Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö kaikkien kanssa leikkiä?
20.09.2014 |
Aina olen yrittänyt toitottaa lapselle, että kaikkien kanssa pitää leikkiä. Ja yleensä leikkiikin. Yhden tietyn lapsen kanssa ei nyt haluaisi leikkiä ja yritin soveltaa tähänkin tapaukseen tuota samaa oppia. Mutta nyt alan itsekin ymmärtää miksei halua leikkiä tuon lapsen kanssa... Oma lapseni on siis sanonut syyksi, että "Maija" ei jotenkin tajua mitään.
No, ymmärrän mitä tarkoittaa. Esim. "Maija" on meillä kylässä ja sanon hänelle "Nyt voisit Maija lähteä kotiin, me lähdetään iltapesuille", tähän vastaa "Ei mun tarvii lähteä, kun äiskä sano, että saan olla kaheksaan", "Joo, mutta meille ei nyt oikein käy kun mennään saunaan. Tule vaikka huomenna uudestaan.", "Ei, kyllä mä voin vielä olla vähän aikaa", "Eikun nyt sun täytyy lähteä, kun meille ei sovi että olet meillä", "No joo mä oo vähän aikaa vielä", "Eiku nyt ihan oikesti sun täytyy lähteä", "No mä lähen kohta". Ja ei ole mikään tuhma tai tottelematon, vaan ei jotenkin ihan oikeasti tajua mitä sanotaan! En yhtään ihmettele, että jos näin aikuisellakin menee jo hermot, niin varmasti toisilla lapsillakin.
Mitä mieltä: pitääkö kaikkien kanssa leikkiä?
Kommentit (17)
Mun lapset saa valita itse omat kaverinsa. Tokikin kaikille täytyy olla kohtelias eikä ketään saa kiusata, eikä ketään saa sulkea leikin ulkopuolelle jos ollaan porukassa jossain.
Joillakin vaan leikki sujuu paremmin ja luontevammin keskenään ja sellaisia tyyppejä on pyydetty meille kotiin leikkimään. Miksi sellaista pyytäisi kenen kanssa leikkiminen ei suju?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä. Meilläkin tarhassa pakotettiin leikkimään yhden lapsen kanssa ja leikki ei vain toiminut. Lapsena ärsytti kun "kemiat" ei vaan kohtaa ja aikuiset hiillostaa leikkimään yhdessä. Nyt aikuisena ymmärsin että ko. lapsi oli jotenkin kehitysvammainen. Ei lapset voi ymmärtää vielä kaikkea erilaisuutta.
Tietyissä tilanteissa tietyissä paikoissa, kuten päiväkodissa tai kerhossa tai koulussa, kaikki on otettava mukaan, mutta kotiin ei tarvitse kaikkia kutsua.
Tuosta puhuisin kyllä lapsen vanhemmille.
Olisi kiusaamista jättää joku yksi ulkopuolelle, mutta jos haluaa pelkästään tiinan kutsua kylään eikä millaa, ihan hyvin voi. Tosin jos menee toiselle päin naamaa sanomaan ettet voi tulla meille kun haluab, olisi vähän törkeää. Pitäisi opettaa lapselle että sanoo ettei voi tulla kuin yksi ja sanoo että milla voi tulla toiste. Valkoiset valheet on lempeämpiä. Ei sitä millaa tarvitse koskaan kutsua, mutta kunhan ei sano suoraan toiselle että olet tyhmä tai ei haluta mukaan. Koulussa olisi reilua huomioida kaikki, vaikka joku olisikin vähön erikoinen. Kotona voi sitten olla kenen kanssa haluaa.
Koulussa ja päiväkodissa ei saa jättää ketään ulkopuolelle ja töissäkin pitää kaikkien kanssa saada työ tehtyä, mutta vapaa-aikaa ei tarvitse tärvätä sellaisten ihmisten kanssa joiden seurassa ei viihdy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei tarvi, mutta aikuisten pitäisi selvittää miksi oma lapsi ei halua leikkiä jonkun kaa. Siksi koska toinen kaveri on sanonut että toi on vähän nolo, tai muu ryhmä jättänyt ulkopuolelle ja oma lapsi oppii siitä että ehkä hänenkin kannattaa tehdä samoin.
Mietippä ap tätä vähän yksinkertaista lasta. Jos kukaan ei halua olla hänen kanssaan, miltä tästä lapsesta tuntuu? Jos se olisikin oma lapsesi joka on vähän hölmö.
Ryhmässä oppii, ja kun tällaiselle lapselle vaan sanoo suoraan asioita niin ehkä se joskus oppii toimimaan järkevästi. Mut jos hän ei koskaan pääse ryhmään mukaan, niin tuloksena voi olla ahdistinut, syrjäytynyt, hölmö nuori/aikuinen.
Samankaltaisia ongelmia. Olen myös toitottanut kaikkien kanssa leikkimisestä lapsilleni.
1 maahanmuuttajapoika on ollut lapseni kanssa samassa päiväkodissa, eskarissa ja samassa koulussa yhteensä 8 vuoden ajan. Pojan äiti juttelee aina tavatessamme hyvin ystävällisesti ja tiedän että lapset päiväkodissa leikkivät keskenään paljon. Kutsuimme parina vuotena lapsen synttäreille koko päiväkotiryhmän, samoin eskarivuotena vielä. Tuo poika ei koskaan päässyt. Ajattelin sen olevan sattumaa.
Sitten eskarissa kysyessäni lapselta kuinka pojan kanssa on mennyt ja onko saanut kavereita eskarissa? Tyttöni hiukan kiemurteli ja sanoi ettei ole juuri pojan kanssa leikkinyt, eikä pojalla ole eskarissa oikein kavereita. Käskin tyttöni ottaa pojan leikkeihinsä mukaan ja tyttöni meni hiljaiseksi, mutta lupasi yrittää.
Pari viikkoa myöhemmin juttelin sitten tämän tutun eskariopen kanssa ja kysyin onko tyttöni leikkinyt enemmän pojan kanssa. Opettaja kertoi että poikaa oli kielletty leikkimästä tyttöjen kanssa jo päiväkodin loppupuolella. Pojan isä oli teroittanut tätä eskarivuoden alussa opettajillekin. Minkäs teet? Sääliksi kävi poikaa.
Toisen lapseni eskariryhmässä 1 lapsista on syrjäytynyt muista, mutta syynä on valitettavasti se että hän kiusaa ja häiritsee muita. Lapseni on yrittänyt pyynnöstäni ottaa tuota tyttöä mukaan leikkeihin, mutta tytön suurin huvi on se että saa muut itkemään. Rikkoo palapelit, sotkee pelilaudat, rikkoo askarteluja jne.
Sanoin lapselleni että ei tarvitse enää yrittää, mutta ei myöskään saa kiusata takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkien kanssa pitää osta leikkiä. Oletko miettinyt asii syvemmälle, ap? Onkohan tyttäresi kaverin kotona jotain sellaista, että hän viihtyy mieluimmin teillä.
Kaikille pitää olla kiva ja ystävällinen, mutta kaikkien kanssa ei tarvitse leikkiä tai kutsua kotiin. Jos vain yksi on syrjässä ryhmästä, niin häntä pitää pyytää mukaan. Ketään ei saa ikinä syrjiä tai kiusata. Mutta kahdenkeskiset kaverinsa saa tietenkin aina valita itse. Näin opetan itse omille lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 18:07"]
Kaikkien kanssa pitää osta leikkiä. Oletko miettinyt asii syvemmälle, ap? Onkohan tyttäresi kaverin kotona jotain sellaista, että hän viihtyy mieluimmin teillä.
[/quote]
Noin niinkuin karkeasti sanottuna, jos vieras lapsi nyt ei paikkoja hajottaisi tms, niin sanoisin omalle, että on oma etusi että osaat tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, niiden omituisempienkin. Ja että missään ei ole luvattu, että muut ihmiset olisivat täsmäkopioita haaveystävästä. Että jos Maija nyt onkin jotenkin outo, niin on se kuitenkin hauskempi leikkikaveri kuin kissa. Lasta ahdistaa paljon vähemmän toisen omituisuus, jos häntä opetetaan olemaan pelkäämättä sitä. Jos ahdistus jatkuisi, sitten pitäisi harkita asiaa uudelleen.
Maijalla voi olla kaikenlaisia hyviä syitä heittäytyä hölmöksi, vaikka hän ei olisikaan yksinkertainen. Todennäköisempää se taitaa ollakin kuin käsityskyvyttömyys. Kotona ei ehkä ole ketään ennen kahdeksaa, tai siellä on niin ikävää, että parempi olisikin jos olisi tupa tyhjä. Aikuisten tehtävä on kohdella näitä epämääräisiä seuralaislapsia nätisti ja perehtyä hiljaksiin heidän tilanteeseensa. Antamalla vertailupohjaa hyvästä perheestä tällainen lapsi voi saada unelmansa järjestykseen ja uskoa tulevaisuuteensa. Jos heittäydyt rajoittamaan Maijan vierailuja, se saattaa olla viimeinen niitti joka tekee hänestä kaikkien uhrin.
Kyllä minun mielestäni pitäisi yrittää ymmärtää ja ottaa huomioon kaikki lapset. Ei ketään saa tarkoituksella jättää ulkopuolelle. Minun lapseni kelpaa kyllä, kun jollakulla ei ole muita kavereita. Mutta heti kun löytyy toinen kaveri, niin lähdetään sen toisen kanssa. Ymmärtäähän sen tavallaan, mutta sydän itkee oman lapsen vuoksi. Lapseni on liikuntavammainen. Kasvatus ja suvaitsevaisuus lähtee kotoa käsin. Kenelle tahansa voi käydä huonosti ja voi joutua pyörätuoliin. Mitä sitten sanotte te vanhemmat, jotka nyt olette sitä mieltä, että kaikkien kanssa ei tarvitse leikkiä, jos se on hankalaa. Jos oma lapsesi on pyörätuolissa ja siksi kukaan ei leiki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtuuko se leikkimättömyys pyörätuolista vai siitä että tuolissa istujan kanssa ei natsaa. Jossain iässä ne lapset ei piittaa tuoleista ja tuskin hyvä ystävä jää jos myöhemminkään vammautuu. Mutta ikävän ihmisen kanssa ei kukaan jaksa olla....
Ikävä ei tyttöni ole. Se johtuu lähinnä siitä, kun hän ei pääse nopeasti trampoliinille, pyöräilemään mukaan, kiipeilemään jne. Sisäleikit onnistuvat hyvin, mutta ulkona lapset tahtovat juosta sinne tänne. Eli silloin neiti ei pysy mukana, eikä häntä jakseta odottaa. Neiti auringoksi häntä kaikki opettajat ja avustajat kutsuvat. Hymy herkässä. Ottaa muut huomioon jne, joten en usko, että se on sitä. Lapset eivät vain osaa ajatella toista, kun vauhti päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni näissä tapauksissa myös vanhemmat voisivat jälkikasvuaan ohjata. Mutta suurimmalle osalle riittää se, että omalla lapsella on kavereita ja viihtyy. Eli vanhemmat saavat olla "rauhassa" eikä se naapurin yksin oleva lapsi kuulu hänen vastuulleen. Ei edes haluta yrittää, että kaikki voisivat edes joskus leikkiä yhdessä. "Apua, jos minun täytyy jotain extraa tehdä, vaikka auttaa tuota liikuntavammaista." Maailma on julma, mutta kasvatus lähtee siis vanhemmista. Lapset eivät opi elleivät aikuiset näytä esimerkkiä.
( sama kuin 13 ja 15)
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 20:28"]
Ikävä ei tyttöni ole. Se johtuu lähinnä siitä, kun hän ei pääse nopeasti trampoliinille, pyöräilemään mukaan, kiipeilemään jne. Sisäleikit onnistuvat hyvin, mutta ulkona lapset tahtovat juosta sinne tänne. Eli silloin neiti ei pysy mukana, eikä häntä jakseta odottaa. Neiti auringoksi häntä kaikki opettajat ja avustajat kutsuvat. Hymy herkässä. Ottaa muut huomioon jne, joten en usko, että se on sitä. Lapset eivät vain osaa ajatella toista, kun vauhti päällä.
[/quote]
Mutta pitäisikö heidän osata? Hehän ovat lapsia. Eli tässäkin kysymyksessä vanhemmat taitavat siirtää vastuutaan lapsille, ja sitten ihmetellään, miksi ei suju. Sinun taitaisi olla syytä miettiä, voisitteko kehittää jotain ulkojuttuja, joissa lapsesi pystyy olemaan mukana, vaikka sitten ajanottajana tms. Kaikenlaisissa asioissa yritetään ajatella, ikään kuin vamma tai luonteenpiirre pitäisi yrittää kätkeä ja kiistää sen merkitys, mikään muu ei voi olla korrektia. Siinä lapsille tulee liian vaikeat velvollisuudet, ja reaktio on lapsellinen pako.
No olen aina ollut sitä mieltä itsekin, että pitää. MUTTA. Omalla lapsellani on muutama samankaltainen kaveri ja muutama, kenen kanssa tulee aina tappelu. Useimmiten siksi, että kaveri ottaa lapseni tavaroita eikä anna niitä takaisin vaikka lapsi pyytää. Ja usein ja ihan vain kiusakseen. Olen rehellisesti sanottuna itse vaivihkaa rajoittanut tapaamisia ja ohjannut lastani leikkimään muiden kanssa. Eli ei siis niin "älä leiki Maijan kanssa kun se on sellanen vaan leiki Tiinan kanssa" vaan ihan että "hae vaikka tänään Tiinaa leikkimään, ette ole nähneet aikoihin".