Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ankein kokemus lapsuudestasi?

Vierailija
17.09.2014 |

tai kerro vaikka pari ankeinta kokemusta?

Oliko se se kerta kun varpaat jäätyivät sinisiksi kun piti kävellä 50 kilometriä vettä hakemaan kaivosta vai jotain vastaavaa? esimerkki oli huumoria, mutta oikeasti minä kysyn ihan tosissani ja ilman huumoria.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
17.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

no niin, kaikki jakamaan ankeita kokemuksia...

Vierailija
2/6 |
17.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun piti jäädä odottamaan autoon kun isä kävi naisen luona.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
17.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin naapurissa liian myöhään. Kuitenkaan minulle ei sanottu aikaa milloin tulla kotiin. Äiti olisi voinut hakea tai soittaa koska olin ihan vieressä. Tulin kotiin ja äiti löi useasti risulla. Sen jälkeen hän lukitsi minut ilman iltapalaa pimeään vessaan jossa itkin monta tuntia ennen kuin isäni tuli kotiin ja päästi minut pois. Ja olen syntynyt vuonna 1981.

Vierailija
4/6 |
17.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Isäni kuoleman jälkeen lähipiiriimme kuulunut mies käytti minua useasti seksuaalisesti hyväkseen. Olin n. kymmenen vanha.

Vierailija
5/6 |
17.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Isän alkoholismi ja yritykset lohduttaa äitiä kun isä jälleen kerran haukkui hänet ja lähti tuhlaamaan vähät varat kapakkaan.

Koulukiusaaminen, en osaa sanoa yhtä erityistä kertaa kun kiusaaminen jatkui lähes päivittäin 6. luokalta 9. luokalle ja jatkui eristämisenä koko lukio ajan.

Väkivaltainen parisuhde, jokainen kerta kun mies töni/löi/kuristi/mitälie.

Vierailija
6/6 |
17.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pikkuveljeni adoptointi. Veli adoptoitiin meille tosi pienenä alkoholisti/huumeperheestä ja hänen biologiset vanhemmat kävivät noin neljä kertaa viikossa huutamassa oven takana tappavansa meidät yms. muuta mukavaa. Saivat jostain ihme kautta tietää kelle veljeni sijoitetiin va lopulta adoptoitiin.

Kerran kotiovella veljeni biologinen äiti hakkasi minut ollessani n. 8 v. Heti tämän jälkeen muutettiin n. 600km päähän ja helvetti loppui.

Veljeneni on minulle tärkeintä maailmassa, onneksi vanhempani adoptoivat hänet. Nyt pikkuveljeni valmistuukin jo yliopistosta, apua :)