En jaksa enää lapsetonta sinkkukaveriani.
Ihana ihminen muuten, mutta täysin erilaisen elämäntilanteen takia yhteistä puhuttavaa ei juurikaan enää ole. Ollaan molemmat kolmikymppisiä. Minulla kolme lasta ja yli 10v avioliittoa elettynä, kaveri on silloin tällöin seurustellut, on ollut säätösuhteissa, ei ole koskaan vakiintunut tai asunut edes kenenkään kanssa yhdessä.
Kaverille kaikki minun mielestäni täysin tyhjänpäiväiset asiat ovat hirveän suuria ja uskon, ettei kaveria kiinnosta pätkääkään minun lasteni koulunkäynti tai oma parisuhteeni. Esimerkiksi viime viikolla kaverilta katkesi kynsi. Se täytti kaverin elämän ihan täysin. Googletti monta päivää kynsienkasvua, kävi manikyyrissä, osti kynsilakkoja ja puhui, miten vaikeaa on olla tyngän kynnen kanssa. No, samaan aikaan minulla oli lapsella korvatulehdusta, puolison työkaveri kuoli, oli taloyhtiön kokous, lapsen vanhempainvartti, lasten harrastuksiin viemistä, seuraavan viikon ruokien miettimistä, kävin kuntosalilla, kävin töissä, vein äitini isäni haudalle, asensin meille stereot.. Siis kaikenlaista arkista, joka täyttää päiväni. Ei hirveän mielenkiintoista, mutta elän koko ajan. Kun kolmatta päivää kaveri puhuu siitä samasta kynnestä, niin alkoi jo keittää.
Toivoisin, että pian löytäisi jonkun ihmisen, jonka kanssa perustaisi elämän, tulisi vähän syvyyttä arkeen..
Kommentit (18)
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 15:59"]
Kyllä näitä "minulla on katkennut kynsi,en voi tehdä mitään"-tyyppejä valitettavasti löytyy. Kun sain ensimmäisen lapseni väheni kaverit koska en enää päässyt/jaksanut lähteä baariin. Täytyy vaan etsiä uusia kavereita vaikka kerhoista tai puistoista jolla olisi samantyyppinen elämän tilanne
[/quote]
Kertoo paljolti sinusta itsestäsi, millaisia kavereita sinulla on ollut tai millaisia ihmisiä tuntenut. En ole itse tähän päiväänkään mennessä luonut ystävyyssuhdetta sellaisen tyypin kanssa, jolle kynnet on tuon tason draamaa tai ystävyys perustuisi baareiluun...
Millä puistolla nyt olisi samantyyppinen elämäntilanne... ;)
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 16:01"][quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 15:59"]
Kyllä näitä "minulla on katkennut kynsi,en voi tehdä mitään"-tyyppejä valitettavasti löytyy. Kun sain ensimmäisen lapseni väheni kaverit koska en enää päässyt/jaksanut lähteä baariin. Täytyy vaan etsiä uusia kavereita vaikka kerhoista tai puistoista jolla olisi samantyyppinen elämän tilanne
[/quote]
Kertoo paljolti sinusta itsestäsi, millaisia kavereita sinulla on ollut tai millaisia ihmisiä tuntenut. En ole itse tähän päiväänkään mennessä luonut ystävyyssuhdetta sellaisen tyypin kanssa, jolle kynnet on tuon tason draamaa tai ystävyys perustuisi baareiluun...
[/quote]
Opiskelu aikaa sitä tutustuu erillaisiin ihmisiin..tosin näköjään kaikki ei tutustu koskaan uusiin edes sillon
Harmi juttu ap. Itse velana en näe lapsellisissa ystävissäni mitään ristiriitoja. Vaikka en halua sitä huutoa ja parkua omaan elämääni jatkuvana, ei se tarkoita sitä, ettenkö olisi kiinnostunut ystävieni perhearjesta. Meillä on muuten paljonkin yhteisiä puheenaiheita, vaikka elämme eri tilanteissa. Toki arjesta keskustellaan ja sitä tuetaan puolin ja toisin. Perheelliset ystäväni kyllä muistavat sinkkuajat ja osaavat kirota miehiä samalla lailla, niinkuin ennenkin. Tosin puhumme myös paljon politiikasta, maailman tilanteesta, tulevaisuuden haaveista ja hyvästä viinistä.
Ja muistan, kuinka vauva-aikana äidit erikseen vielä pyysivät, että vapaa-ajalla ei vaippajuttuja keskustella. Hekin halusivat oikeasti pois siitä arjesta, kun he siihen harvoin saivat tilaisuuden. Nyt kun lapset ovat vanhempia, ei se stressi näytä olevan enää niin kova.
Olisin hyvin ihmeissäni, jos joku ystävistäni toivoisi minullekkin syvyyttä elämääni. Tai jos heidän maailmassaan ainoastaan mies ja lapsi olisivat tavoittelemisen arvoisia päämääriä, niin ei tarvitse soittaa enää kahville.
Kyllä on köyhäksi menny jos puistojen kanssa pitää ystävystyä.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 16:06"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 16:01"][quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 15:59"] Kyllä näitä "minulla on katkennut kynsi,en voi tehdä mitään"-tyyppejä valitettavasti löytyy. Kun sain ensimmäisen lapseni väheni kaverit koska en enää päässyt/jaksanut lähteä baariin. Täytyy vaan etsiä uusia kavereita vaikka kerhoista tai puistoista jolla olisi samantyyppinen elämän tilanne [/quote] Kertoo paljolti sinusta itsestäsi, millaisia kavereita sinulla on ollut tai millaisia ihmisiä tuntenut. En ole itse tähän päiväänkään mennessä luonut ystävyyssuhdetta sellaisen tyypin kanssa, jolle kynnet on tuon tason draamaa tai ystävyys perustuisi baareiluun... [/quote] Opiskelu aikaa sitä tutustuu erillaisiin ihmisiin..tosin näköjään kaikki ei tutustu koskaan uusiin edes sillon
[/quote]
Jännät opiskeluajat sulla, kun alkeellinen oikeinkirjoituskin näyttää tuottavan noin paljon virheitä :D
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 16:09"][quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 16:06"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 16:01"][quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 15:59"] Kyllä näitä "minulla on katkennut kynsi,en voi tehdä mitään"-tyyppejä valitettavasti löytyy. Kun sain ensimmäisen lapseni väheni kaverit koska en enää päässyt/jaksanut lähteä baariin. Täytyy vaan etsiä uusia kavereita vaikka kerhoista tai puistoista jolla olisi samantyyppinen elämän tilanne [/quote] Kertoo paljolti sinusta itsestäsi, millaisia kavereita sinulla on ollut tai millaisia ihmisiä tuntenut. En ole itse tähän päiväänkään mennessä luonut ystävyyssuhdetta sellaisen tyypin kanssa, jolle kynnet on tuon tason draamaa tai ystävyys perustuisi baareiluun... [/quote] Opiskelu aikaa sitä tutustuu erillaisiin ihmisiin..tosin näköjään kaikki ei tutustu koskaan uusiin edes sillon
[/quote]
Jännät opiskeluajat sulla, kun alkeellinen oikeinkirjoituskin näyttää tuottavan noin paljon virheitä :D
[/quote]
Jännä juttu..eikö :D
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 16:09"][quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 16:06"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 16:01"][quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 15:59"] Kyllä näitä "minulla on katkennut kynsi,en voi tehdä mitään"-tyyppejä valitettavasti löytyy. Kun sain ensimmäisen lapseni väheni kaverit koska en enää päässyt/jaksanut lähteä baariin. Täytyy vaan etsiä uusia kavereita vaikka kerhoista tai puistoista jolla olisi samantyyppinen elämän tilanne [/quote] Kertoo paljolti sinusta itsestäsi, millaisia kavereita sinulla on ollut tai millaisia ihmisiä tuntenut. En ole itse tähän päiväänkään mennessä luonut ystävyyssuhdetta sellaisen tyypin kanssa, jolle kynnet on tuon tason draamaa tai ystävyys perustuisi baareiluun... [/quote] Opiskelu aikaa sitä tutustuu erillaisiin ihmisiin..tosin näköjään kaikki ei tutustu koskaan uusiin edes sillon
[/quote]
Jännät opiskeluajat sulla, kun alkeellinen oikeinkirjoituskin näyttää tuottavan noin paljon virheitä :D
[/
Luki ja kirjoitus vaikeukser omaava ei näköjään tänne saa kirjoittaa ilman herjausta
Olipa hassu aloitus. Täyttä kuvittelua kaikki tyynni.
Siis sinkun arki on aika rankkaa. Hän on arjessaan yksin. Kukaan ei tule apuun, kaikki pitää itse selvittää. Ei voi jakaa huoliaan, ei tulevaisuuden suunnitelmiaan, unelmiaan, suuretkin päätökset pitää tehdä yksin. Suurelle osalle ihmisiä jo pelkkä yksinäisen elämän ajatteleminen on tuskaa. Miettikää, millaista on elää yksin vuodesta, ehkä vuosikymmenestä toiseen. Se on r_a_n_k_k_a_a.
Parisuhteessa varsinkin naisen asema on usein aika helppo. Vielä tänäkin päivänä useissa perheissä mies tienaa huomattavasti naista enemmän. Useat miehet myös sallivat vaimonsa olla kotona vaikkapa vain yhden tai kahden lapsen kanssa. Väitän että sellainen kotielämä on helppoa. Voitte väittää vastaan, mutta en luovu kannastani. Olen lisäksi kuullut eräänkin äidin kertovan, että kotiäitipäivät olivat lystiä. Hän heräili lasten kanssa sitten kun jaksoi, laittoi ruokaa ja leikki lasten kanssa. Ei stressiä, koska mies tienasi niin paljon, että kaikki hoitui helposti.
Ja aloittajan kirjoitukseen vielä. Totta kai sinkunkin elämässä on kokouksia ja menetyksiä. Ja tosiaan hän pohtii niitä kaikkia aika yksin. Ehkä - jos nyt kuvitellaan, että aloitus olisi tosi - aloittajan ystävä ei katso aloittajaa kovin luotettavaksi ja uskoutumisen arvoiseksi ja siksi puhuu vain jotain tosi kepeää. Ehkä aloittaja on itse sellainen valittaja, ettei viitsi itse langeta samaan. Sitten ehkä on maininnut ironisesti kynnestään pudottaakseen aloittajan vaikeroinnistaan maan tasalle.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 16:15"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 16:09"][quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 16:06"] [quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 16:01"][quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 15:59"] Kyllä näitä "minulla on katkennut kynsi,en voi tehdä mitään"-tyyppejä valitettavasti löytyy. Kun sain ensimmäisen lapseni väheni kaverit koska en enää päässyt/jaksanut lähteä baariin. Täytyy vaan etsiä uusia kavereita vaikka kerhoista tai puistoista jolla olisi samantyyppinen elämän tilanne [/quote] Kertoo paljolti sinusta itsestäsi, millaisia kavereita sinulla on ollut tai millaisia ihmisiä tuntenut. En ole itse tähän päiväänkään mennessä luonut ystävyyssuhdetta sellaisen tyypin kanssa, jolle kynnet on tuon tason draamaa tai ystävyys perustuisi baareiluun... [/quote] Opiskelu aikaa sitä tutustuu erillaisiin ihmisiin..tosin näköjään kaikki ei tutustu koskaan uusiin edes sillon [/quote] Jännät opiskeluajat sulla, kun alkeellinen oikeinkirjoituskin näyttää tuottavan noin paljon virheitä :D [/ Luki ja kirjoitus vaikeukser omaava ei näköjään tänne saa kirjoittaa ilman herjausta
[/quote]
Alkuperäinen kirjoittaja vaikuttaa hieman erilaiselta kuin se, jonka toiseen viestiin vastasin :)
En tee tätä koskaan mutta ärsytti kyllä tän provon kehno asetelma, en vastaa
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 12:33"]
En tee tätä koskaan mutta ärsytti kyllä tän provon kehno asetelma, en vastaa
[/quote]
Joo, taatusti provo.
Ikävää, että kaverisi on tyhjäpäinen bimbo. Tuskin pariutuminen tai lisääntyminen muuttaisi häntä yhtään vähemmän bimboksi.
Oletko kateellinen ettei hän ole saanut tuta seurauksia siitä suuresta jutusta että nainen laskee housut nilkkoihin?
Typerä ja epäuskottava juttu. Jos tuollainen kaveri oikeasti olisi olemassa, ei kukaan olisi jaksanut sitä kauaa kaverinaan katsella. Tai pitää itsekin olla aika yksinkertainen.
Ongelma ei taida olla ne lapset, koska ystävälläsi ei ole muuta elämää: Kun kerran hänellä ei ole koskaan töitä, talonyhtiön kokouksia, äidin kuskaamisia haudalle, kuntosalilla käyntiä eikä niitä strereoiden asentamista, niin kyllähän sitten katkennut kynsi täyttää elämän. Asioiden ei tietysti tarvitse olla juuri noita edellä lueteltuja, joita sinun elämässäsi oli (j a olisi ollut vaikka olisit lapseton ja ilman parisuhdetta), mutta jotain sisältöä voisi olla.
Voisitko ehdottaa ystävällesi, että tulisi esim. kanssasi sinne kuntosalille? Saisi näin muutakin ajatelemista kuin se kyntensä.
Kyllä näitä "minulla on katkennut kynsi,en voi tehdä mitään"-tyyppejä valitettavasti löytyy. Kun sain ensimmäisen lapseni väheni kaverit koska en enää päässyt/jaksanut lähteä baariin. Täytyy vaan etsiä uusia kavereita vaikka kerhoista tai puistoista jolla olisi samantyyppinen elämän tilanne