Miten hitaasti kasvanut poikasi on "selvinnyt"?

Ap:n poikaa ei hirveästi voi lohdutella sillä että voisi kasvaa myöhemmin ihan pitkäksi, koska lähisuvussa ei tosiaan ole ketään pitkää ihmistä. Ei kannata siis odotella ainakaan kovin paljon yli 170 cm pituutta. Toivottavasti tulisi edes se täyteen.

ap

Ei tupakakaa. Selvitätte luustoiän. Tarvittaessa syö lääkärin määräämiä hormoneja, jotta kasvaisi joitakin senttejä pidemmäksi. Ottakaa selvää ajoissa, jotta ette myöhästyisi mahdollisesta hormonihoidosta.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 17:56"]

Ei tupakakaa. Selvitätte luustoiän. Tarvittaessa syö lääkärin määräämiä hormoneja, jotta kasvaisi joitakin senttejä pidemmäksi. Ottakaa selvää ajoissa, jotta ette myöhästyisi mahdollisesta hormonihoidosta.

[/quote]

Mitä hormonihoitoa pitäisi ottaa? Eikö lyhyt ja hitaastikehittyvä saa olla ihan rauhassa jos kyse on perinnöllisistä piirteistä, ei sairaudesta?

Pojalla on ollut koko ajan vaikeita ongelmia pituudesta. Koulussa oli aina kiusaamista. Täysi-ikäisyyden saavutettuaan baareissa rähinöitsijät tulevat aina aukomaan päätään lyhyille pojille. Festareilla lyhyt tönitään kumoon jne. Nyt poika on 21v ja pituutta on 169 cm.

Perheessä:

äiti 173 cm ja isä 189 cm, poika siis 169 cm sekä pikkuveli 191 cm (pikkuveli kasvaa vielä, on 17v)

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 17:56"]

Ei tupakakaa. Selvitätte luustoiän. Tarvittaessa syö lääkärin määräämiä hormoneja, jotta kasvaisi joitakin senttejä pidemmäksi. Ottakaa selvää ajoissa, jotta ette myöhästyisi mahdollisesta hormonihoidosta.

[/quote]Voiko oikeasti joillain hormoneilla saada ihmiselle pituutta lisää? Pitääkö mennä yksityiselle? Missä iässä noita käytetään ja kuinka lyhyt pitää olla ennuste?

Meidän pojan pituusennuste on 165 cm, mutta mistään hormoneista ei koskaan ole ollut puhetta. Sukuunsa tullut, sanotaan vaan.

Mitä isompi leka, sitä pahempi vika...päässä.

Jos on huolestunut lapsen pituuskasvusta tai myöhäisestä murrosiästä, kouluterveyden hoitajalta ja koululääkäriltä saa apua. Meillä 144 cm pitkä 12,5 -vuotias poika - vanhemmat ollaan keskipituisia (164 cm ja 177 cm). Koululääkäri otti asian tosissaan ja pojalta määritettiin luustoikä (rönthenkuva kädestä), tutkittiin mm. keliakia, kilpirauhasarvot, pieni verenkuva ja jotain munuaisarvoja verestä. Luustoikä oli vajaan vuoden jäljessä ja pituusennusteeksi saatiin hieman vajaa 180 cm. 

Puhuttiin myös mahdollisuudesta käynnistää murrosikä testosteronihoidolla, mutta koska luustoikä on kuitenkin noinkin lähellä lapsen kronologista ikää, annetaan murrosiän tulla omalla ajallaan. Sen pitäisi alkaa ihan pian.

Ko. lääkäri on vauhdittanut joidenkin poikien murrosikää testosteronihoidolla, sillä ei saada lisäpituutta, mutta toki pituuskasvu ja murrosiän muutoksen aikaiseksi aiemmin. Kasvuhormonihoito on asia erikseen, sillä saadaan lisää pituutta, mutta en osaa sanoa, voiko sitä saada, jos pojan pituusennuste on esim. 165 cm, alle 160 cm -ennusteella ainakin saa.

Ei kasvuhormonia saa ellei ole jokin sairaus. Se maksaa yhteiskunnalle kymppitonnin vuodessa. Hyvin kallis lääke.

t. Yhden aivolisäkrperäisestä kasvuhormonivajeesta kärsivän äiti

Voisihan olla hyvä katsoa esim ne kilpirauhasarvot? Helposti hoidettavissa.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 17:07"]

Jos poikamme tulee vanhempiinsa, hän kasvaa hitaasti ja murrosikä ja kasvupyrähdys tulevat todennäköisesti myöhään.  Hän on nyt alakoulussa luokkansa pienin ja varmaankin n. 140 cm seiskalle mennessään. Me vanhemmat olemme lyhyitä ja kumpikin meistä on kasvanut vielä yli 18-vuotiaana.

Jos muilla on lyhyitä ja hitaasti kasvaneita/kehittyneitä poikia niin miten pojat ovat selvinneet tilanteesta? Tai onko se ollut pojalle paha ja kova juttu vai ihan ok?

Tuntuu että poika jo nyt vertailee itseään toisiin ja harmittelee miksi on päätä lyhyempi kuin muut.

[/quote]

Miten iso juttu tuo pituuskasvu on teidän perheessä? Ymmärrän että lasta on pituudestaan kiusattu mutta muitakin kiusataan: yhtä vaatteistaan, toista nenästä (allekirjoittanutta), lihavuudesta, ei liikunnallisuudesta.. Tottakai kiusaamiseen pitää puuttua mutta lasta voi tukea ja koittaa kääntää ajatukset tekemiseen kuten harrastuksiin, menette uimaan, keilaamaan, kirjastoon.

Kiusaamiseen ei auta sanoa kuittauksena: älä välitä vaan sanoa että puutut tähän. Ja otat yhteyttä vaikka opettajaan, sitten rehtoriin ja jos kiusaaminen vaan jatkuu niin sanoisin että joudun ottamaan lapsen pois siitä koulusta jos tilanne ei lopu ja teet sen jälkeen asiasta vaikka oikeusjutun. Sinä olet vanhempana kuitenkin vastuussa ettet laita lastasi sinne kiusattavaksi.

Mitä tulee pituuskasvuun niin lapsi lääkäriin. Vaikka olisi "sukuvika" niin silloinkin saattaa ratkaisu löytyä purkista. Vaikka se olisi yhteiskunnalle kallista niin hyvä tavaton: se lääke on juuri tarpeeseen!

Omaa lasta on kiusattu koska siskonsa kuoli. Tuntuu että jotkut pitää tätä asiaa tautina. Kavereita saa muualtakin kuin koulusta ja jos katsoo harrastuksia jotka on siellä lähikoululla: koripallo, jalkapallo, sähly niin siellä voi olla niitä oman ikäisiä harrastamassa myös ja vapaa-aika sitoo lapset sitten kavereiksi. Siinä on kumma voima.

Eli "lyhyesti": puutu kiusaamiseen, ehkä koulunvaihtokin voisi olla ratkaisu? En sano että teidän kuuluu kiusattuna häipyä eikä kiusaamiseen puututa vaan vaihto saattaa piristää myös lasta. Kiusaajiinkin voi tutustua, se helpottaa myös yhteisen sävelen löytymistä.

Menkää käyttämään lasta lääkärissä. Saattaa samalla löytyä nimi "sukuvialle".

Positiivisia asioita lapselle, älkää puhuko pituudesta kun lapsi on saman katon alla. Muistakaa että moni kokee kiusaamista erilaisista asioista ja vaikka lastasi kiusataan niin hänkin saattaa kiusata vaikka jotain isonenäistä pullukkaa..

[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 09:09"]

Voisihan olla hyvä katsoa esim ne kilpirauhasarvot? Helposti hoidettavissa.

[/quote]

Pojan kasvua on seurattu vauvasta lähtien (oli SGA, eli pieni syntyessään ja superallerginen vauvavuotena). Keliakiatestit on tehty 2 kertaa (ennen kouluikää ja kouluikäisenä) ja veriokeita otettu (viimeksi vuosi sitten). Kilpirauhasarvot ovat ok, itse asiassa melkein liina isot (eli juuri toisin päin kuin voisi kuvitella). Voisi seuraavassa lääkärintarkastuksessa kysyä tuosta luustoiästäkin. Kasvu on ollut tasaista vähän alle -2 tuntumassa. Todella pieneltä kyllä näyttää kaikkiin luokkakavereihinsa verrattuna.

t. 26

[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 09:27"]

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 17:07"]

Jos poikamme tulee vanhempiinsa, hän kasvaa hitaasti ja murrosikä ja kasvupyrähdys tulevat todennäköisesti myöhään.  Hän on nyt alakoulussa luokkansa pienin ja varmaankin n. 140 cm seiskalle mennessään. Me vanhemmat olemme lyhyitä ja kumpikin meistä on kasvanut vielä yli 18-vuotiaana.

Jos muilla on lyhyitä ja hitaasti kasvaneita/kehittyneitä poikia niin miten pojat ovat selvinneet tilanteesta? Tai onko se ollut pojalle paha ja kova juttu vai ihan ok?

Tuntuu että poika jo nyt vertailee itseään toisiin ja harmittelee miksi on päätä lyhyempi kuin muut.

[/quote]

Miten iso juttu tuo pituuskasvu on teidän perheessä? Ymmärrän että lasta on pituudestaan kiusattu mutta muitakin kiusataan: yhtä vaatteistaan, toista nenästä (allekirjoittanutta), lihavuudesta, ei liikunnallisuudesta.. Tottakai kiusaamiseen pitää puuttua mutta lasta voi tukea ja koittaa kääntää ajatukset tekemiseen kuten harrastuksiin, menette uimaan, keilaamaan, kirjastoon.

Kiusaamiseen ei auta sanoa kuittauksena: älä välitä vaan sanoa että puutut tähän. Ja otat yhteyttä vaikka opettajaan, sitten rehtoriin ja jos kiusaaminen vaan jatkuu niin sanoisin että joudun ottamaan lapsen pois siitä koulusta jos tilanne ei lopu ja teet sen jälkeen asiasta vaikka oikeusjutun. Sinä olet vanhempana kuitenkin vastuussa ettet laita lastasi sinne kiusattavaksi.

Mitä tulee pituuskasvuun niin lapsi lääkäriin. Vaikka olisi "sukuvika" niin silloinkin saattaa ratkaisu löytyä purkista. Vaikka se olisi yhteiskunnalle kallista niin hyvä tavaton: se lääke on juuri tarpeeseen!

Omaa lasta on kiusattu koska siskonsa kuoli. Tuntuu että jotkut pitää tätä asiaa tautina. Kavereita saa muualtakin kuin koulusta ja jos katsoo harrastuksia jotka on siellä lähikoululla: koripallo, jalkapallo, sähly niin siellä voi olla niitä oman ikäisiä harrastamassa myös ja vapaa-aika sitoo lapset sitten kavereiksi. Siinä on kumma voima.

Eli "lyhyesti": puutu kiusaamiseen, ehkä koulunvaihtokin voisi olla ratkaisu? En sano että teidän kuuluu kiusattuna häipyä eikä kiusaamiseen puututa vaan vaihto saattaa piristää myös lasta. Kiusaajiinkin voi tutustua, se helpottaa myös yhteisen sävelen löytymistä.

Menkää käyttämään lasta lääkärissä. Saattaa samalla löytyä nimi "sukuvialle".

Positiivisia asioita lapselle, älkää puhuko pituudesta kun lapsi on saman katon alla. Muistakaa että moni kokee kiusaamista erilaisista asioista ja vaikka lastasi kiusataan niin hänkin saattaa kiusata vaikka jotain isonenäistä pullukkaa..

[/quote]

Ap tässä.

Poikaamme ei ole kiusattu lyhyydestä. Hän on varsin suosittu kaveri luokallaan. Poikaa itseään kuitenkin ärsyttää kun moni ekaluokkalainenkin on pidempi kuin hän ja häntä siis luullaan helposti useamman vuoden nuoremmaksi. Nyt ei sentään enää kysellä että jokos sinä olet koulussa kun ikää on 11 v.

Lääkärissä on käyty ja poika on todettu terveeksi.

ap 

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 17:19"]

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 17:16"]

Tilastollisesti hitaaseen kehittymiseen liittyy pojilla mielenterveydellisiä ongelmia. Toisaalta pienet rötöstelevät vähemmän yläasteikäisinä.

[/quote]

Tilastollisesti suomalaiset tekevät enemmän itsemurhia kuin jonkun muun maan asukkaat, mutta ei se tarkoita, että kaikki suomalaiset olisivat onnettomia. Tilastoja voi joskus käyttää vessapaperina tai takan sytykkeenä. Tällaisessa paikassa ne ovat oivallista takan sytykettä.

[/quote]

Vale, emävale, tilasto.

[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 08:56"]

Meillä 144 cm pitkä 12,5 -vuotias poika - vanhemmat ollaan keskipituisia (164 cm ja 177 cm). Koululääkäri otti asian tosissaan ja pojalta määritettiin luustoikä (rönthenkuva kädestä), tutkittiin mm. keliakia, kilpirauhasarvot, pieni verenkuva ja jotain munuaisarvoja verestä. Luustoikä oli vajaan vuoden jäljessä ja pituusennusteeksi saatiin hieman vajaa 180 cm. [/quote]

Miten ihmeessä voi olla noin pitkä pituusennuste jos luustoikäkin vain vuoden jäljessä eivätkä vanhemmatkaan mitään hongankolistajia? Siis mistä voidaan arvata että vaikka on kasvanut nyt hitaasti ja vähän, niin alkaisi jossain vaiheessa kasvaa noin pitkäksi kun ei mikään siihen viittaa?

Eli voisiko olla ettei meidänkään lasten peli ole vielä menetetty ja jostain kumman syystä kasvaisivatkin vielä vanhempina reilusti?

28 vastaa edelliselle: lääkäri laski tuon pituusennusteen (180 cm) luustoiän ja pojan tähänastisten kasvukäyrien perusteella. Murrosikä ei vielä ole ollenkaan käynnissä - en tosiaan tiedä tarkalleen, miten tuohon pituusennusteeseen on päädytty. Tosin netin kasvukäyristä saan itse kutakuinkin saman pituusennusteen laittamalla pojan iäksi 11.5 v, pituudeksi 144 cm, painoksi 32 kg ja vanhempien pituudet. Pituusennusteeksi tulee 0 SD eli nykyisin poikalapselle noin 180 cm. Oma murrosikäni on ollut myöhäinen, samoin pojan isällä. 

laskuri löytyy googlettamalla kasvukäyrät

28

http://kasvukayrat.fi/kayra.html

terv. 28

[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 20:39"]

28 vastaa edelliselle: lääkäri laski tuon pituusennusteen (180 cm) luustoiän ja pojan tähänastisten kasvukäyrien perusteella. Murrosikä ei vielä ole ollenkaan käynnissä - en tosiaan tiedä tarkalleen, miten tuohon pituusennusteeseen on päädytty. Tosin netin kasvukäyristä saan itse kutakuinkin saman pituusennusteen laittamalla pojan iäksi 11.5 v, pituudeksi 144 cm, painoksi 32 kg ja vanhempien pituudet. Pituusennusteeksi tulee 0 SD eli nykyisin poikalapselle noin 180 cm. Oma murrosikäni on ollut myöhäinen, samoin pojan isällä. 

laskuri löytyy googlettamalla kasvukäyrät

28

[/quote]

Kiitos! Meidän lasten luustoiästä ei ole hajua, mutta JOS se olisi jäljessä (pitää kysyä lääkäriltä voisiko tuon selvittää ainakin pojan osalta, joka on siellä -2 käyrän alapuolella), niin ehkä sitten on mahdollista että tytöstä tulisi yli 160 cm ja pojasta yli 170 cm. 

Hitaasti hyvää tulee...

T:Se kyselijä, joka on itsekin kasvanut useamman sentin vielä lukion jälkeen ja ollut yläasteelle mennessään n. 140 cm, nyt ihan keskimittainen.

Luustoiän määrityksen saat varmasti pyytämällä lähetteen koululääkäriltä, tosiaan helppo tutkimus - vain röntgenkuva kädestä (ei tule enempää röntgensäteilyä kuin esim. jos tutkitaan, onko nilkka murtunut). Sekin auttaa hitaasti kasvavaa, jos tietää, että luustoikä on jäljessä ja pituuskasvupotentiaalia on, vaikka pituuskasvu tuleekin myöhemmin kuin kavereilla.

Testosteronihoitokin on mahdollinen, jos luustoikä on esim. kaksi-kolme vuotta jäljessä, puolen vuoden hoidolla saadaan murrosikä käyntiin ja kasvupyrähdys aikaisemmaksi. Alkuun testosteroni annetaan kerran kuussa injektiona (tai geelihoitoakin voidaan käyttää), sitten pojan oma testosteronituotanto jo käynnistyykin.

Meillä poika kasvaa myös lähellä -2SD käyrää - uusilla kasvukäyrillä - on aina mennyt tasaisesti hieman -2SD käyrän yläpuolella. Pojan isoveli kasvaa 0-käyrällä ja murrosiän ajoitus on juuri se "keskimääräinen" - jännä, miten samoista vanhemmista tulee kaksi erilaista kasvajaa. Isoveli on myös rotevampi, hoikka toki hänkin. Meilläkin on mietitty, kärsiikö poika lyhyydestään. Onneksi ainakin vielä tässä vaiheessa, seiskalla, pituus ei ole ollut ongelma: paljon kavereita, koulu sujuu loistavasti, kivoja harrastuksia ja aktiivinen lapsi kaikinpuolin. Toki poika mielellään olisi pidempi, jos saisi valita. Tympeintä on, kun aikuiset kyselevät pojalta, oletko nkolmasluokkalainen tai ihmettelevät kovalla äänellä, miten seiskaluokkalainen voi olla noin lyhyt. Ääliömäistä käytöstä aikuiselta!

Uskoisin, että teilläkin pojasta tulee pitempi kuin mitä -2SD käyrä antaa ymmärtää, pojathan tosiaan saattavat kasvaa vielä lukiossa / armeijassa. 

28