehdä. 

- eri - 

Täällä kans yksinäinen. Minulla on sen verran jo ikää, että suurimmat riennot on takanapäin. Mutta tiedän, että vapaaehtoistoiminnassa saa ystäviä, jopa samanhenkisiä, koska muutkin yksinäiset hakeutuvat sinne. Esim. seurakunnilla on normaaliaikana tarvetta vapaaehtoisille ja ne myöskin pitävät hyvää huolta vapaaehtoisistaan järjestämällä tapaamisia, kokouksia, saunailtoja yms. Siellä et olisi koskaan yksin! Vapaaehtoistoiminnan lisäksi heillä on myös erilaisia kerhoja .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen väsynyt ehdottamaan, koska milloinkaan ehdotukseni ei saa vastakaikua. Aina se vaietaan kuoliaaksi. Mutta vielä kerran:

Ystäviä saa yhteisöllisestä toiminnasta. Yhdistystoiminta yhtenä parhaista vaihtoehdoista. Etsi toiminta, joka kiinnostaa sinua, on se sitten eläinsuojelua, luonnonsuojelua, Marttoja tai vaikka joku poliittinen paikallisyhdistys. Liity mukaan, tutustu ihmisiin, osallistu tilaisuuksiin, kutsu heitä joskus kokoontumaan sinun luonasi jne.

Sosiaaliselle ekstrovertille tuo on varmasti erinomainen neuvo. Mutta ujolle ihmiselle ei toimi. 

Eli ihmisten pitäisi todellakin ymmärtää tulla sen ujon ihmisen luo ja vieläpä ymmärtää, että vie aikaa ennen kuin se lakkaa olemasta ujo? No, onhan sekin yksi vaihtoehto. Kuinka hyvin se on tähän mennessä kokemuksesi mukaan toiminut?

Jos et ole halukas menemään ollenkaan epämukavuusalueelle, niin sitten sinun pitää joko hyväksyä tilanne tai jatkaa odottamista, että joku tulee hakemaan suurin piirtein kotoa kaveriksi.

Lässyn lässyn lää. Turha lätistä aiheesta, josta ei tiedä paskaakaan. Sama kuin menisit nälkää näkevälle sanomaan, että sen kun teet vaan ruokaa niin nälkä lähtee. 

Sinäpä vasta miellyttävän oloinen ihminen olet. Not.

Et tiedä minusta yhtään mitään. Kuten sitä, että olin lapsena lähes täysin ilman kavereita, kun omalla kotikylälläni ei asunut kuin kaksi ikäistäni tyttöä ja he olivat ihan erilaisia kuin minä. Yleensä koulun jälkeen vain luin tai piirtelin tai leikin leikkihevosilla. Muistan kerran tehneeni itselleni kavereita piirtämällä erilaisia hahmoja ja keksimällä niille nimet ja persoonallisuudet.

Olin ujo, en kehdannut enkä osannut puhua aikuisille ihmisille.

Kun aloitin yliopistossa ja muutin kaupunkiin, en saanut ystäviä, koska olin niin maalainen. Juntti. Yliopiston alkuaikoina jännitin seminaareissa oman nimeni sanomista niin paljon, etten kuullut muiden nimiä, kun odotin vain omaa vuoroani pelolla. Mutta puskin eteenpäin pelosta ja epäonnistumisista ja mokailuista huolimatta.

Vieläkin jännittää puhua isolle ja/tai arvovaltaiselle yleisölle, mutta kauas on tultu siitä, kun pelkkä oman nimen sanominen jännitti. Introvertti olen edelleen. Sosiaalisten tilaisuuksien jälkeen olen ihan poikki. Mutta silti mieluummin menen ja osallistun kuin kavennan elämääni jättämällä tekemättä asioita, jotka houkuttelevat.

Soita mulle milloin vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen väsynyt ehdottamaan, koska milloinkaan ehdotukseni ei saa vastakaikua. Aina se vaietaan kuoliaaksi. Mutta vielä kerran:

Ystäviä saa yhteisöllisestä toiminnasta. Yhdistystoiminta yhtenä parhaista vaihtoehdoista. Etsi toiminta, joka kiinnostaa sinua, on se sitten eläinsuojelua, luonnonsuojelua, Marttoja tai vaikka joku poliittinen paikallisyhdistys. Liity mukaan, tutustu ihmisiin, osallistu tilaisuuksiin, kutsu heitä joskus kokoontumaan sinun luonasi jne.

Sosiaaliselle ekstrovertille tuo on varmasti erinomainen neuvo. Mutta ujolle ihmiselle ei toimi. 

Eli ihmisten pitäisi todellakin ymmärtää tulla sen ujon ihmisen luo ja vieläpä ymmärtää, että vie aikaa ennen kuin se lakkaa olemasta ujo? No, onhan sekin yksi vaihtoehto. Kuinka hyvin se on tähän mennessä kokemuksesi mukaan toiminut?

Jos et ole halukas menemään ollenkaan epämukavuusalueelle, niin sitten sinun pitää joko hyväksyä tilanne tai jatkaa odottamista, että joku tulee hakemaan suurin piirtein kotoa kaveriksi.

Lässyn lässyn lää. Turha lätistä aiheesta, josta ei tiedä paskaakaan. Sama kuin menisit nälkää näkevälle sanomaan, että sen kun teet vaan ruokaa niin nälkä lähtee. 

Sinäpä vasta miellyttävän oloinen ihminen olet. Not.

Et tiedä minusta yhtään mitään. Kuten sitä, että olin lapsena lähes täysin ilman kavereita, kun omalla kotikylälläni ei asunut kuin kaksi ikäistäni tyttöä ja he olivat ihan erilaisia kuin minä. Yleensä koulun jälkeen vain luin tai piirtelin tai leikin leikkihevosilla. Muistan kerran tehneeni itselleni kavereita piirtämällä erilaisia hahmoja ja keksimällä niille nimet ja persoonallisuudet.

Olin ujo, en kehdannut enkä osannut puhua aikuisille ihmisille.

Kun aloitin yliopistossa ja muutin kaupunkiin, en saanut ystäviä, koska olin niin maalainen. Juntti. Yliopiston alkuaikoina jännitin seminaareissa oman nimeni sanomista niin paljon, etten kuullut muiden nimiä, kun odotin vain omaa vuoroani pelolla. Mutta puskin eteenpäin pelosta ja epäonnistumisista ja mokailuista huolimatta.

Vieläkin jännittää puhua isolle ja/tai arvovaltaiselle yleisölle, mutta kauas on tultu siitä, kun pelkkä oman nimen sanominen jännitti. Introvertti olen edelleen. Sosiaalisten tilaisuuksien jälkeen olen ihan poikki. Mutta silti mieluummin menen ja osallistun kuin kavennan elämääni jättämällä tekemättä asioita, jotka houkuttelevat.

Arvaapa uskooko kukaan tuota tarinaa sen jälkeen, kun ensin olet lytännyt ujot ihmiset maanrakoon ja syyllistänyt siitä, että eivät ole rohkeita sosiaalisissa tilanteissa? Minä ainakaan en usko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen väsynyt ehdottamaan, koska milloinkaan ehdotukseni ei saa vastakaikua. Aina se vaietaan kuoliaaksi. Mutta vielä kerran:

Ystäviä saa yhteisöllisestä toiminnasta. Yhdistystoiminta yhtenä parhaista vaihtoehdoista. Etsi toiminta, joka kiinnostaa sinua, on se sitten eläinsuojelua, luonnonsuojelua, Marttoja tai vaikka joku poliittinen paikallisyhdistys. Liity mukaan, tutustu ihmisiin, osallistu tilaisuuksiin, kutsu heitä joskus kokoontumaan sinun luonasi jne.

Sosiaaliselle ekstrovertille tuo on varmasti erinomainen neuvo. Mutta ujolle ihmiselle ei toimi. 

Eli ihmisten pitäisi todellakin ymmärtää tulla sen ujon ihmisen luo ja vieläpä ymmärtää, että vie aikaa ennen kuin se lakkaa olemasta ujo? No, onhan sekin yksi vaihtoehto. Kuinka hyvin se on tähän mennessä kokemuksesi mukaan toiminut?

Jos et ole halukas menemään ollenkaan epämukavuusalueelle, niin sitten sinun pitää joko hyväksyä tilanne tai jatkaa odottamista, että joku tulee hakemaan suurin piirtein kotoa kaveriksi.

Lässyn lässyn lää. Turha lätistä aiheesta, josta ei tiedä paskaakaan. Sama kuin menisit nälkää näkevälle sanomaan, että sen kun teet vaan ruokaa niin nälkä lähtee. 

Sinäpä vasta miellyttävän oloinen ihminen olet. Not.

Et tiedä minusta yhtään mitään. Kuten sitä, että olin lapsena lähes täysin ilman kavereita, kun omalla kotikylälläni ei asunut kuin kaksi ikäistäni tyttöä ja he olivat ihan erilaisia kuin minä. Yleensä koulun jälkeen vain luin tai piirtelin tai leikin leikkihevosilla. Muistan kerran tehneeni itselleni kavereita piirtämällä erilaisia hahmoja ja keksimällä niille nimet ja persoonallisuudet.

Olin ujo, en kehdannut enkä osannut puhua aikuisille ihmisille.

Kun aloitin yliopistossa ja muutin kaupunkiin, en saanut ystäviä, koska olin niin maalainen. Juntti. Yliopiston alkuaikoina jännitin seminaareissa oman nimeni sanomista niin paljon, etten kuullut muiden nimiä, kun odotin vain omaa vuoroani pelolla. Mutta puskin eteenpäin pelosta ja epäonnistumisista ja mokailuista huolimatta.

Vieläkin jännittää puhua isolle ja/tai arvovaltaiselle yleisölle, mutta kauas on tultu siitä, kun pelkkä oman nimen sanominen jännitti. Introvertti olen edelleen. Sosiaalisten tilaisuuksien jälkeen olen ihan poikki. Mutta silti mieluummin menen ja osallistun kuin kavennan elämääni jättämällä tekemättä asioita, jotka houkuttelevat.

Minäminäminä. Ja kuvittelet, että kaikilta asiat onnistuu samalla tavalla kuin sinulta? 

Vierailija kirjoitti:

Olen väsynyt ehdottamaan, koska milloinkaan ehdotukseni ei saa vastakaikua. Aina se vaietaan kuoliaaksi. Mutta vielä kerran:

Ystäviä saa yhteisöllisestä toiminnasta. Yhdistystoiminta yhtenä parhaista vaihtoehdoista. Etsi toiminta, joka kiinnostaa sinua, on se sitten eläinsuojelua, luonnonsuojelua, Marttoja tai vaikka joku poliittinen paikallisyhdistys. Liity mukaan, tutustu ihmisiin, osallistu tilaisuuksiin, kutsu heitä joskus kokoontumaan sinun luonasi jne.

Kokeiltu moneen kertaa. Tuloksena entistä syvempi yksinäisyys, kun sai konkreettisesti huomata, että ei kukaan edes halua tutustua minuun. Omasta mielestäni olen ihan tavallinen ja ystävällinen ihminen, mutta jostain syystä ei ole löytynyt halukkaita viettämään aikaa kanssani enempää kuin on pakko. Tuttavuudet jäävät pinnalliselle tasolle eikä ystävystyminen ole ollut lähelläkään vuosiin. 

Pikkusiskoni laittoi kaupan ilmoitustaululle ilmoituksen, jossa haettiin ystävää kävelylenkkien merkeissä. Hän löysi heti ihanan fiksun ihmisen ja tekivät lähes päivittäin lenkkejä.

Ilmoituksen perusteella tuli vielä useita pyyntöjä.

Puistojumpat on minusta paras tapa löytää ystäviä. Kun jää jumpan jälkeen notkumaan, niin juttuseuraa tulee kummasti. Siinä on ainakin optio ystävyydelle, jos huumorit kohtaavat.