Masennus elämäntilanteesta

Olen masentunut elämäntilanteestani. Vihaan paikkakuntaa jossa asun, en viihdy täällä ollenkaan. Paikka tuo vain negatiivisia muistoja mieleen, pelkään törmääväni ihmisiin jotka ovat tehneet elämästäni helvettiä menneisyydessä, kai voi puhua nykyhetkestäkin kun heidän teot vieläkin kummittelevat mielessä.

Aloitin opiskelun alalla joka ei todellisuudessa enää kiinnosta tai en koe sitä tärkeäksi, hakemisprosessiin kului pari vuotta ja siinä välissä kerkesi tapahtua hyvin ikäviä ja radikaaleja asioita, jotka muuttivat arvomaailmaani.

Olen myös jumissa suhteessa ihmisen kanssa kenestä välitän, mutta yhdessäolo nykyään ennemminkin ahdistaa ja tunnen välillä vihaa häntä kohtaan, koska hän on aiheuttanut paljon murhetta ja ikäviä asioita menneisyydessä.

Terapiassa olen käynyt enemmän tai vähemmän teinistä asti, mutta tällä hetkellä ole kontaktia ja tuntuu, että olen liian väsynyt edes aloittaakseni uutta terapiaa. Olen siis aika lopussa ja hukassa.