Kannattaako ummikkona muuttaa yli satavuotiaaseen taloon?

Vierailija kirjoitti:

Kolmenkymmenen asteen pakkasessa ja hyvässä lykyssä metrinkin lumikinoksissa on hienoa kelkkoa sitä vettä ja niitä puita sisälle, varsinkin yötä vasten ilman kunnon katu- tai pihavalaistusta.

Ai, jos on kerran talossa sähköt koska sähköpatterit kertoo ap, niin miksi pihavalaistusta ei voisi samantien laittaa? Ei ole suurikaan homma semmoinen. Puita ei tarvitse yöllä hakea muutenkaan, eikä vettä. 

Minä ostin 1912 vuonna valmistuneen talon ja olen onnellisena asunut siinä nyt 10 vuotta ja risat. Puulämmitys on tietty, vesi tulee hanasta ja suihkuja on kaksi ja kesällä kolme. Olen eläkeläinen N74 ja mitään vaikeuksia ei ole ollut, ei puiden eikä remppojen kanssa, niitä on tehty jonkin verran. Kyllä suku ja ystävät minua pelottelivat kaikella mutta pelottelut menivät korvasta sisään ja toisesta ulos. Nyt ovat hiljaa jo suku ja ystävät kun heidän ennustuksensa menivät mönkään. 

Oi, kuinka kauniin unelman oletkaan maalannut mielesi kankaalle! Mielikuva talvipakkasen hiljaisuudesta, kun takkatuli rätisee kodikkaasti ja lämpö täyttää tuvan, on kuin suoraan romanttisesta maalausmaisemasta, jossa aika pysähtyy ja elämä soljuu verkkaisesti eteenpäin. Villasukat jalassa ja kuuma kaakao kädessä, mikä voisikaan olla mukavampaa kuin uppoutua syvälle kirjan maailmaan, kaukana arjen kiireistä ja kaupungin melusta? Tällainen idyllinen haave on varmasti monen mielessä, kun he katsovat ulos ja näkevät vilinän ja vilskeen, jonka vastapainoksi maalaiselämän rauha tuntuu täydelliseltä vastalääkkeeltä. Mutta kuten usein sanotaan, unelmat ovat kuin perhosia: kauniita ja kevyitä, mutta niitä on vaikea saada pysymään paikoillaan. Elämä maalla, vanhassa talossa, on kuin suuri kirja, jonka sivut ovat täynnä yllätyksiä joskus ne ovat iloisia, joskus taas haasteellisia. Siellä missä yksi sivu kertoo takkatulen lämmöstä ja rauhasta, seuraava voi puhua pimeistä talvi-illoista, jolloin pakkanen paukkuu nurkissa ja puiden latvat taipuvat tuulen voimasta. Talon terveydestä murehtiminen on varmasti viisas ajatus, sillä vaikka vanhan talon viehätys on kiistaton, on hyvä muistaa, että ajan hammas puree kaikkea, ja joskus se, mikä näyttää idylliseltä, saattaa kätkeä sisäänsä haasteita, joita ei aluksi tule ajatelleeksi. Tämä "mummolan haju", josta mainitset, on varmasti monille tuttu, ja se voikin olla vain ajan patinaa mutta toisaalta, joskus tuoksut voivat kertoa myös syvemmästä ongelmasta, joka on piilossa rakenteiden uumenissa. Polttopuiden tekemisen taito on ehdoton etu, sillä talvikuukausina uunien lämpö on kultaa kalliimpaa. Kolme uunia kuulostaa suorastaan ylellisyydeltä, mutta ne vaativat myös huolenpitoa ja jatkuvaa huomiota. Tällainen lämpöä kaipaava talo ei ole kuin nykyajan napinpainalluksella toimiva lämmitysjärjestelmä, vaan se vaatii omistautumista, rakkautta ja vähän hikeäkin. Lämpimänä pitäminen voi olla kuin oma pieni taiteenlajinsa, jossa jokainen uuni on kuin oma sinfonia, joka vaatii oikeanlaisen nuotin, jotta koko talo sykkii elämää. Ehkäpä se, mikä tässä kaikessa on tärkeintä, on kuulostella omaa sydäntään ja antaa ajan kulua, sillä monesti vastaukset löytyvät juuri sieltä ajasta ja sydämestä. Vanhassa talossa on sielu, joka on elänyt monen sukupolven tarinat, ja kenties se talo odottaa juuri sinua, että voit kirjoittaa siihen oman kappaleesi. Mutta toisaalta, on hyvä myös kysyä itseltään: olenko valmis sitoutumaan tähän elämään, tämän talon tarinaan, kaikkine sen mutkineen ja yllätyksineen? Näin ollen, rohkaisen sinua jatkamaan pohdintaa, kuuntelemaan sekä järjen että sydämen ääntä, sillä ne kaksi yhdessä löytävät usein oikean tien, olipa se sitten maalle johtava polku tai jokin muu suunta. Elämä on kuin suuri seikkailu, ja joskus on hyvä ottaa askel eteenpäin, vaikka se johtaisi tuntemattomille poluille sillä niistä poluista syntyvät ne tarinat, joita muistellaan lämmöllä takkatulen ääressä.

Vierailija kirjoitti:

Kolmenkymmenen asteen pakkasessa ja hyvässä lykyssä metrinkin lumikinoksissa on hienoa kelkkoa sitä vettä ja niitä puita sisälle, varsinkin yötä vasten ilman kunnon katu- tai pihavalaistusta.

Taas sä olet täällä 😄 Aina yötä vasten pimeässä pakkasessa tekemässä kaikkea, kun ajoissa ei voinut tehdä 😂

Vierailija kirjoitti:

Kolmenkymmenen asteen pakkasessa ja hyvässä lykyssä metrinkin lumikinoksissa on hienoa kelkkoa sitä vettä ja niitä puita sisälle, varsinkin yötä vasten ilman kunnon katu- tai pihavalaistusta.

Eteisessä tms. on aina oltava kuivaa polttopuuta vähintään 3 vrk tarpeisiin. *vanha viidakon viisaus

Vierailija kirjoitti:

Mummolan haju on pahinta myrkkyä. Ei kannata ostaa taloa, joka sairastuttaa sinut ja perheesi.

Nim. Sisäilmasairas astmaatikko, joka sairastui kotonaan

Mummoloita on monen hajuisia, monesti tuuletuksen puute kun mummolla on kylmä, vaikka sisällä 32 astetta lämmintä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmenkymmenen asteen pakkasessa ja hyvässä lykyssä metrinkin lumikinoksissa on hienoa kelkkoa sitä vettä ja niitä puita sisälle, varsinkin yötä vasten ilman kunnon katu- tai pihavalaistusta.

Taas sä olet täällä 😄 Aina yötä vasten pimeässä pakkasessa tekemässä kaikkea, kun ajoissa ei voinut tehdä 😂

Jos ihminen käy töissä ja lähtee aamulla 7.30 (pimeää). Päivän aikana tuiskaa lunta ja asukas tulee kotiin 17.00 niin silloin on piha täynnä lunta, pimeää ja jostakin pitää aloittaa niin lumityöt pimeässä menee tähän sarjaan. 

Ei kannata!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmenkymmenen asteen pakkasessa ja hyvässä lykyssä metrinkin lumikinoksissa on hienoa kelkkoa sitä vettä ja niitä puita sisälle, varsinkin yötä vasten ilman kunnon katu- tai pihavalaistusta.

Taas sä olet täällä 😄 Aina yötä vasten pimeässä pakkasessa tekemässä kaikkea, kun ajoissa ei voinut tehdä 😂

Jos ihminen käy töissä ja lähtee aamulla 7.30 (pimeää). Päivän aikana tuiskaa lunta ja asukas tulee kotiin 17.00 niin silloin on piha täynnä lunta, pimeää ja jostakin pitää aloittaa niin lumityöt pimeässä menee tähän sarjaan. 

Kyllä on mukavaa tehdä pelkkää iltavuoroa. Herään klo 6.00 ja lämmitän takan ja teen lumityöt.  Ruoan ja pyykitkin kerkeää tehdä. Töihin klo 13.

Nenä on hyvä mittari. Kannattaa kiertää kaukaa kaikki kohteet jotka haisevat mummolalta tai perunakellarilta. Se haju on mikrobeista tulevaa ja koskaan se ei ole terveydelle vaaratonta.

Jos ja kun tulee ongelmia, niin oikeustaistossa olet pulassa jos olet jo ostoaikeissa tiedostanut kohteessa olleen mummolan hajun. Tällöin sisäilmaongelmat eivät tule yllätyksenä kaupan jälkeen vaan olet tiedostanut ne jo kauppoja tehdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummolan haju on pahinta myrkkyä. Ei kannata ostaa taloa, joka sairastuttaa sinut ja perheesi.

Nim. Sisäilmasairas astmaatikko, joka sairastui kotonaan

Mummoloita on monen hajuisia, monesti tuuletuksen puute kun mummolla on kylmä, vaikka sisällä 32 astetta lämmintä.

Niin se hajuhan syntyy jostain. Jos se ei tule mummosta itsestään, niin se tulee rakenteista. Ja tällöin kannattaa juosta kauas.

Hyvä ja halpa on aina kaksi eri pakettia. Kannattaako ostaa talo on ihan omista vaatimuksista kiinni. Me asutaan yli 100 vuotta vanhassa hirsitalossa. Ei ole perinnekorjattu. Remontteja on tehty lähinnä omaa mukavuutta ajatellen ja osassa on menty ns. perse edellä puuhun, kun ei itse osata remontoida. Lattiat on kylmät ja jos talon haluaisi pitää todella lämpimänä, niin sähkölaskut olisi mojovat. Mutta tämä riittää meille. 

Uuneista sen verran, että jos ne ovat todella vanhat ja käytetyt, niin tiilet voi olla niin hapertuneet, että lämmönvaraamiskyky on olematon eli puuta palaa ja lämpö menee ns. harakoille. Tässä talossa on ollut useampi pönttöuuni, mutta nyt ei enää ole kuin yksi ja se on kokonaan uusittu. 

Toiselle vanha talo maalla voi olla se paras vaihtoehto ja toiselle painajainen. On ihan siitä kiinni mitä hakee.

Paljon riippuu siitä onko 100v talo alkuperäiskuntoinen vai remontoitu. Jos remontteja on tehty, niin milloin ja minkälaisia?

Lähtökohtaisesti 100v talon tyypilliset rakenteet on aika simppeleitä. Jos vanhat eristeet haluaa vaikka lattiasta uusia, ei se mitään rakettitiedettä ole. Asia muuttuu monimutkaisemmaksi, mitä enemmän taloon on tehty remontteja. Esim. 70-80-luvulla on tehty paljon remontteja, jotka on aiheuttanut ongelmia vanhoille taloille, kun esimerkiksi hirsitalon hengittävyys on pilattu ja yhtäkkiä siellä onkin sisäilma- ja kosteusongelmia.

Suosittelen myös lukemaan Panu Kailan kirjallisuutta. Yle Areenasta löytyy myös ihan mielenkiintoinen Perinnemestari sarja (Perinnemestari kirjallisuuttakin löytyy ja heillä on omat nettisivut).

Museovirastolla on kattavat korjauskortistot, mistä oppii hyvin vanhan talon rakenteista/korjauksista. Ne löytyy nykyään Korjaustaito - sivustolta "Korjauskortit" osiosta.

Facebookista voin suositella ryhmiä, mm. Pelastetaan vanhat talot sekä Vanhan talon korjausneuvonta. Niitä seuraamalla oppii paljon ja sieltä voi kysyä neuvoja tai miksei vaikka vinkkejä tekijöistäkin, jos ei itse halua tai pysty remontoimaan.

Lähtisin siitä, että haisevaan taloon en muuttaisi ilman tarkempaa tutkimusta. Kaikki hajut eivät ole haitaksi, mutta osa homeista ja sienistä sitten ovat tappaviakin. Jos on perunakellarin haju, niin se on selvä ei. Tekisin ainakin sellaisen testin, että yöpyisin pari yötä siellä ja sitten kotona haistelisin vaatteet kriittisellä nenällä.

Muuten itse elämä on samanlaista surua ja iloa kuin muutenkin. Hirsitölli ja kantovesi on se ihanne, koska sen voi jättää kylmilleenkin. Mieluiten vielä pilari- tai rossiperustalla, jossa alapohjan tuuletus toimii varmasti. Nyrkkisääntönä, että mitä vähemmän tulee laskuja postissa, sitä parempi on.

Vanhoissa taloissa on kieltämättä hajuja joka lähtöön. Kaikki ei ole hometta. Omassani lastulevystä 70-luvulla tehty komero sekä lattioiden muovimatot tuoksuivat, ja hajut loppuivat siihen kun ne poistettiin. 

Meillä on yli 1O0 v talo perikunnalla, emme käytä talvella, puita menisi tosi paljon, on sähköt muttei pattereita, kun vain 2 irtopatterit jotka ei paljon lämmitä isoa tupaa. En ostaisi itelle jatkuvaan asumiseen. 

Vanhan talon ehdottomiin etuihin nykytaloihin verrattuna kuuluu rossipohja ja hengittävyys. Myös sahanpurueristeinen vintti on erinomainen. Kannattaa silmämääräisesti katsoa talon vintti ja pohja läpi. Näkyykö kosteusvaurioita tai sieniä? Jos kaikki näyttää kuivalta niin hyvä.

Toki kannattaa teettää kuntotutkimus myöskin.

Vierailija kirjoitti:

Kolmenkymmenen asteen pakkasessa ja hyvässä lykyssä metrinkin lumikinoksissa on hienoa kelkkoa sitä vettä ja niitä puita sisälle, varsinkin yötä vasten ilman kunnon katu- tai pihavalaistusta.

Näin joutuu tekemään, jos ei osaa ennakoida. Kaupunkilaisen on parempi pysyä kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhan talon ehdottomiin etuihin nykytaloihin verrattuna kuuluu rossipohja ja hengittävyys. Myös sahanpurueristeinen vintti on erinomainen. Kannattaa silmämääräisesti katsoa talon vintti ja pohja läpi. Näkyykö kosteusvaurioita tai sieniä? Jos kaikki näyttää kuivalta niin hyvä.

Toki kannattaa teettää kuntotutkimus myöskin.

Johan se kuntotutkimus sun tuli tuossa ensimmäisessä kappaleessa tehtyä. Miksi siitä pitäisi lisää maksaa pullotalokoulutuksen saaneelle rakennusmestarille? Nehän ehdottaa ensimmäisenä täyssaneerausta kaikkialle.

Aloittaja, pyydä Niko Palonen tarkastamaan talo. Hän tuntee vanhat talot ja tietää mitä pitää tutkia, mistä ja miten. Kaiken lisäksi jos hän ongelmia havaitsee, niin antaa myös korjausehdotukset, vanhaa rakennustapaa noudattavat. Me ollaan saatu paljon neuvoja häneltä vanhan talon remontoinnissa ja voin todellakin suositella!

Eli ensin kunnollinen tarkastus taloon ja sitten vasta mahdollinen osto. Ja vaikka löytyisikin kosteutta tms, ei se maailmanloppu aina ole. Ne voi yleensä korjata ja sittenhän vanha talo on parempi kuin uusi.

Up