Voiko 3:n lapsen äiti löytää enää uutta kumppania?

up

[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 22:22"]Jos kaikki on samalle isälle niin voit. Muuten ei mitään tsänsseja.
[/quote]

Kaikki samalle isälle toki ja jokainen lapsi haluamalla haluttu.

[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 22:12"]Voit löytää, mutta muista, että et pidä rimaa liian korkealla. Toivottavasti kysymys ei tarkoittanut että voitko löytää lapsettoman miehen, sinulle riittää vallan mainiosti joku jolla on myös penikka tehtailtuna sinne ja toinen tänne. Tai täällä sentään mitään huoranpenikoita ole, tarkoitin muita kaltaisiasi sutturoita.
[/quote]

Hmmm, aika kovaa tekstiä! Miksi? Mikä tekee minusta mielestäsi huoran? Kaikki kolme lasta ovat samalle isälle, olen kouluttautunut ja töissä käyvä ihan tavallinen nainen. Lasten isän kanssa olin yhdessä 14 vuotta ja naimisissa. Elämässä tapahtuu kaikenlaista, myös eroja.... Kovin mustavalkoinen on sinun maailmankuvasi!

tietysti voi, eihän nainen nyt pelkkä äiti ole. Minäkin löysin uuden rakkauden, vaikka lapsia oli kolme. yhdessä ollaan oltu jo seitsemän vuotta ja mies on pappakin minun lapsenlapsille, Oli otettu moisesta kunniasta. On olemassa myös hyvin tasapainoisia miehiä, joille lapset tai muut perheen mukana tulevat ihmiset ei ole riipakiviä. sitä kutsutaan elämäksi tasapainoisessa suhteessa. Enhän minäkään ole asettanut mitään tiettyjä ehtoja parisuhteelle. meidän parisuhteessa tämä lapsiaika on sen hetken kun se kestää, ja vanhuutta vietetään sitten kahden. Ja toivottavasti suuren joukon, tärkeiden ihmisten kesken, minun ja hänen sukulaisten kanssa.

Herranjestas mitä vastauksia! Miksi noin monet on noin ilkeitä? Ja mitä pahaa yksinhuoltajat on teille tehneet, ihmeellisiä juttuja. Ihmiset eroaa, big deal.

Totta kai voit ja totta kai löydät uuden kumppanin, jos alat etsiä! Aivan varmasti! Sinä olet ensisijaisesti sinä, persoona, et yh tai edes äiti.

Voi. Itse löysin vaikka olen neljän lapsen yksinhuoltaja, ja lasteni isä on poissa pelistä eli ei ole lapsivapaita viikonloppuja säännöllisesti. Tällä miehelläni on myös lapsia ja yhdessä ollaan onnellisia. :)

[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 20:17"]Eli voiko useamman lapsen äiti löytää eron jälkeen enää uutta kumppania? Varsinkaan kumppania, joka olisi tasokas, kouluttautunut yms? Onko arki kuinka haastavaa tällaisessa tilanteessa?
Kokemuksia otetaan vastaan!
[/quote]

Miksei?? Ja jos hyvin käy ni miehelläkin on jotain kokemusta lapsista työnpuolest tai sitten jopa omia ni hän ei tunne sitten jäävänsä ulkopuolelle lapsi arjestasi. Näin kävi mulle..tosin mulla ol 1ja miehellä ne 3 :)

Kyllä voi löytää mutta tasokkaasta turha haaveilla. Yleensä miehet jotka yh:n huolivat etsivät itsellensä ns äitiä joka huolehtii. Itse tunnen monta yh:ta eikä kukaan heistä ole saanut fiksua tai edes kovin pitkää suhdetta aikaiseksi.

Ei riitä että mies rakastuu naiseen, niihin skideihin on myös rakastuttava... Tai ainakin jonkinlainen kiintymys saada muuten ei tule mistään mitään ja kaikki osapuolet kärsivät.Mamuille kelpaa vaikka 12 lapsen yh, ei muuta kuin tsemppistä! :D

Haha. Tottakai voit löytää! =D

Itselläni lapsia 6 ja ihanan, ihanan miehen sain. =) 

On paremmasta sosiaaliluokasta kun minä, mutta se ei ole kumpaakaan haitannut. Itselläni tilanne kun johtuu sairaudesta ja sen tuomista haasteista eikä päänupista tai halusta niin miksi tuollaisten asioiden tulisikaan haitata.

Itse olen tehnyt heti selväksi, että minulla on lapsia ja olen lukenut mm. deittipalstojen keskustelusta, että miehiä harmittaa ja he kokee tulleensa tavallaan huijatuksi jos lapsia piilotellaan ja kerrotaan heistä vasta myöhemmin. Miksi tekisitkään niin? Miksi tavallaan häpeisit lastesi olemassaoloa?

Lapsesi rakastaa sinua ehdoitta ja olisitko heti vieraan ihmisen lähestyessä kuvioitasi valmis valehtelemaan tai alkuun jättää kertomatta heistä? Mitä tuo uusi mieskään ajattelisi sinusta ja suhteestasi lapsiin jos hän vieraana ihmisenä saa tuollaista aikaan heti.

Ilmanmuuta lapset ilmoitetaan heti kun tulee kyseeseen. Ja jos lapset ei mahdu suhteeseen tai on miehelle este niin sitten ne on ja heippa. Ei se ole vakavaa eikä sellaista mahdollisuutta kannata jäädä edes suremaan.

Lapsesi on sulle varmaan tärkeintä maailmassa. Käyttäydy sen mukaan. Vain kunnioittamalla heitä itse ja näyttämällä miten heitä saa kohdella turvaat sen ettei mieskään kohtele heitä huonosti tulevaisuudessakaan.

Kyllä niitä ihania, komeita ja mukavia miehiä vielä löytyy kun malttaa hetken. Itsellä on ollut niin päin, että miehiä olisi ollut jonoksi asti. Hyvin varakkaista tavalliseen duunariin. Sydämellä valitsin hänet sieltä jostain keskeltä. Tai oikeastaan hän valitsi minut, eikä siinä vaiheessa ollut merkitystä enään onko minulla yksi lapsi vai 10.

Onnea rakkauden löytämiseen. 

Paremmin sitten, kun lapset ovat kouluikäisiä, muuten siihen rumbaan harva lähtee.

Totta kai voi mutta varmaan kannattaa hieman laskea vaatimustasoa. Jos koko ajan hokee että kaikki tasokkaammat juoksee karkuun ei välttämättä huomaan hiomatonta timanttia nenän alla..

Tottakai voit. Mulla oli 4lasta kun uusi mies tuli elämääni. Hänelläkin lapsia ennestään ja nyt meillä yksi yhteinenkin. Alussa oli sopeutumista toki kaikilla, ehkä eka puolivuotta meni,että kaikki sopeutuivat, nyt menee mainiosti, asutaan kahden mun ja tuon yhteisen lapsen kanssa, etälapset käy täällä säännöllisesti ja hommat hoituu sujuvasti. En ottanut elättäjää tai uutta isää lapsilleni vaan tasavertaisen kumppanin ja lapsille turvallisen aikuisen.

Tottakai voi!

Mä olin 36v 3 lapsen (6-15v) yh kun aloin seurustelemaan lapsettoman, 5v nuoremman miehen kanssa (olimme olleet 2v työkavereita tässä vaiheessa). Hän halusi minut JA lapset, he olivat heti alusta saakka kaikessa mukana. Toki elämässä oli vähän hiomista kun esikoispoika oli lojaali omalle isälleen (joka ei eron jälkeen ollut heistä hirveän kiinnostunut) mutta tajusi että voi välittää molemmista kun näki miten hyvä nykyinen mieheni oli minulle ja heille.

18 vuotta eletty jo onnellisina tätä uusperhe-elämää:)

Ja noille yh-huorittelijoille voisin sanoa että itse erosin 14 vuoden liitosta sen takia koska mieheni ei rakastanut eikä arvostanut minua, muuten kunnon mies. Halusin elämältä enemmän ja sainkin todella paljon!

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 09:03"]

Tottakai voi!

Mä olin 36v 3 lapsen (6-15v) yh kun aloin seurustelemaan lapsettoman, 5v nuoremman miehen kanssa (olimme olleet 2v työkavereita tässä vaiheessa). Hän halusi minut JA lapset, he olivat heti alusta saakka kaikessa mukana. Toki elämässä oli vähän hiomista kun esikoispoika oli lojaali omalle isälleen (joka ei eron jälkeen ollut heistä hirveän kiinnostunut) mutta tajusi että voi välittää molemmista kun näki miten hyvä nykyinen mieheni oli minulle ja heille.

18 vuotta eletty jo onnellisina tätä uusperhe-elämää:)

Ja noille yh-huorittelijoille voisin sanoa että itse erosin 14 vuoden liitosta sen takia koska mieheni ei rakastanut eikä arvostanut minua, muuten kunnon mies. Halusin elämältä enemmän ja sainkin todella paljon!

[/quote]

41 jatkaa - tasokkuudesta: naista arvostava, kunnioittava ja rakkautta osoittava myyntijohtaja, tyylikäs, itsestään huolehtiva. Mitä vielä pitäisi olla? Rahaa on riittävästi isoon taloon, matkoihin ja hyvään ruokaan. Muuta ei tarvita

Mä en halua edes uutta miestä.Olen niin pettynyt parisuhteeseen. Lapsia on 4 joista kaksi jo aikuisia.

Itse nuorekas hieman alle 40.

On mieskavereita, seksikaverikin. Mutta jostain syystä kammottaa ajatus lähteä sitoutumaan.Ehkä se vain että

petyin avioliittoon niin pahasti.En osaa ajatella,että ei kaikki miehet ole avioliitossa hirviöitä.

Ja tämä vapaus,olen ollut monta vuotta omillani lasten kera, että tuntuisi ahdistavalta joku äijä tossa

jakamassa asuntoa ja taloutta:D Monta miestä olisi halunnut vakavissaan seurustella,mutta siinä vaiheessa olen pistänyt jarruja ja välit poikki.

ELi kyllä voit löytää miehen.

2

En usko että tässä on juurikaan väliä onko lapsia kaksi vai kolme. Jotkut löytää, jotkut ei. Ja tuota tasokastakin on niin kovin vaikea määritellä. Moni, jota joku toinen pitää tasokkaana (rahaa, ura, ulkonäkö) on henkisesti kylmä ja kukaan järkevä nainen (joka haluaa olla onnellinen) ei häneen koske.

Tiedän yhden kolmen lapsen yh:n, joka on miehen löytänyt. Ensimmäinen mies pakeni kun ei vaan kyennyt käsittelemään ajatusta erityislapsesta. (nyt puhutaan siis sellaisesta, joka ei esim kouluikäisenäkään osaa vielä puhua) Isä ei tapaa lapsiaan. Uusi mies on töissä käyvä ja arjessa kaikin puolin läsnä. Lapset kutsuvat häntä isäksi (ainakin toisille lapsille puhuvat hänestä isänä).  Itse en olisi miehestä aikanaan kiinnostunut, mutta eipä minun tarvitse hänestä kiinnostuakkaan. Rehellisesti sanottuna monilla kavereillani on mies, jota itse en olisi huolinut missään nimessä. Se ei silti tarkoita että nämä miehet olisivat kamalia vaimonhakkaajia tai yhteiskunnan loisia. Aina ei vaan sytytä ja hyvä niin. He ovat onnellisia :)

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 00:03"]Jos on leskeksi jäänyt, niin varmasti. Jos eronnut, niin todennäköisesti vasta seuraavalla kierroksella eli 40-50v, kun lapset lähteneet maailmalle.
[/quote]
Mitä eroa sillä onko leski vai eronnut? Jos ei ole naisen vika että on jäänyt leskeksi, onko se naisen vika että on eronnut? Mä teen mitä vaan suojellakseni omaa poikaani, jos se vaatii eroamisen sen isästä niin teen sen. Mun poika ei oo turvassa jos sen isä on kuvioissa, pitäskö mun jatkaa sen kanssa ettei av:laiset pitäis mua huorana? Mä tein virheen ja hankin lapsen miehen kanssa joka paljastuikin todella huonoksi mieheksi ja isäksi, saanko nyt kärsiä virheestäni koko loppu elämäni? Oon nuori ja kaunis ja fiksu, mutta mun pitää unohtaa että saisin miehen enää, jotta mies ei tuntis itseään hyväksikäytetyksi käveleväksi lompakoksi? Silloinko kun musta tuli yh, niin multa lähti ihmisarvo ja mun pitää hävetä itseäni ja komeaa pientä poikaani? Se on mun ex-mies joka epäonnistui, ei minä. En suostu elää loppuelämääni ilman rakkautta, enkä suostu huoriteltavaksi. Ihme juttu että näissä keisseissä mies jatkaa elämäänsä paneskellen ympäriinsä, mutta naista joka jää yksin huolehtimaan niistä lapsista, kutsutaan huoraksi.

No mulla ainakin niinpäin että ottajia on mutta en halua suhdetta.
Oikeesti alkaa harmittamaan kun kaikki miehet jotka muka ymmärtävät etten halua suhdetta, ihastuvatkin liikaa ja haluavat enemmän kuin voin antaa...