Miten erottaa oma luonne "häiriöstä"?

Jos saan itse valita mitä teen vapaa-ajallani, viihdyn ja tunnen oloni hyväksi, kun saan olla ihan rauhassa, katsella telkkaria, selata nettiä, lukea, nukkua jne. Ihmisiä haluan vapaaehtoisesti nähdä ehkä pari kolme kertaa viikossa, kumppania hieman enemmän.

Mitä enemmän kuitenkin teen mitä haluan eli vietän aikaa yksin, sitä vähemmän haluan ihmisiä tavata ja esim. kaupassakäynti ei juurikaan kiinnosta. Kynnys lähteä ulos kasvaa.

Jos näen ihmisiä enemmän, murehdin vähemmän asioita, mutta huomaan myös, että aivoni väsyvät ja sitten taas palaan tekemään yksin asioita ja tunnen siitä mielihyvää.

Kysymys kuuluu: miten erottaa oma luonne (introverttiys?) masennuksesta/stressistä/mökkihöperyydestä? Se olisi helppoa, jos "mikään ei tuntuisi miltään", mutta kun minä ihan oikeasti tykkään katsella telkkaria ja selata nettiä enkä jaksa ihmisiä kovin paljoa, mutta koen välillä selvästi erakoituvani liikaa jos en pakota itseäni ihmisten luo.