Uskottko sanontaa: hienointa ei ole päämärän saavuttaminen vaan mahtavinta on itse matka sinne?

En tiedä, minulla ei oo koskaan ollut aikuisena päämääriä eikä unelmia.

Monissa ja erityisesti niissä tärkeimmissä kyllä. Olen myös tietoisesti pyrkinyt saamaan elämääni juuri niitä asioita, joissa nautin jo matkasta, en vain päämäärästä.

Esim. Tavoite voi oĺla hyvä parisuhde, hyvä suhde lapsiin ja aikuiset, mahdollisimman onnelliset ja täyspäiset lapset. Näissä kaikissa se matka on se mukavin juttu.

Samoin hyvä asema työelämässä voi olla tavoite, mutta eipä tuonne oikein pääse, jos ei matkasta nauti. Ja oikeastaan sitä voi tuntea olevansa perillä jo varhain, jo ekassa vakkarityöpaikassa.

Myös paljon mukavampaa liikkua, koska se on mukavaa. Ei vaan siksi, että olisi terveempi tai paremman näköinen.

Kysymyksen motivaatio? Oletko sitä porukkaa joka haluaa välillä laittaa houkuttavia yleisiä keskustelunaiheita ja sitten ujuttaa omia yhteiskuntanäkemyksiään toisissa keskustelunaloituksissa? Teen tutkimusta teikäläisistä.