Lue keskustelun säännöt.
Koira "näkee" meillä jotain, mitä minä en!
16.09.2014 |
En ole kummitusjuttuihin taipuvainen ihminen, mutta kahden viime päivän aikana olen alkanut miettiä vaikka mitä mahdollisuuksia. Meillä on 5-vuotias koira, terve ja normaali, joka on eilen ja tänään käyttäytynyt vähintäänkin oudosti.
- Eilen istuin olohuoneessa sohvalla ja kiinnitin huomioni koiraan, joka tuijotti keskittyneenä jotakin huoneen keskellä. Se istui paikoillaan sivuttain minuun ja katsoi keskittyneenä ainakin pari minuuttia, jonka jälkeen seurasi katseellaan jotain "huoneesta poistuvaa".
-Samoin se oli tulossa kopastaan sohvan suuntaan, mutta pysähtyi keskelle lattiaa (samaan kohtaan, jota aiemmin tuijotti) ja lähti sitten äkkiä peruuttamaan takaisin, ikään kuin joku olisi komentanut/huitaissut sitä kohti.
-Koira myös murisi illan aikana useaan otteeseen eteiseen tuijottaen, vaikkei ulkoa kuulunut ääntäkään. Ei kuulu sen tapoihin.
-Illalla makuuhuoneessa koira tuli sängyn viereen, vinkui ja hyppi sitä vasten, kuin turvaa hakien. Se ei ikinä tee tuota, eikä koskaan nuku sängyssä. Käskin sen omaan petiinsä (sängyn toisella puolella), mutta se ei uskaltanut kiertää sänkyä, vaan peruutti jälleen pelokkaana takaisin, kun ensin yritti hiipiä sängyn jalkopään ohi! Se otti varovasti pari askelta sinne suuntaan, ja ryntäsi takaisin useamman kerran. Jouduin lopulta kantamaan sen paikoilleen ja sen jälkeen koira livahti sekunnissa sängyn alle.
Mitä täällä tapahtuu?? Ensin tuli mieleen joku ötökkä: joskus koira on tehnyt "näkymättömän" jahtauksia kesäisin, kun se on leikkinyt esim. kärpäsen kanssa, mutta ei täällä tähän aikaan mitään hyönteisiä ole. Tuo liikehdintä ei myöskään ole ollenkaan samanlaista. Mitä se oikein näkee? Apua!
Kommentit (74)
Koira on vaan kyllästynyt ja keksii itselleen tekemistä. Sillä on vaan hyvä mielikuvitus, omakin koira joskus seurasi näkymätöntä olentoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 19:59"]
Onko vointisi ollut ihan hyvä? Koirathan voivat haistaa sairauksia.
[/quote]
Kamalanhan jutusta tekee se, että olen ollut nyt yksin kotona, koska mieheni on ollut sairaalassa leikattavana. Oli siellä toista yötä eilen, kun koiran omituisuus alkoi. Minulle tuli hirveä pelko, että miehelleni on tapahtunut jotain. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja puhuttiin tänään puhelimessakin. Vilkas mielikuvitus on huono kaveri tällaisissa tilanteissa. Koira on iltaa kohden rauhoittunut, mutta varoi esim. edelleen päivällä astumasta oh:n keskilattialle, väisteli kummallisia kohtia yms.
Ap
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 20:01"][quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 19:46"]
Syksyn tullen hiiret tulevat sisälle ja liikkuvat seinärakenteissa. Koirasi ihmettelee niitä. Meidän koira käyttäytyi vähän samalla lailla tässä yks päivä, pää kallellaan kuunteli ja katseella seurasi jotain mitä en itse kuullut.
[/quote]
Talon alla tai välikatossa on melko varmasti hiiriä.
Yleensä koira ei kuitenkaan pelkää vieraita ääniä (esim. ulkoa), ennemminkin varoittaa niistä haukkumalla. Hiirten rapinan seuraaminen ei myöskään selittäisi sitä katatonista eteenpäintuijottamista, mutta toistaiseksi tämä on silti todennäköisin teoria.
Ap
[/quote]
Koirat reagoi joskus oudosti tavallisiinkin asioihin. Itse heräsin keskellä yötä siihen että koira hyppäsi keskellä yötä päälleni pelosta täristen ja tuijotti eteiseen, ei suostunut pois sängystä. Tutkittuamme asiaa kävi ilmi että joku oli kävellyt rappukäytävässä; ei siis mitään tavallisesta poikkeavaa. Jos olisin luottanut pelkkään koiran reaktioon, olisin ollut varma että meille oli murtauduttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiiret voivat kyllä hiippailla sisälläkin. Ovat aika äänettömiä.
Mutta ensin tuli mieleen, että ehkä silmässä oli jokin roska.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 19:36"]Tuntuu vähän vaikealta uskoa, että koira olisi ihan yhtäkkiä keksinyt, että meillä olisi hometta. Ensinnäkin talo on kunto- ja kosteustarkastettu äskettäin ja siksi toiseksi nämä "merkatut" paikat nyt olisivat viimeisiä kohtia, mihin hometta tulisi.
Kiitos silti teoriasta :-)
Ap
[/quote]
Sitä paitsi koira ei pelkää hometta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 20:12"][quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 19:59"]
Onko vointisi ollut ihan hyvä? Koirathan voivat haistaa sairauksia.
[/quote]
Kamalanhan jutusta tekee se, että olen ollut nyt yksin kotona, koska mieheni on ollut sairaalassa leikattavana. Oli siellä toista yötä eilen, kun koiran omituisuus alkoi. Minulle tuli hirveä pelko, että miehelleni on tapahtunut jotain. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja puhuttiin tänään puhelimessakin. Vilkas mielikuvitus on huono kaveri tällaisissa tilanteissa. Koira on iltaa kohden rauhoittunut, mutta varoi esim. edelleen päivällä astumasta oh:n keskilattialle, väisteli kummallisia kohtia yms.
Ap
[/quote]
Ihan luonnollista, että kylmähermoisimmankin takaraivoon hiipii tuollaisessa tilanteessa pieni taikausko. Vaikka se olisi jotain yliluonnollista, se tuskin pystyy koskemaan sinuun :)
Voisiko noissa kohdissa olla talon rakenteessa jotain selittävää? Onko lämmitys laitettu päälle? Lämmön aiheuttamia ilmavirtoja, ääniä joiden taajuutta ihminen ei kuule tms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miks et kysy siltä koiralta itseltään vaan täällä utelet?!
Minkä rotuinen koira? Esim epilepsia voi oireilla noin ilman kohtauksia. On myös rotuja joilla on synnynnäisiä aivovaurioita ja oireilevat myös noin, esim cavalier
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaisin eläinlääkärille silmien tarkistukseen koiralle ajan. Voi olla vaikka kaihi.
Kummitusjutut tyrmäävät aina ensin ne, jotka uskovat vain siihen jota itse elämänsä aikana ovat nähneet. Itse en ole tavannut kummituksia, mutten pidä mahdottomanakaan näiden olemassa oloa. Miksi kummittelu olisi mahdotonta? Sähköä pidettiin vielä muutama sata vuotta sitten yliluonnollisena asiana ennen kuin joku tajusi että sähkö on ylipäätänsä olemassa ja tätä pystyy mittaamaan. Tiedän parikin tapausta joissa eläin on alkanut käyttäytyä oudosti ja paikantanut talosta jotakin joka ei ole tämän hetkisellä tieteellä eikä ihmisaistein havaittavissa. Yhdessä tapauksessa koira alkoi havaita asunnosta jotakin ja seinässä naulassa roikkuva ortodoksiristi tippui lattialle. Joillekin siis tiedoksi, eläin todellakin havaitsee jotakin johon ihminen ei kykene, esim.2004 tsunamin havaitsivat lukuisat koirat ja norsut taimaassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko joku varjo tai valon vilkkuminen jostakin jota koira säikkyy. Toisaalta koira voi aistia sun huolenkin miehen voinnista...
Koirasi reagoi varmaan miehesi poissaoloon.
Meillä oli edellisessä kodissa kausi jolloin koira meni yhtäkkiä yläkerran portaikon (avoimet portaat) alle ja tuijotti lattiaa ja kuunteli korvat höröllä jotakin. Välillä yritti vimmatusti kaivaa lattiaa samasta kohdasta. Vähän tämän jälkeen samaisessa portaikkokäytävässä alkoi taulut tipahdella seiniltä, siis naula tai kiinnityskoukku ei pettänyt vaan taulut olivat hypähdelleet ylöspäin naulasta/koukusta ja pudonneet. Muutkakin levotonta tapahtui. Mutta sitten tuo rauhoittui ja lakkasi. Ajanjaksoa kesti yhden talven verran eikä kyllä koskaan selvinnyt mitä se oli. Mutta tuo koiran käytös oli hyvin erikoista, alkoi aina kuunnella kohti portaikkoa ja sitten meni lattiaa tuijottamaan ja kaivamaan.
Hiiriä. Kissakin tuijottaa minuuttitolkulla seinää, kun kuulee hiiren seinän sisässä. Ja koirat taas usein jää hermoiksi jonkun erikoisen tapauksen jälkeen, esim. jos on ollut kummaa rapinaa jonka syy ei koiralle selvinnyt.
Hei, mä haluan jakaa oman kokemukseni vastaavasta kokemuksesta, ja mitä siitä seurasi:
Meillä on pieni koira, joka viime keväänä alkoi myös käyttäytymään kummallisesti. Välillä sen katse vain seurasi kummallisesti jotain, mitä en itse nähnyt. Kuvittelin, että kyseessä on jokin pieni hyönteinen, sillä koira on ollut aina todella kiinnostunut niitä metsästämään...
Koiraan en tuolloin kiinnittänyt niin paljoa huomiota, mutta muihin outoihin juttuihin kyllä: tv meni välillä päälle itsestään/sammui yhtäkkiä (selitin tämän vain sekoilevalla televisiolla), tavarat vaihtoivat paikkaa (syytin avokkiani, joka kaiken aina kiisti) ja esimerkiksi tiskialtaan kiinniolevassa kaapissa oleva putilo oli yksi päivä kaatunut ja levinnyt (tämä on aika mahdotonta, kun sitä ei juuri koskaan käytetä, ja oli sellaisessa paikassa josta se ei oikein voi kaatua itsestään, mutta unohdin tämänkin selkkauksen pian sen tapahtuman jälkeen).
No, koiramme ei ole haukkuvaa sorttia eikä myöskään ikinä vihainen. Yksi yö sitten heräsin siihen, kun sängyssämme nukkuva koira oli keskellä yötä sängyn jalkopäässä, murisi niin että hampaat näkyivät ja kuola valui suunpielistä, ja haukkui ja ulvoi. Unenpöpperösäni läpsäisin koiraamme vain kuonolle, käskin olemaan hiljaa ja käänsi kylkeä. Koira ei lopettanut, vaan jatkoi murinaansa ja alkoi olemaan jo pelottavan kuuloinen. En tajunnut yhtään miksi, sillä aikaisemmin koira ei ole sellaista koskaan tehnyt.
Nousin sitten sängyssä istuma-asentoon, ja katsoin samaan suuntaan, minne koiramme murisi ja haukkui: ja siellä seisoi läpikuultava, harmahtava mies raitapaidassaan, jonka kasvoja tai piirteitä en nähnyt kunnolla. Näin vain, että se oli selvästi mies, ja seisoi siinä meidän makuuhuoneen oven kohdalla, juuri siinä minne suuntaan koirammekin katsoi.
Arvatenkin reaktioni oli totaalikiljuminen, hysteerinen itku, peiton alle piiloutuminen ja avokkini hereille hakkaaminen. Hän ei kuitenkaan mitään ehtinyt näkemään tai edes tajuamaan, ennen kuin tämä ovella seissyt hahmo oli poissa (ja koirakin rauhoittunut, vaikka edelleen ovelle pälyili). Mieskin oli puoliksi herännyt koiran haukuntaan, joten mistään omasta esim. unestani ei voinut olla kyse.
Kutsuimme sitten paikalle "haamunkarkoitusjengin", joka otti asian hoitaakseen. He tutkivat meidän asuntomme ja polttivat siellä salviaa ja lausuivat jotain runoja. Lopulta yksi heistä huusi, että tämä mies on makuuhuoneessamme hänen edessään (ei kuitenkaan nähtävillä) ja että hänet pitää päästää lähtemään. Niin he sitten pyysivät miestä lähtemään, joka kuulemma oli helposti kadonnutkin.
Selitykseksi näiltä henkien ammattilaisilta sain kuulla, että tämä meidän vierailija oli halunnut vain huomiotamme esim. television rämpyttelyllä, että häntä autettaisiin liikkumaan sinne, minne hän kuuluukin. Oli vain jäänyt "jumiin" tänne meidän maailmaamme ja asuntoomme.
No, sanomattakin selvää, että tämä koko juttu sai minut ihan kreisiksi ja epäilemään omaa mielenterveyttäni. Mieheni on kuitenkin todellinen skeptikko, ja hänkin myönsi, että oli tuntenut asunnossa hieman outoja tuntemuksia aina ajoittain ja myös ihmetellyt muutamia asioita, joita ei ollut minulle kertonut, sillä ei halunnut panikoida minua turhaan.
Tämän hengen "karkoituksen" jälkeen kotimme palautui ennalleen ja samaten koira, joka ei tuon yön jälkeen ole toistanut tekemisiään.
Halusin kirjoittaa tämän sinulle, sillä tämä meidän koiran outo käytös selittyi näin. En halua peloitella, mutta kannattaa epäilyistä huolimatta (epäilin itsekin, PALJON) miettiä tämäkin vaihtoehto. Yleensä sekään ei ole niin paha, kuin luulisi. :)
Meidän koira tekee tuota johonkin tuijottamista aina silloin tällöin - joskus jonnekin katonrajaan, joskus pitkin pimeää eteiskäytävää... Kerran lähti kuin kutsuttuna huoneesta häntää heiluttaen iloisesti keittiöön, jossa ei taatusti ollut ketään. Olen tulkinnut sen leikkimielellä niin, että meillä asuu kotitonttu tai jotain keijuja, joita ihminen ei näe ja jotka eivät ole mitenkään haitallisia.