Otanko asunnon, eroanko miehestä??

Saisin mahdollisesti nyt yhden asunnon (tai siis pitäisi "ostaa", aso).

Miehellä taipumusta alkoholismiin; ei hän oikeastaan juo välttämättä kauhean suuria määriä (ei siis vedä kossupulloa tms., tissuttelee mietoja, eikä joka päivä),mutta asiasta vielä raskaamman tekee se miten se vaikuttaa häneen: hän masentuu, muuttuu ihan eri ihmiseksi, on sitten aina joitain päiviä ihan erilainen.

Tämä alkoholiasia on ollut meillä välillä enemmän välillä vähemmän tapetilla jo vuoooosikaudet, hyviäkin aikoja on ollut.

Mutta nyt kun olen puhunut pois muutosta lastenkanssa niin hän ei tietenkään halua että muutetaan, ja kyllä se minunkin sydäntä särkisi koska hän on tosi kiva j ameillä menee hyvin kun hänellä ei ole "huono päivä".

Tällä hetkellä hänellä on kova työstressi uuden työn takia, ja juteltini vk-loppuna ja hän sanoi että se on teettänyt hänellä myös tätä pahaa oloa; samoin hän kärsii unettomuudesta mikä välillä vetää häntä myös huonoksi kun on valvonut paljon.

Mietin nyt, että pitäisikö vielä jäädä yrittämään, meillä on niin hyvin, no, silloin kun on hyvin.

Paitsi sitten kun on taas se päivä että hän on ihan virtahepona vaan, en ole varma hoitaako hän sovittuja lasten viemisiä ja sitten saan itse järjestellä kaiken, hän vaan möllöttää, nukkuu, välttelee minua...

Toisaalta pelkään että jos teenkin virheen, ei se niin helppoa yksinkään olisi lasten kanssa, ja talous menisi toki ihankuralle jos pitäisi vielä tässä toista asuntoa maksaa (asuntolainat joutuisi laittamaan katkolle ainakin osin jne.) Olisihan se kiva nekin toiseen asuntoon menevät rahat säästää johonkin mieltä ylentävämpään.

(Hänelle joku päihdehoito, säästää johonkin perheen matkaan mistä olisi piristystä ja tulevaisuudenodotustsa kaikille tms. ...)

Ja kun kävin katsomassa sitä asuntoa, niin olisi se tietty iso "pudotus" kivasta tilavasta talosta ankeaan pikkuasuntoon; olisi esim. pakko myydä puolet lasten leluista, kalusteista, tavaroista, kun ei ne vaan mahtuisi mihinkään...