apua 11 vuotiaan kasvatukseen

Yritä etsiä hyviä puolia nyt tuosta uudesta oliosta joka teille on muuttanut asumaan. Esimerkiksi on hienoa että teillä käy kavereita. Ajattele jos lapsi luuhaisikin kaupungilla tai olisi täysin yksinäinen. On todella hyvä juttu että teillä saa olla ja tiedät kenen kanssa lapsi on. 

Toisekseen on tervettä että lapsi alkaa tehdä luopumista teihin, se on välttämätön tehtävä aikuistumista ajatellen. Muuten lapsi ei ikinä voisi muuttaa kotoa ja perustaa omaa perhettä. Riitely on tosi rasittavaa mutta se liittyy osin tähän itsenäistymistehtävään. 

Se ettei lapsuuden harrastukset enää maistu voi olla ihan ok asia. Tärkeää on että jotain tekee muutakin kuin makaa ja katsoo videoita. Harrastukset voivat muuttua, kun ihminen kasvaa - eihän aikuisetkaan harrasta hamaan kuolemaansa asti samoja juttuja. Joskus lapsen harrastus hengittää vain sen aikaa kuin on lapsi koska hän haluaa täyttää vanhempien odotuksia vaikka ne eivät olisi todellakaan mitään kohtuuttomia harrastusvaatimuksia. Ainakin meillä  vanhemmilla on ollut tärkeää hyväksyä poika sellaisena kuin hän on. Meidän poika ei halua joukkuelajeihin vaikka välituntisin pelaa futista koulussa. Hän ei pidä harrastuksista missä kilpaillaan tai mitataan - paitsi yksilölajeista. Poika siis pyöräilee ja softaa. Meillä oli pitkään sellainen vaatimus, että pojan on mentävä johonkin seuraan tekemään jotain, mutta siitä ei tullut mitään. 

Tehän  voitte itse päättää mitä kotitöitä vaaditaan. Mun 13-vuotiaalta vaaditaan oman huoneen siivous ja kanin hoito, ja tiskikoneen tyhjennystä, tietyn paikan imuroimista yms "nakkeja". Mutta kyllä se on monesti kuin kivirekeä vetäis. Tuonikäiset on usein melko epäsiistejä ja laiskoja. On myös ihan biologiaan liittyvää, että unirytmi siirtyy myöhäisemmäksi. Meillä ainakin nukutaan sit viikonloppuna todella pitkään. 

Sopivasti vaatimuksia, niin että valitset ne tärkeät taistelut. Esimerkiksi kämpän siisteydestä voi tinkiä, jos se ei ole terveydelle vaarallisessa kunnossa. Meillä rahan saanti on sidottu osittain koulumenestykseen. Poika saa nettiin tiettyjä pisteitä, kun kokeesta tulee hyvä numero (siis 8 tai päälle). 

Hajanaisia ajatuksia toisen murrosikäisen pojan äidiltä. Aika monella on tuollainen murahteleva letkujalka kotona : ) onneks tuo vaihe menee kyllä ohi.

Onnistunein "kasvatus"oivallukseni on aloittaa uudenlaisen ihmissuhteen luominen teiniin. Yhdessä tekeminen avaa hyvän kanavan juttelulle, viimeksi käskin Teinileenan avukseni siivoamaan omaa vaatekaappiani josta löytyikin aarteita molemmille, hyvä juttutuokio tuli kaupan päälle. 

Juttelutyylikin on tässä pikkuhiljaa muuttunut, teinit kun ilmeisesti asuvat rinnakkaistodellisuudessa jossa ei tehdä mitään ei kenenkään kanssa ja onnellisuuden huippuhetkiä kuvaava sana on "mmmhh". 

Eli "mitäs teit koulussa", "mitä söit", jne ovat hukattua aikaa. Kerron mielummin jotain hauskaa tai noloa omasta päivästäni, toisinaan Teinileena innostuu spontaaniin vastavuoroisuuteen. 

Ruoanlaitto yhdessä. Vitsit, nauraminen. Tutustuminen uudelleen- vaikka olen edelleen Pomo, olen myös ihminen ja tunnustan, että Teinileenakin on oma persoonansa jonka kanssa haluan viettää aikaa ei vaan siksi, että hän asuu pakosta samassa talossa, vaan siksi, että pidän hänestä ihmisenä. 

Meillä asuu 12 ja 11 v teinit. Kotityönä heillä on oman puolensa huoneesta siistinä pitäminen,roskien vienti,omien ouhtaiden vaatteiden kaappiin vieminen. Näistä ei erikseen makseta mutta kun lähtevät vaikka syysloma reissulle annetaan sitten rahaa mukaan. Niin ja kun saa kokeesta 9 tai 10 saa sen verran rahaakin(innostaa muuten lukemaan). Yhdessä sitten teemme välillä ruokaa ja joskus 11v innostuu leipoaan tai kokkaa koko perheelle.

Hyvä mammat! Vaihteeksi tällaisia lämpimiä ja selvästi rakastavia "kasvatus"neuvoja. Yleensä palstalta saa lukea vain sellaisia natsimaisia rangaistus- ja kiristämisohjeita, mikä on tuntunut tosi pahalta. Me olemme vanhempina pyrkineet siihen, että lapsen kasvaessa muistaisimme kunnioittaa kehittyvää persoonaa, pahinta olisi alistaminen. Eli demokratian määrä perheessämme kasvaa lasten kasvaessa. 

Meillä 4 poikaa, 10, 13. 14 ja 16 v-> pidämme perhepalavereja joissa sovitaan kotityöt, saavat toivoa seuraavan viikon ruokia, saavat kuukausirahan, sanktioita tulee -> kuukausiraha vähenee, tietokone aika jne. Ne ovat yhteisesti sovittuja asioita, ajoittain hermoja rassaa kun kuulemma kaverit saa ja me ei...

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 17:45"]Meillä 4 poikaa, 10, 13. 14 ja 16 v-> pidämme perhepalavereja joissa sovitaan kotityöt, saavat toivoa seuraavan viikon ruokia, saavat kuukausirahan, sanktioita tulee -> kuukausiraha vähenee, tietokone aika jne. Ne ovat yhteisesti sovittuja asioita, ajoittain hermoja rassaa kun kuulemma kaverit saa ja me ei...

 
[/quote] 4 teinipoikaa! Toi olis mun painajainen..kaikki ne likaiset urheiluvaatteet (ja muutkin vaatteet) lattioilla, haisevat kamppeet, piereskelyt, kotitöistä tappelut, äijömäiset munien rapsuttelut jne.jne. Meillö siis yksi 12v poika ja olen iloinen että kuopus on tyttö. Tuon yhden pojan sotkut yms. vielä jaksan, mutta että neljän:O

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:27"]

lapsi on tullut murrosiän kynnykselle: iltaisin meinaa nukkumaanmeno karkailla käsistä, kavereita on alkanut luuhata nurkissa ja katsotaan videoita ym. eikä enää meinaa maistua vanhat "hyvät" harrastukset. läksyistä riidellään jne. 

ja mitä kotiöitä pitää vaatia ja pitäiskö antaa viikkorahaa jne. miten paljon pitää vaatia harrastuksissa pysymistä ja missä asioissa on hyvä joustaa? 

miten näitä teinejä pitää kasvattaa, kun "auvoisat" lapsiajat taitaa olla ohitse, eikä vanhat keinot tepsi. 

juuri sellaista ihmeellistä murahtelua on puhe ja jalat kuin löysät letkut, kaikki reippaus on kadonnut.

[/quote]

Tota ekaa tummennettua en ymmärrä, siis miksi ei saisi kaverit käydä ja katsella videoita? Hyvä vaan, että lapsella on kavereita ja mitä pahaa on videoiden katselemisessa (ellei nyt ihan pornovideoita ole)? Musta ainakin oli kivaa, kun mun lapsi toi kavereita meille, tiesi ainakin missä oli ja mitä teki. Monesti olin niiden seurana ja juteltiin niitä näitä, pelattiin jne...

Ja toi toinen tummennettu, niin tuommoista se nyt vaan on et murahdellaan ja töksäytellään, ollaan velttoja kuin madot. Mun poika edelleen murahtelee vaikka ikää on jo 18 vuotta ja mä en ymmärrä mitään ja oon tosi tyhmä välillä, kun en tajua sen puheita tai muutakaan. No siitä muminasta on toisinaan vaikea saada selvää :) Noi mä olen aina ohittanut ja jatkanut jostain toisesta aiheesta tai naurahtanut ja ollu hiljaa...vähän aikaa.

Meillä 11 ja 13 vuotiaat tytöt ja 8 vuotias poika, ja säännöt ovat kaikilla lapsilla suurinpiirtein samat. Rähinää tulee välillä, mutta pääosin kaikki menee todella mukavasti. Kotona pitää jokaisella olla mukavaa ja sen mukavuuden ylläpitämiseen osallistuvat kaikki. Sovitut kotityöt tehdään ja ne tehdään sen verran hyvin, että niitä ei tarvitse jälkikäteen parannella. Meillä lasten puuhana on ollut myös viikonlopun ruokalistan suunnittelu, ostoslistan teko ja valmistuksessa vuorollaan auttaminen. Tämä auttamispuuha on ollut suosittua ja otan siihen vain yhden kerrallaan - siinä onkin voinut työn ohessa jutella rauhassa auttavan lapsen kanssa.

Otan myös jokaisen yksi kerrallaan milloin minnekin autoajelulle ja siinä olemme jutelleet myös hyvin vaikeitakin asioita. Älä ap ikinä unohda kahdenkeskisen keskustelun tärkeyttä teinin kanssa vaikka miten kiireisiä olisitte ja miniteinillä pyörisi kavereita ympärillään! Vedätte siis normaalia arkea vaikka tilanteet muuttuvatkin . Sitä tappavan tasaista normaalia arkea teinikin arvostaa kun sisällä myllää ja tunteet ovat pinnassa. Teiniaika ei ole sairaus ja teini ei tarvitse mitenkään niin erilaista kohtelua kuin ennenkään, mutta hän tarvii hieman joustoa enemmän, ehkä huumorintajua ja reiluutta. Ylilyöntejä vo tulla, mutta sellaista sattuu, eivät ne välttämättä ole pahaksi kokonaisuutta ajatellen.

Niin ne kasvaaja muuttuu, omaa tahtoa ja mielipiteitäkin alkaa ilmaantua.... ;-)

Koeta kasvattaa pinnaa ja antaa liekaa. Et voi määräillä teinin, edes tuollaisen esiteinin mieltymyksiä enää. Mieti, mitkä ovat ehdottomia reunasääntöjä, kuten kotiintuloajat, läksyjen teko ja vaikkapa yksi harrastus. Mutta anna tilaa olla kaverien kanssa, koska se on lapsellesi nyt erityisen tärkeää, ja kasvattavaakin. Älä aikatauluta liikaa harrastuksia viikkoon, jo koulukin vie aiempaa enemmän aikaa, ja kavereiden kanssakin pitää ehtiä ihan vaan olla.

Juttele lapsesi kanssa, mitä hän pitää kohtuullisena kotityönä. Yleensä tuon ikäiset joutuvat siivoamaan oman huoneensa ja sen lisäksi tekemään jotain pientä lisää. Esim. meillä kaksitoistavuotias poika siivoaa huoneensa ja kattaa pöydän, neljätoistavuotias siivoaa huoneensa, vie roskat ja käy tarvittaessa lähikaupassa asioilla. Nuorempi saa viitosen viikossa, teini 50 e kuussa tililleen, johon on visa electron (oppii sen käyttöä ja suunnittelemaan rahamenojaam). Molemmat saavat kaiken olennaisen kotoa, nuo rahat ovat ihan ekstraa.

ap vastaa: kiitos teille, nämä toi uskoa tulevaan! ihan mukavahan se on, että lapsi heiluu kavereidensa kanssa ja kotonakin mielellään. lähinnä harmittaa, jos lasta  ei sittenkään innosta asiat, joihin hän on tehnyt töitä jo monta vuotta ja osoittanut lahjakkuutta. päätinkin jo lakkauttaa yhden aikataulutetun harrastuksen ja vaihtaa sen yhteiseen liikuntaan. siinä saadaan yhteistä aikaa ja voidaan toteuttaa liikkumista omassa aikataulussa.

jännää vaan tuo murahtelu, kun ei tosiaan meinaa saada mitään selvää puheesta ja puhelimessa olo onkin jo ihan mahdotonta =) =) kiitos vielä teille vastaajat!