oikeinkirjoitus

Jos nimi äännettäessä päättyy konsonanttiin (kuten siis sekä Max että Alex tekevät), sijapäätettä ennen täytyy laittaa i (siis Maxille, Alexille). Jos nimi päättyy äännettäessä vokaaliin (kuten Bordeaux), tulee sijapäätettä ennen vain heittomerkki (Bordeaux'lle). Jos nimen ääntämisestä ei ole tietoa, voi tukeutua kirjoitusasuun ja taivuttaa sen mukaan. Periaatteessa kaksoispistettä ei tarvita kuin joittenkin numeroilmausten tai lyhenteiden taivuttamisessa (10:lle, 10 €:lle).  

i väliin kaikissa taivutusmuodoissa!

"Alexilla on pallo". Tuosta lauseesta ei tiedä onko pojan nimi Alex vai Alexi?

[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 08:00"]

"Alexilla on pallo". Tuosta lauseesta ei tiedä onko pojan nimi Alex vai Alexi?

[/quote]

Näin on.

Sama juttu: "Kerro se Janille!"
Nimi voi olla joko Jan tai Jani.

Tuotahan voi kokeilla kirjoittamalla nimen "auki" ääntämistavan mukaan. Ei mitenkään sovi suuhun "Alekslla ja Makslla", on sinne väliin laitettava se i-kirjain. Jos nimi täytyy saada näkymään oikeassa kirjoitusasussaan, pitää ilmauksia sitten kiertää: Alex sai pallon. Katso, että myös Jan saa tietää asiasta.

Kaksoispiste ja heittomerkki eivät kuulu suomen kieleen. Englannissa erotetaan genetiivi heittomerkillä (Max's). Palstalla näkee usein sijapäätteiden erottamista kaksoispisteellä. Mietin mistä mammat ovat saaneet sellaista päähänsä ja miten he ääntävät Alex:lle? Luettaessaklin tekstin on oltava sujuvaa, edetä ilman yskähtelyä kummallisten kirjoitusasujen kohdalla. Jos näen "Aleksille", pojan nimi on Aleksi, jos Alexille, pojan nimi on Alex. Nimi on vierasperäinen, eikä siihen kuulu i missään kielessä. 

Ja on aika samantekevää ettei heti käy ilmi onko lapsen nimi Jan vain Jani, kyllä se jossakin vaiheessa  selviää. 

Mutta netissähän saa kuulemma kirjoittaa millaista suomea tahansa. Siihen ei saa puuttua, ei saa vetää johtopäätöksiä kielen suttuisuuden ja ajattelun suttuisuuden välille. Mutta katsokaa nyt kuitenkin miten mammat käyttävät sanaa lie (missä lie jne). Yhdeksässä tapauksessa 10:stä sen perään tungetaan joku olla-sanan muoto. Miksi? Lie on jo olla. 

Nyt saa alapeukuttaa :)

Alapeukun voisit saada tuosta tympeästä mammoittelusta, ihan samaa sakkia olet itsekin. Muuten olen samaa mieltä.

Tästä tuli mieleen etten pitkään aikaan tiennyt onko tuttavani lapsi Miko vai Mikko kun hän oli puhunut vievänsä jotain "Mikolle". Mikoksihan se paljastui lopulta, mutta ettepä arvaa tekään tuosta onko poika Miko vai Mikko.

[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 09:08"]

Mutta netissähän saa kuulemma kirjoittaa millaista suomea tahansa. Siihen ei saa puuttua, ei saa vetää johtopäätöksiä kielen suttuisuuden ja ajattelun suttuisuuden välille. Mutta katsokaa nyt kuitenkin miten mammat käyttävät sanaa lie (missä lie jne). Yhdeksässä tapauksessa 10:stä sen perään tungetaan joku olla-sanan muoto. Miksi? Lie on jo olla. 

[/quote]

Mä painottaisin myös muunlaista kielellistä sivistystä kuin sitä, että osataan oikeakielisyysnormeja. Suomessa ihmiset keskimäärin tuntuvat tuntevan melko huonosti muita murteita. Jos ymmärsin oikein kirjoituksestasi, kritisoit tuossa tapaa kirjoittaa (tai sanoa) esim. "Se lie on siellä". Tuo on ihan tavallinen savolaismurteisiin kuuluva potentiaali, ei mikään "virhe", kun kirjoitetaan epämuodollista tekstiä.

Kuten ehkä tiedätkin, suomen kirjakieli on koostettu eri murteista. Sen pohjana ovat länsimurteet, etenkin Varsinais-Suomen murre, mutta myöhemmin sitä on ihan tietoisesti kehitetty niin, että mukaan on otettu piirteitä itämurteistakin. Potentiaali taas on varmasti kirjakielemme keinotekoisin kategoria. Potentiaali on ollut vain itämurteissa, mutta ei ihan saman arvoisena kuin muut modukset, ts. sitä on käytetty esim. niin, että potentiaalisuus on ilmaistu käyttämällä lie-muotoa ikään kuin partikkelimaisesti varsinaisen persoonamuotoisen verbin rinnalla (Hän lie menee sinne). Ja tuota esiintyy puhutussa kielessä edelleen, vaikka kirjakielessä onkin nyt hieman erilainen potentiaali. 

Ps. Nuo kielelliset esimerkkini ovat hieman kömpelöitä, koska en ole savolaisnatiivi. Niistä kuitenkin ymmärtää idean.

11

Se tuli vielä mieleeni, että vaikka lie-vartaloiset muodot ja olla-verbi kirjakielessä niputetaankin samaan paradigmaan (eli taivutuskategoriaan), ne ovat kuitenkin etymologisesti eri kantaa. Sekaparadigmat eivät ole kielelle vieraita, onhan meilläkin esim. hyvä-parempi-paras-paradigma, mutta jos ajatellaan kieltä luonnollisena ilmiönä ilman tietoisia normeja, lie ei välttämättä ole ihan samalla tavalla olla-verbi kuin olla-verbi.

Oon muuten huomannut, että palstalla ei tykätä kielitieteestä. Ihmiset eivät ole halukkaita etsimään tieteellisiä selityksiä kielellisille asioille, vaan ainoa suhtautumistapa on tunne. Mielenkiintoista sekin! 

11