Tavat saada amerikan/brittiaksentti puheeseen?

Et sitä oikeasti tarvitse mihinkään jos puhe on muuten ymmärrettävällä tasolla. Anna olla ja käytä aikasi jonkun oikeasti hyödyllisen asian opettelemiseen.

t.rationaalisesti ajatteleva mies

Jos asuu paikan päällä, useimmille tarttuu sitä aksenttia kyllä mukaan. 

Muuten, riippuu paljon ihmisestä pystyykö tavallaan imitoimaan erilaisia aksentteja vai ei. Joillakin käy hyvin helposti, ei tarvitse kuin hetki kuunnella jotain aksenttia niin pystyy puhumaan samantapaisesti, jotkut taas ei onnistu tuossa ollenkaan. Useimmiten minusta ei ole mitään järkeä yrittää puhua millään tietyllä aksentilla, se kuulostaa aina jossain määrin epäaidolta.

Keski-iän kriisiä pukkaa?

Kaikki sitä eivät opi vaikka asuisivat maassa vuosikymmeniä. Otan esimerkiksi Arnold Schwarzeneggerin, joka on asunut USA:ssa varmaan 30 vuotta jo ja puhuu vahvalla omalla aksentilla.

Ei aikuisena enää opi vierasta aksenttia. Moni yrittää ja kuulostaa lähinnä säälittävältä, koska ei edes toeriassa tunne ko. aksenttia.

Jos haluaa oppia puhumaan natiivin tavoin, on asuttava ko. kieliympäristössä lapsesta alkaen, silloin se tarttuu.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 15:58"]

Ei aikuisena enää opi vierasta aksenttia. Moni yrittää ja kuulostaa lähinnä säälittävältä, koska ei edes toeriassa tunne ko. aksenttia.

Jos haluaa oppia puhumaan natiivin tavoin, on asuttava ko. kieliympäristössä lapsesta alkaen, silloin se tarttuu.

[/quote]

Kyllä jotkut oppii. Minun miehelläni lienee tuossa joku erityislahjakkuus, se on niitä jotka pystyy ihan käsittämättömän hyvin imitoimaan mitä tahansa kuulemaansa aksenttia. Joskus illanistujaisissa on huvitettukin itseämme sillä että pyydetään sitä puhumaan vaikka eteläisen Jenkkilän aksentilla tai london chav aksentilla tai intianenglantia.

Sen brittiaksentti meni täydestä myös briteille töissä, luulivat että hän on varmaan asunut briteissä ja arvailivat seutuakin missä. Toki sen huomaa ettei syntyperäinen ole mutta voi vaikuttaa siltä että se aksentti on kuitenkin luonnollinen hänelle ja pitkän natiiviympäristössä asumisen tulos.

Teininä olin yhden koko kesän briteissä mm. kieltä opiskelemassa ja sukulaisissa ja lomalla. Takaisin palattuani englannin opettaja jaksoi koko lukion mainita että puhun brittiaksentilla, toisin kuin luokkatoverit joilla oli joko tää suomiaksentti tai jenkkiaksentti vaihto-oppilailla. Taitaa olla henkilöstäkin kiinni miten se aksentti tarttuu tai miten sen oppii.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 16:05"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 15:58"]

Ei aikuisena enää opi vierasta aksenttia. Moni yrittää ja kuulostaa lähinnä säälittävältä, koska ei edes toeriassa tunne ko. aksenttia.

Jos haluaa oppia puhumaan natiivin tavoin, on asuttava ko. kieliympäristössä lapsesta alkaen, silloin se tarttuu.

[/quote]

Kyllä jotkut oppii. Minun miehelläni lienee tuossa joku erityislahjakkuus, se on niitä jotka pystyy ihan käsittämättömän hyvin imitoimaan mitä tahansa kuulemaansa aksenttia. Joskus illanistujaisissa on huvitettukin itseämme sillä että pyydetään sitä puhumaan vaikka eteläisen Jenkkilän aksentilla tai london chav aksentilla tai intianenglantia.

Sen brittiaksentti meni täydestä myös briteille töissä, luulivat että hän on varmaan asunut briteissä ja arvailivat seutuakin missä. Toki sen huomaa ettei syntyperäinen ole mutta voi vaikuttaa siltä että se aksentti on kuitenkin luonnollinen hänelle ja pitkän natiiviympäristössä asumisen tulos.

[/quote]

Haluaisin kysyä, että onko sillä miehelläsi se imitoinnin lähde ollut tv-sarjan henkilön puhe vai työkaverin puheestako nappaa tietyn aksentin?

Pystyn matkimaan aksentteja niitä kuullessani, mutta ne eivät jää puheeseen pysyvästi. Siis jos joku turisti kadulla tulee jotain kysymään englanniksi niin mongerran suomiaksentilla. Saako puhetta muutettua pysyvästi vain asumalla vieraassa maassa?

Mulle se tarttui reissaamalla paljon ympäri britanniaa ja katsomalla telkkaria. Osaan imitoida hyvin.

Toisille tarttuu ihan vaan kuuntelemalla ja matkimalla tai oleskelemalla maassa tarpeeksi pitkään toisille ei ollenkaan.

Jos ihan oikeasti haluat oppia niin mene puhevalmentajalle... tosin en kyllä näe syytä miksi niin pitäisi tehdä.

Se tarttuu toisiin helpommin ja toisiin huonommin. Opin kouluiässä brittiaksentin ja kun muutimme USA:han, sikäläiset kyselivät että olenko britti. Pari vuotta siellä ja käydessäni Lontoossa sikäläiset tunnistivat minut amerikkalaiseksi. Mieheni taas puhuu sujuvaa englantia vankalla develoupment-Nokia-aksentilla :D Lapsillamme on minun kielikorvani. Nuorimmaisen kanssa huvittelemme esim. indianenglishhiä polottamalla.

Olen valmistunut yliopistosta pääaineena englanti ja ensimmäisenä opiskeluvuonna minuun tarttu melko puhdas RP-aksentti. Opettajani oli todella tarkka korjauksissaan ja toki harjoittelin paljon myös kielistudion ulkopuolella. Nykyään kun matkustan englanninkielisissä maissa, ihmiset luulevat minua aina eteläenglantilaiseksi. Jopa silloin, kun heti kättelyssä sanon olevani Suomesta, he kysyvät, että kauanko olen asunut Suomessa. Eivät meinaa uskoa, että en ole natiivipuhuja.

Muutama vinkki suomalaisille, jotka haluavat brittiaksentin:

- opettele painoton neutraali vokaali eli schwa

- artikuloi selvästi /v/ ja /w/ äänteet

- äännä diftongi /ou/ lähempänä suomen /öy/ äännettä

- aspiroi selvästi eli "lisää ilmaa" äänteisiin /k/, /t/ ja /p/ sanan alussa

- lisää kahden sanan väliin pehmeä /r/, jos ensimmäinen sana loppuu vokaaliin ja toinen alkaa vokaalilla

- äännä /l/ kirkkaasti vokaalien edessä, pehmeämmin sanojen lopussa

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 16:56"]

Olen valmistunut yliopistosta pääaineena englanti ja ensimmäisenä opiskeluvuonna minuun tarttu melko puhdas RP-aksentti. Opettajani oli todella tarkka korjauksissaan ja toki harjoittelin paljon myös kielistudion ulkopuolella. Nykyään kun matkustan englanninkielisissä maissa, ihmiset luulevat minua aina eteläenglantilaiseksi. Jopa silloin, kun heti kättelyssä sanon olevani Suomesta, he kysyvät, että kauanko olen asunut Suomessa. Eivät meinaa uskoa, että en ole natiivipuhuja.

Muutama vinkki suomalaisille, jotka haluavat brittiaksentin:

- opettele painoton neutraali vokaali eli schwa

- artikuloi selvästi /v/ ja /w/ äänteet

- äännä diftongi /ou/ lähempänä suomen /öy/ äännettä

- aspiroi selvästi eli "lisää ilmaa" äänteisiin /k/, /t/ ja /p/ sanan alussa

- lisää kahden sanan väliin pehmeä /r/, jos ensimmäinen sana loppuu vokaaliin ja toinen alkaa vokaalilla

- äännä /l/ kirkkaasti vokaalien edessä, pehmeämmin sanojen lopussa

[/quote]

En ihan kaikkia ymmärtänyt.

-opettele painoton neutraali vokaali eli schwa

-artikuloi selvästi /v/ ja /w/ äänteet

-lisää kahden sanan väliin pehmeä /r/, jos ensimmäinen sana loppuu vokaaliin ja toinen alkaa vokaalilla

- äännä /l/ kirkkaasti vokaalien edessä, pehmeämmin sanojen lopussa

Voisitko vielä näitä tarkentaa? :)

Aksentti on muuten sellainen alue kielenhallinnassa että siellä on usein sellaisia ns. fossilisoituneita virheitä, joita on todella vaikea saada kitkettyä. Mielestäni tavallisen puhujan olisi ehkä parempi vain hyväksyä oma aksenttinsa, koska hyvin harva onnistuu koskaan puhumaan vierasta kieltä täysin natiivin _kuuloisesti_  vaikka sitä muuten todella hyvin osaisikin. Ja miksi tarvitsisikaan, jokainen puhuja puhuu englantia jollain aksentilla eikä suomalainen ole sen huonompi kuin mikään muukaan. Tottakai voi harjoitella lausumista vaikka ääneen omaa puhetta nauhoittaen jos tuntuu ettei tule ymmärretyksi, mutta ehkä en itse ainakaan hirveästi viitsisi nähdä vaivaa sellaisen asian eteen, mikä ei välttämättä tule ikinä onnistumaan. 

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 17:21"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 16:56"]

Olen valmistunut yliopistosta pääaineena englanti ja ensimmäisenä opiskeluvuonna minuun tarttu melko puhdas RP-aksentti. Opettajani oli todella tarkka korjauksissaan ja toki harjoittelin paljon myös kielistudion ulkopuolella. Nykyään kun matkustan englanninkielisissä maissa, ihmiset luulevat minua aina eteläenglantilaiseksi. Jopa silloin, kun heti kättelyssä sanon olevani Suomesta, he kysyvät, että kauanko olen asunut Suomessa. Eivät meinaa uskoa, että en ole natiivipuhuja.

Muutama vinkki suomalaisille, jotka haluavat brittiaksentin:

- opettele painoton neutraali vokaali eli schwa

- artikuloi selvästi /v/ ja /w/ äänteet

- äännä diftongi /ou/ lähempänä suomen /öy/ äännettä

- aspiroi selvästi eli "lisää ilmaa" äänteisiin /k/, /t/ ja /p/ sanan alussa

- lisää kahden sanan väliin pehmeä /r/, jos ensimmäinen sana loppuu vokaaliin ja toinen alkaa vokaalilla

- äännä /l/ kirkkaasti vokaalien edessä, pehmeämmin sanojen lopussa

[/quote]

En ihan kaikkia ymmärtänyt.

-opettele painoton neutraali vokaali eli schwa

-artikuloi selvästi /v/ ja /w/ äänteet

-lisää kahden sanan väliin pehmeä /r/, jos ensimmäinen sana loppuu vokaaliin ja toinen alkaa vokaalilla

- äännä /l/ kirkkaasti vokaalien edessä, pehmeämmin sanojen lopussa

Voisitko vielä näitä tarkentaa? :)

[/quote]

En ole ylläoleva, mutta voin tarkentaa:

Schwa on vokaali, joka korvaa aika monta vokaalia painottimissa tavuissa/sanoissa, eli elimerkiksi have ei yleensä ole /häv/ vaan se lausutaan schwa -vokaalilla, jonka voi varmaan kuunnella esim jostain wikipediasta. Ideana on se, ettei kaikkia sanoja lausuta tarkasti ja huolella, vaan surutta tehdään puheesta sujuvampaa tuolla scwa:lla. Ei-natiivit eivät tätä välttämättä luonnostaan käytä-> kuulostaa natiivimmalta jos osaat sitä käyttää.

Tässä en tiedä kirjoittajan pointtia, ehkä se vain että nämä menevät helposti suomalaiselta sekaisin?

Intrusive r on sellainen r-äänne joka lisätään tuollaiseen sana loppuu vokaaliin ja seuraava alkaa vokaalilla -kohtaan joidenkin natiivien puhujien toimesta, mutta ei kuitenkaan kaikkien, joten sinällään ei pakollista varmaan opetella. Esimerkiksi "idea of xxxxxx" lausutaan niin että idea ja of -sanojen väliin tulee r. Toinen on muuten linking r, eli vaikka sanan viimeistä r-kirjainta ei perus RP-aksentissa lausuttaisi niin se lausutaan siinä tapauksessa että seuraa vokaalilla alkava sana.

Ja tämä viimeinen eli vaikka sana 'little' lausutaan kahdessa erilaisella l-äänteellä, joista ensimmäinen on kirkkaampi ja toinen tummempi. Ne kannattaa ehkä kuunnella jostain myös. Amerikkalaisilla on tapana lausua kaikki l:llät tummempina kuin briteillä.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 18:24"][quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 17:21"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 16:56"]

Olen valmistunut yliopistosta pääaineena englanti ja ensimmäisenä opiskeluvuonna minuun tarttu melko puhdas RP-aksentti. Opettajani oli todella tarkka korjauksissaan ja toki harjoittelin paljon myös kielistudion ulkopuolella. Nykyään kun matkustan englanninkielisissä maissa, ihmiset luulevat minua aina eteläenglantilaiseksi. Jopa silloin, kun heti kättelyssä sanon olevani Suomesta, he kysyvät, että kauanko olen asunut Suomessa. Eivät meinaa uskoa, että en ole natiivipuhuja.

Muutama vinkki suomalaisille, jotka haluavat brittiaksentin:

- opettele painoton neutraali vokaali eli schwa

- artikuloi selvästi /v/ ja /w/ äänteet

- äännä diftongi /ou/ lähempänä suomen /öy/ äännettä

- aspiroi selvästi eli "lisää ilmaa" äänteisiin /k/, /t/ ja /p/ sanan alussa

- lisää kahden sanan väliin pehmeä /r/, jos ensimmäinen sana loppuu vokaaliin ja toinen alkaa vokaalilla

- äännä /l/ kirkkaasti vokaalien edessä, pehmeämmin sanojen lopussa

[/quote]

En ihan kaikkia ymmärtänyt.

-opettele painoton neutraali vokaali eli schwa

-artikuloi selvästi /v/ ja /w/ äänteet

-lisää kahden sanan väliin pehmeä /r/, jos ensimmäinen sana loppuu vokaaliin ja toinen alkaa vokaalilla

- äännä /l/ kirkkaasti vokaalien edessä, pehmeämmin sanojen lopussa

Voisitko vielä näitä tarkentaa? :)

[/quote]

En ole ylläoleva, mutta voin tarkentaa:

Schwa on vokaali, joka korvaa aika monta vokaalia painottimissa tavuissa/sanoissa, eli elimerkiksi have ei yleensä ole /häv/ vaan se lausutaan schwa -vokaalilla, jonka voi varmaan kuunnella esim jostain wikipediasta. Ideana on se, ettei kaikkia sanoja lausuta tarkasti ja huolella, vaan surutta tehdään puheesta sujuvampaa tuolla scwa:lla. Ei-natiivit eivät tätä välttämättä luonnostaan käytä-> kuulostaa natiivimmalta jos osaat sitä käyttää.

Tässä en tiedä kirjoittajan pointtia, ehkä se vain että nämä menevät helposti suomalaiselta sekaisin?

Intrusive r on sellainen r-äänne joka lisätään tuollaiseen sana loppuu vokaaliin ja seuraava alkaa vokaalilla -kohtaan joidenkin natiivien puhujien toimesta, mutta ei kuitenkaan kaikkien, joten sinällään ei pakollista varmaan opetella. Esimerkiksi "idea of xxxxxx" lausutaan niin että idea ja of -sanojen väliin tulee r. Toinen on muuten linking r, eli vaikka sanan viimeistä r-kirjainta ei perus RP-aksentissa lausuttaisi niin se lausutaan siinä tapauksessa että seuraa vokaalilla alkava sana.

Ja tämä viimeinen eli vaikka sana 'little' lausutaan kahdessa erilaisella l-äänteellä, joista ensimmäinen on kirkkaampi ja toinen tummempi. Ne kannattaa ehkä kuunnella jostain myös. Amerikkalaisilla on tapana lausua kaikki l:llät tummempina kuin briteillä.
[/quote]
Just näin, hyvin selitetty :) Ja hybä lisäys tuo linking r! Tuo v/w äänteiden ohje koski vain sitä, että usein suomalaiset ääntävät esim. "West Village" ensimmäiset tavut /we-/ ja /wi-/, vaikka kyseessä on eri äänteet.

Minulle on usein sanottu että puhun aussiaksentilla. En ole koskaan käynyt Australiassa tai tuntenut ketään aussia. Sen sijaan olen asunut briteissä ja tällä hetkellä asun USA:ssa.

Mulle on tarttunut sellainen uskomattoman kaunis pohjois-irlantilainen aksentti.