Ketipinor tappoi lapseni
Hei!
Päätin yrittää perustaa kansanliikkeen tämän asian tiimoilta. Eli lapsellani todettiin keskivaikea masennus ja paniikkihäiriö keväällä 2014. Monien mutkien jälkeen (niistä myöhemmin) hänelle määrättiin paniikkikohtauksiin Ketipinor -lääkitys. Hän ehti käyttää ko. lääkettä kolmisen viikkoa kunnes teki itsemurhan. Emme osanneet mieheni kanssa ollenkaan aavistaa tällaista. Vasta tapahtuneen jälkeen luimme tarkemmin ko. lääkkeen sivuvaikutuksista (joita on aivan tolkuton määrä), joista yksi on kohonnut itsemurhariski.
Poikamme päiväkirjasta päättelimme myös, että itsemurha-ajatukset heräsivät Ketipinorin käytön alettua, poikamme häpesi kirjoituksissaan itsemurha-ajatuksia eikä siksi ollut uskaltanut niistä kenellekkään puhua.
Netistä löytyy paljon tietoa ko. lääkkeen vaarallisuudesta, eritoten nuorille (poikamme oli 15 vuotias reipas urheilijanuorukainen), mutta esim. lääkettä määrännyt psykiatri ei tästä puhunut, vaan kehui lääkettä uudeksi "ihmelääkkeeksi", jota on turvallista käyttää, koska sitä on niin monelle (kuinkahan monelle???) Suomessa määrätty.
Nyt päätin siis ottaa tämän erittäin vakavan asian esille.
Keillä on kokemuksia Ketipinorista, toivoisin ottavan yhteyttä seuraavaan sähköpostiosoitteeseen ja kertovan (anonyyminä jos haluaa) kokemuksia ko. lääkkeestä. Jos voimme yhdessä ehkäistä yhdenkin turhan kuoleman, se on jo voitto, puhumattakaan laajemmasta julkisuudesta.
Sähköpostiosoite:
ketipinorin_uhrit@hotmail.com
Kiitoksia etukäteen
Kommentit (216)
Itse olen käyttänyt ketipinoria 2 vuotta paniikkiin ja ahdistukseen, sekä nukahtamiseen. Mulle varoitettiin lääkärissä että itsemurhariski nousee alussa ja terapia oli intensiivisempää kuukauden verran kunnes keho tottui lääkkeeseen ja riski laski. Mulla annos on iltaisin 100mg ja pitkin päivää täsmälääkityksenä tarvittaessa max 100mg. Mulle lääkkestä ei oo ollut ongelmia ekan kuukauden jälkeen, muuta kuin unohtaessa vieroitusoireita. Muita lääkkeitä mulla on Seronil, Seroquel Prolong sekä melatoniinia nukkumiseen, ja kaikkien näiden sivuoireissa on itsemurha-ajatukset.
terveisin 16-vuotias tyttö, masennus ja ahdistushäiriö.
Näitä lääkkeitä ei saisi ikinä antaa kenellekään. On ihmisiä, jotka uskovat lääkäriä kuin tuomaria tai jumalaa. Sitten on niitä, jotka selvittävät asioita ja ymmärtävät, että lääketeollisuus ja lääkärit eivät tule myöntämään, jos lääke on vaaraksi. Olen itse saanut hillittömiä raivokohtauksia jopa omaksi vaaraksi asti nuorena, kun sain kyseisestä osaa sisältävät lääkkeet masennukseen
Miten kiltti perhetyttö voi muuttua yhtäkkiä raivohulluksi. Jätin lääkket pois kaikista vastusteluista huolimatta. Kohtaukset loppuivat kuin seinään ja masennus loppui tyystin.
Lääke ei ole ikinä ratkaisu masennukseen.
Ne, jotka jaksavat ja kiinnostuvat, kannattaa todellakin tutustua omatoimisesti lääkkeen vaikutukseen ja haittoihin.Netistä etsimällä tietoa löytyy todella paljon.
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 11:49"]Hei! Olen 18v nuori, olen syönyt ketipinoria n. 4vuotta. Sivuoireiden määrä on jäätävän suuri, olen pyytänyt lääkäreiltä, että se vaihdettaisiin pois. Mutta ei, kun ketipinor on ihmelääke ja ei tätä viitsisi vaihtaa kun niin hyvin toimii.
Perus painonnousun, liikahikoilun, levottomien jalkojen, päänsäryn, huimauksen, kuvotuksen, tunnekylmyyden lisäksi olen alkanut olemaan agressiivinen. Tavallaan. Mielessäni pyörii toisinaan todella sairaita mielikuvia, joissa tapan ihmisiä. Kysyin lääkäriltä, ovatko ne normaaleja. Ei kuulema pitäisi huolestua. En ole koskaan ollut mitenkään agressiivinen ihminen, en suutu oikein mistään, en ole tapellut, en riitele, en huuda. Eläinystävällinen, muurahaisiakin syötän toisinaan sokerilla ulkona.
Toisinaan sitä miettii, onko tuo lääke se, mikä sai minut niin tunnekylmäksi. Olen lukenut monesta muusta paikkaa, että muillakin on samaa ongelmaa. Kun ei oikein tunnu miltään, kaikki tunteet jäävät "vajaiksi".
Toki kaikissa masennuslääkkeissä (miksi ketipinoria on edes määrätty lapsellesi, en ymmärrä. Sitähän tuputetaan yleensä unettomuuteen, joka sekin väärin, ja suurina määrinä skitsofreniaan ja kaksisuuntaiseen...) on kohonnut itsemurhariski ensimmäisten viikkojen aikana.
Usein itsemurhatapaukset tulevat juuri "puun takaa" ja niitä ei osaa odottaa. Voi olla, että lapsesi on niitä jo pidempään hautonut mielessään..
Surullista, otan osaa. Ei tähän muuta osaa sanoa.
[/quote]
olet luultavasti pyytänyt että Se vaihdettaisiin esim diapamiin. Lääkärit yleisesti ottaen vaihtavat miedompiin lääkkeisiin erittin mielellään, ja pitää muistaa että lääke on aina vasta toissijainen hoitomuoto terapian ohessa. Miten terapiasi on sujunut?
Varoituksena, lääkkeistä lähteminen voi olla hyvin raskas työ. Itselläni oli tukena poikaystävä , kun päätin omatoimisesti lopettaa lääkkeet. Lopetus sai aikaan vieroitusoireet, joille oli ominaista samojen oireiden paheneminen , jotka lääkkeet alku vaiheessa saivat aikaan, mm . itsemurha-ajatukset. Lisäksi tuli kamalan sekavaa oloa, päässä pyöri ja oksetti. Tätä kesti pari kolme viikkoa noin.
Töissä en voinut olla vaan olin sairaslomalla. En tuntenut lainkaan olevani oma itseni. Mietin, eikö olo ikinä helpotu. Helpottuihan se. Lääkärit olivat tuossa vaiheessa valmiit nostamaan seroquel annostuksen 700 mg, heidän mukaan masennusoireet pahentuivat, koska lopetin lääkkeen yhtäkkiä.
Tästä vieroitusoireyhtymästä lääkärit ovat hyvin vaitonaisia kertomaan. Mainitaan kyllä muistaakseni lääkkeen sisällössä.
Vieroutus ilman tukea voi olla vaikeaa. Haluan kertoa kokemukseni, jos jollekin olisi apua tästä. Itse en todellakaan tiennyt, mitä seurauksia pitkäaikaiskäytöllä voi olla. Mieheni ei luovuttanut ja otti selvää asioista.
Nyt elän ilman lääkkeitä kuudetta vuotta, jaksan käydä töissä ja ikinä ei väsytä enää niin paljoa, kuin lääkkeen aikana. Masennuksesta en ole enää kärsinyt. Ja itsemurha-ajatukset eivät ole hiipineet mieleeni. Kiitos miehelleni, joka sai uskomaan, että tästä selvitään.
Olen 17-vuotias tyttö, Ketipinor määrättin syvään masennukseen (purkissa lukee ''unen laatua parantamaan'') helmi-maaliskuussa 2013. Ikinä ei minulla ole ollut pahempia painajaisia, sitä zombi-oloa, tai muutenkaan heittänyt päässä, kuin Ketipinorin aloittamisen jälkeen... Itsemurha-ajatukset ja napsahtelut ovat lisääntyneet huomattavasti lääkkeen aloittamisen jälkeen. En nukahda iltaisin, vaan Ketipinor vetää minulta tajun pois. Olen tämän takia useamman kerran kirjaimellisesti ryöminyt suihkusta huoneeseeni nukkumaan, koska vaikutus iskee joskus ihan ykskaks. Nyt, vihdoin, lääke pitäisi vaihtaa mirtzapiiniin, kaksi vuotta olen joka ilta ottanut Ketipinoria, ei enää ikinä... Minusta, entisestä urheilullisesta tytöstä sulkeutui zombi, jolla on viikottaista huimausta ja järkyttävää päänsärkyä.
Osanotot täältäkin.
Ja huomatkaa siis, että vaikuttava ainesosa on ketiapiini. Tätä sisältävää lääkettä myydään nimellä Ketipinor ja Seroquel.
Veren kolestoroliarvot saattavat myös nousta tällä lääkkeellä. Helposti saa huonolla ruokavaliolla ja ketipinor lääkkeellä itselleen sydän -ja verisuonisairauden.
Tämän lääkkeen yhtäkkinen lopettaminen on myös vaarallista joten se pitään lopettaa pienin annoksin lääkärin valvonnassa.
Jos on vaikeasti masentunut niin hyvä olisi tietysti olla alkuun jokin lääkitys.
Sitten kun piristyy niin kannattaa panostaa terveelliseen ruokavalioon ja reippaaseen säännölliseen liikuntaan.
Terapia on tärkeä osa kuntoutusta ,pelkkä lääkitys ei auta.
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 11:54"]No kouluampujat kaikki on käyttäneet ssri-lääkkeitä.
Miettikää sitä ennen ku syötätte vekaroille lääkkeitä.
[/quote] [quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 11:54"]No kouluampujat kaikki on käyttäneet ssri-lääkkeitä.
Miettikää sitä ennen ku syötätte vekaroille lääkkeitä.
[/quote] Ketipinor ei ole SSRI-lääke. Suomalaisista 10% syö masennuslääkkeitä ja ssrit on yleensä melko hyvin siedettyjä ja hyvin tutkittuja(aikuisilla). Ketiapiini on vähän toinen juttu.
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 14:07"]Olen 17-vuotias tyttö, Ketipinor määrättin syvään masennukseen (purkissa lukee ''unen laatua parantamaan'') helmi-maaliskuussa 2013. Ikinä ei minulla ole ollut pahempia painajaisia, sitä zombi-oloa, tai muutenkaan heittänyt päässä, kuin Ketipinorin aloittamisen jälkeen... Itsemurha-ajatukset ja napsahtelut ovat lisääntyneet huomattavasti lääkkeen aloittamisen jälkeen. En nukahda iltaisin, vaan Ketipinor vetää minulta tajun pois. Olen tämän takia useamman kerran kirjaimellisesti ryöminyt suihkusta huoneeseeni nukkumaan, koska vaikutus iskee joskus ihan ykskaks. Nyt, vihdoin, lääke pitäisi vaihtaa mirtzapiiniin, kaksi vuotta olen joka ilta ottanut Ketipinoria, ei enää ikinä... Minusta, entisestä urheilullisesta tytöstä sulkeutui zombi, jolla on viikottaista huimausta ja järkyttävää päänsärkyä.
Osanotot täältäkin.
[/quote]
Jos ja kun lääke ei ole sopinut niin miksi olet jatkanut sen ottoa????
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 14:43"][quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 14:07"]Olen 17-vuotias tyttö, Ketipinor määrättin syvään masennukseen (purkissa lukee ''unen laatua parantamaan'') helmi-maaliskuussa 2013. Ikinä ei minulla ole ollut pahempia painajaisia, sitä zombi-oloa, tai muutenkaan heittänyt päässä, kuin Ketipinorin aloittamisen jälkeen... Itsemurha-ajatukset ja napsahtelut ovat lisääntyneet huomattavasti lääkkeen aloittamisen jälkeen. En nukahda iltaisin, vaan Ketipinor vetää minulta tajun pois. Olen tämän takia useamman kerran kirjaimellisesti ryöminyt suihkusta huoneeseeni nukkumaan, koska vaikutus iskee joskus ihan ykskaks. Nyt, vihdoin, lääke pitäisi vaihtaa mirtzapiiniin, kaksi vuotta olen joka ilta ottanut Ketipinoria, ei enää ikinä... Minusta, entisestä urheilullisesta tytöstä sulkeutui zombi, jolla on viikottaista huimausta ja järkyttävää päänsärkyä.
Osanotot täältäkin.
[/quote]
Jos ja kun lääke ei ole sopinut niin miksi olet jatkanut sen ottoa????
[/quote]
Ohjaajat pakottavat ottamaan lääkkeet, muuten soitetaan sossuun ja väitetään, etten suostu yhteistyöhön ohjaajien kanssa.
Ohjaaja ei ole lääkäri joten ei voi moiseen pakottaa. Ja et liene pakkohoidossakaan. Vai oletko sairaalassa? Pakkohoidossa?
Itselleni tuli tästä vaan elävästi mieleen, miten teininä sairastaessani masennusta minulle määrättiin Seromex -lääkitys. Oloni paheni todella paljon, ahdisti enemmän kuin ennen lääkitystä. Tämän sanottiin olevan normaali alkuoire ja sen lievenevän. No, yli puolessa vuodessa asia ei muuttunut ja ahdistus vain paheni pahenemistaan. Viimein tilalle määrättiin Seroquel ja taas täysin sama juttu. Olo oli jo sitä luokkaa, ettei enää kestänyt. Lopulta väsyin lääketappeluun ja lopetin lääkityksen.
Aloin voida paljon paremmin. Alituinen ahdistus alkoi heiketä ja lopulta olo alkoi olla jo lähes normaali. Masennuksenikin parani pikkuhiljaa, kun jäätävän ahdistuksen ja sen seurauksena kotiin lukittautumisen sijasta pystyin olemaan ihmisten kanssa ja puhumaan asioista.
Että ei sopineet lääkkeet minulle.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 13:03"]Hei!
Päätin yrittää perustaa kansanliikkeen tämän asian tiimoilta. Eli lapsellani todettiin keskivaikea masennus ja paniikkihäiriö keväällä 2014. Monien mutkien jälkeen (niistä myöhemmin) hänelle määrättiin paniikkikohtauksiin Ketipinor -lääkitys. Hän ehti käyttää ko. lääkettä kolmisen viikkoa kunnes teki itsemurhan. Emme osanneet mieheni kanssa ollenkaan aavistaa tällaista. Vasta tapahtuneen jälkeen luimme tarkemmin ko. lääkkeen sivuvaikutuksista (joita on aivan tolkuton määrä), joista yksi on kohonnut itsemurhariski.
Poikamme päiväkirjasta päättelimme myös, että itsemurha-ajatukset heräsivät Ketipinorin käytön alettua, poikamme häpesi kirjoituksissaan itsemurha-ajatuksia eikä siksi ollut uskaltanut niistä kenellekkään puhua.
Netistä löytyy paljon tietoa ko. lääkkeen vaarallisuudesta, eritoten nuorille (poikamme oli 15 vuotias reipas urheilijanuorukainen), mutta esim. lääkettä määrännyt psykiatri ei tästä puhunut, vaan kehui lääkettä uudeksi "ihmelääkkeeksi", jota on turvallista käyttää, koska sitä on niin monelle (kuinkahan monelle???) Suomessa määrätty.
Nyt päätin siis ottaa tämän erittäin vakavan asian esille.
Keillä on kokemuksia Ketipinorista, toivoisin ottavan yhteyttä seuraavaan sähköpostiosoitteeseen ja kertovan (anonyyminä jos haluaa) kokemuksia ko. lääkkeestä. Jos voimme yhdessä ehkäistä yhdenkin turhan kuoleman, se on jo voitto, puhumattakaan laajemmasta julkisuudesta.
Sähköpostiosoite:
ketipinorin_uhrit@hotmail.com
Kiitoksia etukäteen
[/quote] miks tätä on alapeukutettu?
"Jos olet masentunut, mieleesi saattaa joskus tulla ajatuksia itsesi vahingoittamisesta tai itsemurhan tekemisestä. Tällaiset ajatukset saattavat lisääntyä hoidon aloittamisen jälkeen, sillä tämäntyyppiset lääkkeet eivät yleensä vaikuta heti vaan tavallisesti noin 2 viikon kuluttua, joskus siihen kuluu pidempikin aika. Tällaiset ajatukset voivat myös lisääntyä, jos äkillisesti lopetat lääkityksesi. Nuorilla aikuisilla tällaiset ajatukset ovat yleisempiä kuin muilla. Kliinisissä tutkimuksissa todettiin lisääntynyttä itsetuhoisten ajatusten ja/tai käyttäytymisen riskiä depressiota sairastavilla alle 25-vuotiailla aikuisilla.
Ota heti yhteyttä lääkäriin tai lähimpään sairaalaan, jos ajattelet itsesi vahingoittamista tai itsemurhaa. Olosi voi helpottua, jos kerrot jollekin sukulaiselle tai läheiselle ystävällesi masennuksestasi ja pyydät heitä lukemaan tämän pakkausselosteen. Voit myös pyytää heitä kertomaan sinulle, jos he huomaavat masennuksesi pahentuvan tai jos he ovat huolissaan muutoksista käytöksessäsi"
Näin sanotaan pakkausselosteessa. Onko se jäänyt lukematta? Pahoitteluni traagisesta tapahtumasta, mutta lääkäri ei asiassa ole virhettä tehnyt.
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 15:58"]
"Jos olet masentunut, mieleesi saattaa joskus tulla ajatuksia itsesi vahingoittamisesta tai itsemurhan tekemisestä. Tällaiset ajatukset saattavat lisääntyä hoidon aloittamisen jälkeen, sillä tämäntyyppiset lääkkeet eivät yleensä vaikuta heti vaan tavallisesti noin 2 viikon kuluttua, joskus siihen kuluu pidempikin aika. Tällaiset ajatukset voivat myös lisääntyä, jos äkillisesti lopetat lääkityksesi. Nuorilla aikuisilla tällaiset ajatukset ovat yleisempiä kuin muilla. Kliinisissä tutkimuksissa todettiin lisääntynyttä itsetuhoisten ajatusten ja/tai käyttäytymisen riskiä depressiota sairastavilla alle 25-vuotiailla aikuisilla.
Ota heti yhteyttä lääkäriin tai lähimpään sairaalaan, jos ajattelet itsesi vahingoittamista tai itsemurhaa. Olosi voi helpottua, jos kerrot jollekin sukulaiselle tai läheiselle ystävällesi masennuksestasi ja pyydät heitä lukemaan tämän pakkausselosteen. Voit myös pyytää heitä kertomaan sinulle, jos he huomaavat masennuksesi pahentuvan tai jos he ovat huolissaan muutoksista käytöksessäsi"
Näin sanotaan pakkausselosteessa. Onko se jäänyt lukematta? Pahoitteluni traagisesta tapahtumasta, mutta lääkäri ei asiassa ole virhettä tehnyt.
[/quote]
Miksi tällaista lääkettä sitten tungetaan nuorille? Sehän tässä mietityttää.
Uskaltaako kirjoittaa tuohon sähköpostiin? Mulla ois kerrottavaa, mutta arvelluttaa, onko kirjoittaminen tuohon sähköpostiin turvallista/luotettavaa.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 11:19"]
Kauheeta, niin kauheeta! On se niin ikävä kuulla! Osanottoni! Ei siinä mitään jos vanhat ja eläkeläiset kupsahtavat pois. Niillä on jo elämä takanapäin. Lasten ja nuorten hoitoon varat pitäisi ohjata ja satsata, ehdottomasti. Ikävä asennevamma päättäjillä. Harvakseltaan löytyy ne taudit joista ihmiset paranee lääkkeiden syömisillä. Lääkkeen tarkoitus on tänä päivänä tuottaa ottajalleen kierre ja lääkärissä käynti tarkoittaa sitä, että vapaaehtoisesti suostut lääkekokeiluun ja lypsylehmäksi.
[/quote]
Mitä sulla pitäs tehdä sitte jos lääkkeet on väärin :D juoda vettä ja istua kämpillä odottaen että oireet katoaa kuin itsestään. Muista sitten seuraavan kerran noroviruksessa maata vain tekemättä mitään ja paskoa sänkyysi
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 15:51"][quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 13:03"]Hei!
Päätin yrittää perustaa kansanliikkeen tämän asian tiimoilta. Eli lapsellani todettiin keskivaikea masennus ja paniikkihäiriö keväällä 2014. Monien mutkien jälkeen (niistä myöhemmin) hänelle määrättiin paniikkikohtauksiin Ketipinor -lääkitys. Hän ehti käyttää ko. lääkettä kolmisen viikkoa kunnes teki itsemurhan. Emme osanneet mieheni kanssa ollenkaan aavistaa tällaista. Vasta tapahtuneen jälkeen luimme tarkemmin ko. lääkkeen sivuvaikutuksista (joita on aivan tolkuton määrä), joista yksi on kohonnut itsemurhariski.
Poikamme päiväkirjasta päättelimme myös, että itsemurha-ajatukset heräsivät Ketipinorin käytön alettua, poikamme häpesi kirjoituksissaan itsemurha-ajatuksia eikä siksi ollut uskaltanut niistä kenellekkään puhua.
Netistä löytyy paljon tietoa ko. lääkkeen vaarallisuudesta, eritoten nuorille (poikamme oli 15 vuotias reipas urheilijanuorukainen), mutta esim. lääkettä määrännyt psykiatri ei tästä puhunut, vaan kehui lääkettä uudeksi "ihmelääkkeeksi", jota on turvallista käyttää, koska sitä on niin monelle (kuinkahan monelle???) Suomessa määrätty.
Nyt päätin siis ottaa tämän erittäin vakavan asian esille.
Keillä on kokemuksia Ketipinorista, toivoisin ottavan yhteyttä seuraavaan sähköpostiosoitteeseen ja kertovan (anonyyminä jos haluaa) kokemuksia ko. lääkkeestä. Jos voimme yhdessä ehkäistä yhdenkin turhan kuoleman, se on jo voitto, puhumattakaan laajemmasta julkisuudesta.
Sähköpostiosoite:
ketipinorin_uhrit@hotmail.com
Kiitoksia etukäteen
[/quote] miks tätä on alapeukutettu?
[/quote]
Lääke ei tappanut kys.henkilöä
Raportoithan tuon eteenpäin viranomaisille, on tärkeää että nuo sivuoireet saadaan tilastoitua.
Nuorille määrättävien psyykelääkkeiden kanssa pitäisi olla tosi varovainen, koska aivokemia toimii hyvin erilailla kuin aikuisilla.