Mua aivan oikeasti ketuttaa, kun en syntynyt muutamaa vuosikymmentä aiemmin
Voi, kun olisi saanut elää omien vanhempieni aikakautta. Silloin yhteiskunnan arvot olivat huomattavasti omaan arvomaailmaani sopivampia.
Ei ollut niin suurta väliä, että oletko siivooja, kaupan kassatyöntekijä, autonkorjaaja vai mikä, koska töitä tekeviä ihmisiä oikeasti arvostettiin, eikä se ollut mikään statuskysymys siinä määrin mitä nykyään. Lisäksi kun mentiin esim naimisiin, niin liitot oikeasti kestivät. Ei silloin erottu ties mistä pinnallisista syistä kuten nykyään. Omat vanhempani ovat olleet yhdessä yli 40 vuotta ja todella vähän tiedän avioeropareja muutoinkaan, jotka ovat tuota ikäpolvea. Ei siellä siltikään vanhuudenpäiviä vietetä riidellen ja toinen silmä mustana, kuten nykyisillä eromäärillä näin luulisi olevan vähintään joka toisessa eläkeläistaloudessa.
Oikeasti nyky-yhteiskunta on paskaa ja piste. Veikkaan, että olisin ollut huomattavasti onnellisempi, jos olisin syntynyt 30 vuotta aikaisemmin.
Kommentit (20)
Ap katsoo asioita vaaleanpubaisten lasien läpi.
Ja minä taas olisin halunnut syntyä upeaan vartaloon ja rikkaaseen perheeseen!
Mistä eromääristä? Tuota puolet tulee eroamaan -juttua länkytettiin jo 90-luvulla!
Vierailija kirjoitti:
Ja minä taas olisin halunnut syntyä upeaan vartaloon ja rikkaaseen perheeseen!
...tällöin vuosikymmenestä- tai sadasta ei olisi niin väliä.
Olisit myös voinut hukkua tai kuolla tapaturmaisesti lepsumman lastenhoidon takia tai saada vitsaa ja traumatisoitua. Tai kärsiä alkoholistivanhemmista kun eihän se silloin ollut niin justiinsa miten niitä lapsia hoidettiin.
Luonnollisesti myöskään teknologia ei olisi ollut nykytasolla.
Vierailija kirjoitti:
Olisit myös voinut hukkua tai kuolla tapaturmaisesti lepsumman lastenhoidon takia tai saada vitsaa ja traumatisoitua. Tai kärsiä alkoholistivanhemmista kun eihän se silloin ollut niin justiinsa miten niitä lapsia hoidettiin.
Luonnollisesti myöskään teknologia ei olisi ollut nykytasolla.
Sanoo pilttisukupolven kasvatti.
Vierailija kirjoitti:
Olisit myös voinut hukkua tai kuolla tapaturmaisesti lepsumman lastenhoidon takia tai saada vitsaa ja traumatisoitua. Tai kärsiä alkoholistivanhemmista kun eihän se silloin ollut niin justiinsa miten niitä lapsia hoidettiin.
Luonnollisesti myöskään teknologia ei olisi ollut nykytasolla.
Eipähän olisi tullut sellaisia kusipää-velttoja kakaroita kuin nykyään. Mitä taas teknologiaan tulee, niin sitä ei kaipaa mitä ei ole. Esim 80-luvulla oli olemassa lankapuhelimet ja normaalit henkilöautot. Se tuntui silloin täysin riittävältä teknologialta ja elämää helpottavilta asioilta. Ei vaikuttanut onnellisuuteen millään tavalla.
Mäkin joskus pohdin noin. Oisi ollut ihan mukavaa elää silloin, mun kohdallani siis joskus 60-luvulla, varmaankin. Mutta luulenpa että vain romantisoin sen ajan näkymiä. Vaikka jokaselle olis ollu silloin paremmin töitä ja työnteko oli arvossaan, oli toisaalta paljon asioita yhteiskunnassa huonostikin.
Ja viimestään se palauttelee tehokkaasti nykypäivään, että sairastamani sairaus tunnettiin 30v ennen syntymääni erittäin huonosti, jos lainkaan, ja sitä vähääkin tunnistettua oireilua hoidettiin väärin. En välttämättä olisi aikuisuutta saavuttanut. Että hyvä ehkä kuitenkin näin.
Et olisi ollut yhtään onnellisempi. Olisit haikaillut jotain muuta, se on perusluonne.
Otan osaa. Itse olisin halunnut syntyä noin 500 000 vuotta aiemmin.
Minä taas olen iloinen, että synnyin 70-luvun alussa. Tässä on ehtinyt nähdä niin paljon kaikenlaista vuosien saatossa. Olen myös iloinen, ettei minua ole enää 50 vuoden päästä, kun maailma varmasti vetää jo viimeisiään.
Tuntuu, että olen saanut kokea ne parhaat palat, eli ihanan, viattoman lapsuuden ilman nettiä ja turhia härpäkkeitä, ja sitten kiihtyvän hyvinvoinnin ja kehityksen kauden (lukuunottamatta 90-luvun lama-aikaa). Todella paljon on tapahtunut 50 vuodessa. Eipä olisi ikinä uskonut, kuinka nopeasti kaikki voi kehittyä.
Itse haluaisin syntyä miljoonan vuoden päästä katsomaan miten täällä jaksetaan.
No olihan siinä ajassa puolensa ja puolensa.
Ei valvottu myöhään. Iltavirkkua pidettiin psyykkisesti sairaana joka ei tule pärjäämään elämässä kun tehtaalle kuitenkin mentiin seitsemäksi ja vähän kaikkialle muuallekin. Tai kuudeksi.
Silloin matalasti koulutettuja työväenluokkaisia ihmisiä kunnioitettiin.
Itsellä samoja fiiliksiä arvoista, mutta on vielä paljon maita joissa esim. avioliittoa arvostetaan ja pyritään pitkiin liittoihon,
tai joku varastaminen on todella hävettävä asia,
mitä nuo suomessa ei ole.
Että on täällä maailmassa vielä hyviäkin ihmisiä, vaikkakaan ei täällä suomessa.
Ap on ihan oikeilla jäljillä.
Tämän päivän ihmiset saavat elää aikakaudessa, jolloin luonnonmullistuksista tulee jatkuvia, toistuvia ja entistä voimakkaampia. Eikä tarvi haaveilla maailman rauhasta ja eikä paremmista ajoista.
Euroopasta, myös Suomesta, tulee entistä turvattomampi, köyhyys lisääntyy, ihmiset eivät koe
oloansa turvalliseksi, jotakin muuta kieltä puhuvat jengit ryöstävät yhä useammin suomalaisia.
Silti jotkut menestyvät ja toiset rikastuvat. Elämän haasteellisuus voi vahvistaa joitakin ihmisiä.
Huonommat ajat ja vaikeudet, antavat toisille ihmisille mahdollisuuden auttaa ja tukea muita ihmisiä.
Jotkut ihmiset tulevat paremmiksi, mutta toiset eivät.
Tämä aika on juurikin parasta!
Kasarilla ja ysärillä oulussa liikkui keskustadsa juoppoja hevareita ja muuta rappioporukkaa ihan liikaa ja niitä sai varoa tuon tuosta.
Nyttemmin on asiat menneet huomattavasti parempaan suuntaan kun melkeinpä enemmistö keskustassa oleilevista miehistä on tummia jotka eivät läträä alkoholin kanssa ja pukeutuvat mallikkaasti.
Vuonna 1916 syntynyt mummoni oli vakaasti sitä mieltä, että maailma on menossa parempaan suuntaan. Hän ei yhtään haaveillut menneisyyteen tai muistellut ”vanhoja hyviä aikoja”. Hän ehti elää internet- ja kännykkäaikaa, ja jos jotain toivoi niin sitä, että hänellä olisi nuoruudessaan ollut samanlaisia mahdollisuuksia kuin meillä hänen 80-luvulla syntyneillä lapsenlapsillaan, joille oli itsestäänselvää mm. saada kirjoittaa ylioppilaaksi sukupuolesta ja asuinpaikasta riippumatta.
Jokaisessa ajassa on ongelmansa. Joskus itse toivon, että olisin saanut elää huolettomana tiedostamatta vaikkapa ilmastonmuutosta siinä mittakaavassa kuin se on edessä lähivuosikymmeninä. Mutta sitten muistan, että aiemmat sukupolvet pelkäsivät aktiivisesti mm. ydinsotaa. Kun miettii, miten vähän monista asioista puhuttiin ja miten suljettu monen elämänpiiri oli vaikkapa 80-luvulla, en kyllä vaihtaisi omaa aikaani siihen.
Ei tarvitse mennä mukaan kaikkeen lampaiden aivopesuun.
Muodostamme mielessämme aina jonkun kuvan tietystä ajasta, sen informaation perusteella mitä olemme saaneet.
Kuitenkin jokainen aikakausi on siinä eläjille haasteellista tavalla tai toisella. Jotkut asiat ovat voineet olla paremmin kuin nyt, mutta taas toiset eivät ja aina on ollut paljon erilaista hankaluutta elämässä.
Olen elänyt kohta kuusi vuosikymmentä ja kun ajattelen esimerkiksi 70-lukua, niin silloin elämä oli monessa suhteessa toisaalta yksinkertaisempaa, mutta toisaalta vaivalloisempaa kuin nyt.
Ei arkielämä silloinkaan ollut ruusuilla tanssimista.
Monta asiaa olisin mielelläni vaihtanut pois.
Aika kultaa muistot, mutta mielessään voi ilmeisesti kullata senkin aikakauden, jota ei ole edes elänyt. Jos sinne aikakauteen pääsisi aikakoneella, niin yllätys voisi olla melkoinen ja jopa järkyttävä.
Itselläni on päinvastoin. Olisin halunnut syntyä monta kymmentä vuotta myöhemmin kuin oikeasti synnyin.