Lue keskustelun säännöt.
Miten hitaasti kasvanut poikasi on "selvinnyt"?
19.09.2014 |
Jos poikamme tulee vanhempiinsa, hän kasvaa hitaasti ja murrosikä ja kasvupyrähdys tulevat todennäköisesti myöhään. Hän on nyt alakoulussa luokkansa pienin ja varmaankin n. 140 cm seiskalle mennessään. Me vanhemmat olemme lyhyitä ja kumpikin meistä on kasvanut vielä yli 18-vuotiaana.
Jos muilla on lyhyitä ja hitaasti kasvaneita/kehittyneitä poikia niin miten pojat ovat selvinneet tilanteesta? Tai onko se ollut pojalle paha ja kova juttu vai ihan ok?
Tuntuu että poika jo nyt vertailee itseään toisiin ja harmittelee miksi on päätä lyhyempi kuin muut.
Kommentit (38)
Minuakin kiinnostaa. Oma poika nyt 4v ja tosi pieni, saman kokoinen kuin vuoden nuoremmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei näytä haittaavan, nyt ysillä. Yksi kaveri on yhtä lyhyt, se varmaan auttaa. Kannattaa painottaa että kasvaa myöhemmin kuten vanhempansakin aikoinaan
Minkä pituinen ysillä oleva lyhyt? Mun poika 140cm nyt kutosella. Hyvin pärjänny tähän asti, pelaa säbää tosi nopea kaveri, ehkä tämä nostaa itsetuntoa. Luokkansa lyhin.
Eräs läheinen kasvoi vasta lukion kakkosella ja sen jälkeen, siihen asti oli luokan pienin (tytöt mukaanlukien). Nyt on 189 cm ja hienosti on pärjännyt elämässään.
Ei vertikaalinen mitta ole koskaan ollut hänelle mikään ongelma. Vanhemmat eivät tee siitä ongelmaa, eivätkä kaverit tee siitä ongelmaa, niin miksi poika itsekään näkisi siinä mitään ongelmaa. Päinvastoin, hän saattaa kokea itsensä ketterämmäksi kuin kaverit, kun on pienempi kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilastollisesti hitaaseen kehittymiseen liittyy pojilla mielenterveydellisiä ongelmia. Toisaalta pienet rötöstelevät vähemmän yläasteikäisinä.
Hänen lyhyt isänsä on pärjännyt elämässään mainiosti, niin miksi hän ei selviäisi. Ei kannata tehdä ongelmia asioista, jotka eivät ole ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 17:16"]
Tilastollisesti hitaaseen kehittymiseen liittyy pojilla mielenterveydellisiä ongelmia. Toisaalta pienet rötöstelevät vähemmän yläasteikäisinä.
[/quote]
Tilastollisesti suomalaiset tekevät enemmän itsemurhia kuin jonkun muun maan asukkaat, mutta ei se tarkoita, että kaikki suomalaiset olisivat onnettomia. Tilastoja voi joskus käyttää vessapaperina tai takan sytykkeenä. Tällaisessa paikassa ne ovat oivallista takan sytykettä.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 17:16"]
Tilastollisesti hitaaseen kehittymiseen liittyy pojilla mielenterveydellisiä ongelmia. Toisaalta pienet rötöstelevät vähemmän yläasteikäisinä.
[/quote]
Tai sitten se on vaan sukuvika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me myös olemme lyhyehköjä. Minä 164, pojan isä 176.
Harmitteli jo ala-asteella ja surun sekainen harmi jatkui yläasteella, mutta kerroin hänelle varhain mukavia juttuja ihmisistä joita ei ole varrella pilattu. Esitteli silloin tällöin vaikka näyttelijöitä tai koomikoita, joita ei ole pituus haitannut. Miten sen nyt sanoisin... Koitin monelta kantilta tuoda esille sitä, että pituus ei vaikuta mitenkään älyyn ja muuhun lahjakkuuteen ja näitä hänellä tosiaan riittää. Kehuin myös kaikin puolin ulkonäköä ihonväristä silmiin ja komeaan kasvojen profiiliin.
Lopulta tuntui, että poika rupesikin kiinnittämään ulkonäössä enemmän huomiota vaikkapa kasvoihinsa ja toivoi tulevansa isäänsä. Rupesi pitämään huolta kropastaan urheilemalla ja muutenkin keskittymään siihen mille voi jotakin: siisteys ja miellyttävä käytös. Mielestäni siis kanavoi ajatuksensa positiivisiin puoliinsa ihan fiksusti ja on asiaa auttanut sekin, että kavereita on aina ollut paljon. On kiva persoona.
On nyt menossa inttiin ja on kasvanut tosi kovaa vauhtia lukioaikana. Pituutta on ehkä 173cm ja asia ei enää vaivaa, vaikka olisi mieluusti ollut pitempikin. - Eli ihan hyvin on sujunut, tyttöystäväkin on oikein nätti ja suloinen.
Älyssä voittaa sen mitä pituudessa häviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 17:20"]
Me myös olemme lyhyehköjä. Minä 164, pojan isä 176.
Harmitteli jo ala-asteella ja surun sekainen harmi jatkui yläasteella, mutta kerroin hänelle varhain mukavia juttuja ihmisistä joita ei ole varrella pilattu. Esitteli silloin tällöin vaikka näyttelijöitä tai koomikoita, joita ei ole pituus haitannut. Miten sen nyt sanoisin... Koitin monelta kantilta tuoda esille sitä, että pituus ei vaikuta mitenkään älyyn ja muuhun lahjakkuuteen ja näitä hänellä tosiaan riittää. Kehuin myös kaikin puolin ulkonäköä ihonväristä silmiin ja komeaan kasvojen profiiliin.
Lopulta tuntui, että poika rupesikin kiinnittämään ulkonäössä enemmän huomiota vaikkapa kasvoihinsa ja toivoi tulevansa isäänsä. Rupesi pitämään huolta kropastaan urheilemalla ja muutenkin keskittymään siihen mille voi jotakin: siisteys ja miellyttävä käytös. Mielestäni siis kanavoi ajatuksensa positiivisiin puoliinsa ihan fiksusti ja on asiaa auttanut sekin, että kavereita on aina ollut paljon. On kiva persoona.
On nyt menossa inttiin ja on kasvanut tosi kovaa vauhtia lukioaikana. Pituutta on ehkä 173cm ja asia ei enää vaivaa, vaikka olisi mieluusti ollut pitempikin. - Eli ihan hyvin on sujunut, tyttöystäväkin on oikein nätti ja suloinen.
[/quote]
Ette te mitään lyhyehköjä ole. Ihan normaalipituisia. 173 cm on myös ihan normaali mitta.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 17:16"]
Tilastollisesti hitaaseen kehittymiseen liittyy pojilla mielenterveydellisiä ongelmia. Toisaalta pienet rötöstelevät vähemmän yläasteikäisinä.
[/quote]
Kaikilta ihmisiltä löytyy varmasti suvusta tai elinympäristöstä joku mielenterveysongelmille altistava seikka. Kun elämä on tasapainoista ja onnellista, altistavat seikat eivät merkitse välttämättä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, 14:n pojan isän suku on täynnä hyvin pitkiä ihmisiä. Pojan sedät, tädit ja mummikin ovat 180-198-senttisiä. Poika itse ja hänen isänsä ovat ainoat hukkapätkät ja aina olleet luokkansa lyhyimpiä. Kasvaneet myöhään. Olen myös itse kasvanut myöhään tähän mittaani, olin kouluajat kolmen lyhyimmän joukossa.
Meillä pojan mielestä on aidosti hyvä vitsi, jos joku kutsuu häntä kääpiöksi. Se on hänen mielestään hassua ja nauraa sille makeasti itsekin.
Alkoi vetämään tupakkaa posket lommolla 14 vuotiaana. Harmittelee nyt 21 vuotiaaana, että olisi ehkä kasvanut muutaman sentin enemmän, jos ei olisi polttanut. Pituus 165 cm. Oli identiteettikriisiä pituudesta johtuen. Löysi kuitenkin tyttöystävän ja ehti tulla isäksikin. Möreä ääni johtuen tupakasta. Näin hyvin on selvinnyt. Polttaa edelleen, mutta vähemmän isäksi tultuaan. Ammattikoulun on myös saanut käytyä. On töitä, perhe ja velkaa.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 17:20"]Älyssä voittaa sen mitä pituudessa häviää.
[/quote]
Tutkimusten mukaan pituuden ja älykkyyden väliltä on löydetty korrelaatio, eli keskimääräistä pidemmät ihmiset ovat useimmiten myös keskimääräistä älykkäämpiä. Näin ollen väittämäsi ei ole yleistettävissä ;)
Meidän aikoinaan luokan lyhin on nyt 183cm. Todella arvostetussa ammatissa. Lapsensa ovat myös tosi pienikokoisia.
Meidän esikoispoika kasvoi hitaasti ja tasaisesti 2-3 cm vuodessa ilman mitään kasvupyrähdyksiä koskaan, oli pieni ja siro vielä 15v:nä. Kova urheilemaan ja kentällä kuin terrieri mutta koulussa kokonsa puolesta kiusattu - vielä kun nautti koulunkäynnistä mikä oli täysin "sopimatonta" kaverien mielestä.
Kävimme hänen kanssaan lääkärillä joka lohdutti sillä että luuikä oli jäljessä ja kasvunvaraa vielä oli. Poika oli tuolloin ehkä nippanappa 160cm. Armeijan jälkeen olikin sitten jo 180 senttinen ja hartiatkin levisi, ihan on nyt 30+ komea ja miehekäs. Kasvoiltaan tulee aina olemaan nuoren näköinen kuten isäni johon hän selvästi tulee; kun isäni oli 75v häntä luultiin 50+!
Mies on kasvanut intissä 11cm, hyvin tuo on pärjännyt. Omatkin pojat ovat vielä lyhyitä ikätovereihin nähden.