Sanomiasi asioita, joita kadut vielä vuosien jälkeenkin?

Äiti kävi aikanaan kansanopiston englanninkielen kurssin. Hän oli siitä kovin innoissaan ja lausui mielellään ääneen tai toisteli television sarjojen repliikkejä. Minun piti kuitenkin ylimielisenä lukiolaisena mennä nolaamaan hänet jonkun pikkuvirheen vuoksi, mistä äiti selvästi pahoitti mielensä ja vähensi lausumista. Tajusin kyllä menneeni liian pitkälle, mutta äiti ei palannut aiheeseen enkä minäkään sitten enää halunnut repiä sitä juttua. Meillä oli lämpimät välit ja varmasti hän ymmärsi että teinillä oli vaan noussut kusi hattuun lukionsa kanssa. Silti yhä edelleen ahdistaa ajatella koko juttua, suorastaan vääntää mahasta häpeä jos tulee mieleen. Ja tästä on jo 30 vuotta ja äiti on maan povessa. Miksi tuo asia vaan vaivaa minua?