Lue keskustelun säännöt.
" Jos olisin kotiäiti
30.08.2006 |
asuisimme koko elämämme pienessä vuokra-asunnossa huonolla alueella ja lapset kulkisivat rikkinäisissä kirppisvaatteissa. Koskaan emme pääsisi lomamatkalle eikä olisi varaa ostaa mitään kivaa.¿
Nyt en oikein ymmärrä (;-)). Tai ymmärrän jos puhutaan siitä, että äiti ei aio mennä töihin ennen kuin lapset ovat muuttaneet pois kotoa, mutta yleensähän näissä keskusteluissa on kyse siitä, onko lapsen kanssa kotona hoitovapaalla 1-2 vuotta vai meneekö heti äitiysloman jälkeen töihin. Jos lapsia on se tavallinen määrä eli kaksi tai kolme, niin ns. kotiäitiaikaa kertyy 4-5 vuotta.
Ihminen tekee töitä eläessään jotain 40 vuotta. (Vähemmän koulutettu ehtii tekemään töitä pitempään, korkeasti koulutettu yleensä saa sen verran enemmän palkkaa, että saa pitemmästä opsikeluajasta ja opintolainasta johtuvan eron palkkakertymässä kiinni 10 työvuodessa.) Neljän tai viiden vuoden eläminen pienemmillä tuloilla ei mitenkään voi tuomita ketään koko elämäksi vuokraloukkoon.
Taitaa tuollaisten kommenttien oikea sisältö olla, että ¿en jaksa millään odottaa kolmea vuotta ennen kuin saan ison omakotitalon enkä kestä elämää ilman merkkivaatteita ja lomamatkoja.¿ Kyse on siis omista vaatimuksista eikä siitä millainen elämä lapsille halutaan antaa.
Kommentit (8)
Valinnoissa on pitkälti kyse arvoista. Ei kaikki näe kotona oloa tärkänä. Sille arvotukselle sitten annetaan esimerkkiselityksiä. Vastaavasti luulen, että on paljon kotiäitejä, jotka hehkuttavat kotona oloaan sillä, että valinta on lapselle tärkein, mutta tärkein motiivi on kuitenkin se, ettei ole työorientoitunut (tunnen tällaisen, joka suunnittelee elämäänsä lasten teon ja miehen työkomennuksien kautta niin, ettei tarvi tehdä töitä). Eli selitykset ovat aina selityksiä.
Minulla on kaksi lasta ja olin kotona 4,5 vuotta. Koska olen kasvatustieteilijä ja minut on " aivopesty" , että kotona olo on tärkeää. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna en ole enää ollenkaan varma, onko siitä kotona olosta hyöytä.... kun olen tarkemmin asiaa pohtinut, vertaillut kotiäitien/uraäitien lasten tulevaisuutta ja sitä, millaisia heistä on tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä muut valitsee. Kunhan ei lastaan hakkaa tai hauku.
Nainen on naiselle susi. Jos joku kehtaa jättää lapsensa toisille hoitoon niin onhan se jo KUMMA!
Musta tässä asiassa on päässy karkaan mopo käsistä: Eikö pääasia ole se että perhe on voimissaan??
Eikö ole väliä sillä että lapset tykkää hoitopaikasta, että on varaa elää niinkuin haluaa, vaikka ostaa Harrikka ja ajaa Saksassa jos niin haluaa?
Miksi elämän pitää loppua ja olla pienessä piirissä -koska olen äiti-
Mua ihmetyttää. Paha olla kun haukutaan. Ei olla ajauduttu tähän. Me nyt ei haluttu maksaa 700 euroa kuussa vuokrakolmioon kun 50 enempi laittaa niin saatiin omakoti ja oma piha.
kakkonen
Tottakai on valinta jäädä hoitovapaalle, myydä talo kun ei oo varaa, sossu maksaisi sen vuokran.. Ei talolainaa..
Mää oon paska tehdastyöläinen. Amitsuja oon lukenu, turhaa kun oon tehtaassa.. Mitään hienoa sanaa en tiedä. Aivopesusta en tiedä, mutta sen tiedän että pakko maksaa laskut.
Mutta ihminen olen minäkin. Ja sattuu kun sanotaan huonoksi, vaikka lapsia en lyö tai hauku.
Olisin kotona, hoitaisin lapset. Mutta missä kodissa??
Tulevaisuudessa hakeudun pph. ksi. Ja mielelläni otan 9 kuisen lapsen hoitoon ja ymmärtäisin vanhempia jotka tuo huonolla omalla tunnolla kaikkien syyllistämänä lapsensa hoitoon.
Kakkonen
Äläpä nyt noin streessaannut tuosta hoitoon viemisestä. Kyllä se on kokonaisuus, joka lasten kasvatuksessa ratkaisee. Pystyt antamaan lapsillesi oikein hyvän lapsuuden ja tulevaisuuden, vaikka olet heidät vienyt hoitoon. Yritä vain järjestää illat ja viikonlopt parhaalla mahdollisella tavalla, niin hyvä tulee. Sinulla on ei ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä.
Ei kotona oloa kaikkea pelasta. Yhtä kieroon kasvaa nekin lapset kuin muutkin. Teit niin tai näin, niin aina lapset saa traumoja jostain.
3
miten nämä kotiäidit väittävät, että elää voi lainoista huolimatta miehen tuloilla. Tässäpä teille kotiäidit matematiikkaa:
Miehelle jää kk:ssa käteen 1500¿
Minä saisin varmaan n. 250¿ kotiäitinä
Yhteensä: 1750¿/kk
Laskut:
Asuntolaina + yhtiövastike 1000¿ kk:ssa (vuosi sitten ostettu)
Autolaina+auton vakuutukset n. 150¿/kk
Opintolaina (olen yliopiston käynyt) 120¿/kk
Sähkö joka 3. kk 100¿
Koti+lapsenvakuutus n. 200¿ 3krt/vuosi
Näihin lisätään bensat, ruoat, vaipat, vaatteet, pesuaineet n. 500¿/kk.
Repikää siitä kotiäidit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotiaan vain sen tähden, että pitäisi olla 3 vuotta kotona. Ja eipä tuo juuri auttaisi, kun kolmioista Helsinki-Espoo alueella saa maksaa vuokraa yli 800 euroa. Ja kaupungin vuokrataloon en enää ikuna muuta!!!
Jos vuokra maksaa 50 euroo vähemmän kuin asua omassa ja laittaa rahat OMAAN niin valitsen oman. Pelkän vuokran maksaminen 1200 satsista vie ison erän, siihen laskut, 4 hengen ruoat, vaatteet, vaipat..
Miltei koko ikä on asuttu vuokralla. Mun elämästä 5 vuotta pikkusena meni okt- talossa. Se taitaa meinata et 21 vuotta on maksettu vuokraa jos jonkinmoisesta murjusta. Tämä murju on oma.
7 vuotta oon asunu miehen kanssa ja opiskellu, ollu kotona. Laskenu laskuja.
Ei sitä ylimäärästä jää nytkään osittaisella hoitovapaalla, kaikki menee.
Mutta tolpilla ollaan. Sama raha jää kuin äitiyslomalla. Muuten olis 1000 vähempi, tai jotain..
Isomman lapsen hoitaisin kotona siinä missä vauvankin. Ei paljoa olisi varaa laittaa " vaan toista" hoitoon. Vaikka kerään rahat seuraavaan äippälomaan. Ei mua kiinnosta kituuttaa nyt 300 miinus verot ja sitten jos ensi vuonna raskautuu niin olisi huonoilla äitiysrahoilla, tai pahimmassa tapauksessa myydä taloa.
Yksityistä hoitoa kun käytetään niin kaupunki tukee sitäkin vaihtoehtoa..
Kakkonen
Olen äiti, 2 lasta, mies, talo, vakityö, koira ja kaks autoo. Velkaa, velkaa, velkaa ja vakuutuksia kaikkeen.
Teen töitä koska kaikki tämä pitää maksaa. 300 miinus verot ei riitä jos jäisin kotiin.
Olen paska koska olen 26- vuotias ja kehdannut haluta mieheni kanssa tämän talon jonka katto pitää korjata ja ottaa lisää lainaa 10.000.
Lapset kärsii, ainakin " asiantuntijat" niin sanovat vaikka lapset menee hoitoon mielellään; eilenkin esikoinen (2- vuotias) meni niin kiireellä ettei huomannut heiluttaa. Vauva (10 kk) heilutti kaksin käsin.
En voi tilanteelle mitään. Tiesin kun talo hankitaan että tämä on tulevaisuus. Tämä on ollut suunnitelmissa. Muiden ihmisten tuomiot tuntuu syvällä ja ne tuntuu pahoilta. En halua olla hoitovapaalla ja elää sossun rahoilla.
Välillä oikeasti jo mietin että olenkohaan hyvä äiti kun näin teen. Niin on mulle sanottu, ettei tollanen ole hyvä äiti. Sanooko sulle kukaan koskaan että olet huono -koska olet tehnyt tietosesti omituisen valinnan??
TÄHÄNKIN on ihmisellä kaikki oikeus. 9 kuisen lapsen SAA laittaa hoitoon. Sellasiakin riistäjiä on. Mulla onnesta oli silloin kesäloma.