Olen vapaaehtoisesti koiraton eli veko

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 16:26"]

Te ja velat ootte kaikki yhtä ärsyttäviä

[/quote]

Joltakin on nyt huumorintaju hukassa HUHU!

Ja minä olen vela ja pakollisesti kissaton eli PAKI, kunnes voimme taas ottaa kissan ja vaikkapa koirankin. Se riippuu lottovoiton suuruudesta.

Itsehän olen vapaaehtoisesti sauvasirkaton ja kyllä raivostuttaa että jotkut ovat vesoja ihan kevein mielin! Todella yleistä ettei ihminen juuri tunnusta että onkin vesa ja tämä on niin väärin meitä oikeita vesoja kohtaan! Miksi ei voi sanoa että suunnittelee sauvasirkkaa tai ei olekaan varma sauvasirkattomuudestaan vaan näyttelee vesaa!

Vesoilla on oma tukiryhmä ja useilla jäsenillä on vakavia jaksamisongelmia. Vesoja ei huomioida missään! Koskaan ei tiedä missä sauvasirkkaan törmää, eläinkaupat joutuu kiertämään todellakin kaukaa ja tilaamaan kaiken netistä niinkuin joku syrjäytynyt. Vesa-yhteisä vaatiikin sauvasirkattomia eläinkauppoja ja sauvasirkkojen kuljettamisen rajoittamista. Sauvasirkoista ei myöskään saisi puhua vesojen läsnäollessa, todella törkeää sellainen käytös. 

Olen maho eli mielialatani holtiton.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 16:41"][quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 16:38"]

Mä olen vahe, en aio koskaan hankkia hevosta. Olen tästä tosi ylpeä.

[/quote]

Miten voit olla noin itsekäs?! Entä jos joku päivä hevonen seisoo ovesi takana? Laitatko oven kiinni ja jätät ulos? 
[/quote]

Kyllä, muut hoitakoot.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 16:42"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 16:38"]

Mä olen vahe, en aio koskaan hankkia hevosta. Olen tästä tosi ylpeä.

[/quote]

Eikune sehän vele, menin sekaisin. Tuo hepatonhan on vehe (minäkin olen). 

Minulla ei ole lehmiä, joten olen vale. 

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 16:42"]

Minä en voisi ikimaailmassa olla veka tai veku! Silloin olisin myös veti. T. Kanalanomistaja

[/quote]

Yhdessä uutisohjelmassa oli upea kukko nimeltä Harald-Hirmuinen. Se vei sydämeni. Ennen inhosin kanoja ja kukkoja ja niiden sivuille katsovia litteitä silmiä. (Tipuja ei voi kukaan inhota.) Nyt en voi vannoa, etten perustaisi pientä kotikanalaa, jos minulla oli haaveitteni maatila. Oranssin kukon lisäksi minulla olisi ruskeita kanoja, punaruskea suomenhevonen sekä oranssi kotikissa.

Minäkin olen veko, mutta yleensä en mainosta sitä, koska haluan elää rauhassa. Lähes aina ihmetellään, kun sanon, että saisin kyllä koiran halutessani, mutten halua. Pahimpia ovat ne ihmiset, jotka haluaisivat koiran, mutta eivät voi saada. He eivät voi ymmärtää miksi haaskaan tilaisuuteni onneen. Minulta kysytään miksi en haluaisi parasta ystävää minkä ihminen voi saada, enkö pidä ystävistä. He tuovat koiransa eteeni ja puhuvat kuin vauvalle "eikö olekin söpö, katso nyt, etkö tunne mitään". Tunnen kyllä, nimittäin inhotusta toisten kakkoja nuuskinutta kuonoa kohtaan. Katson koiraa silmiin ja tajuan, ettei niiden takana ole yhtään syvällistä ajatusta. Miksi haluaisin niin pinnallisen ja anteeksi vain, tyhmän ystävän. Enhän haluaisi sellaista ihmisystävääkään, joka harrastaa toisten takapuolten nuuskimista ja tottelisi mitä tahansa käskyjä kuivasta makupalasta.

Minulla on paljon veko-ystäviän ja yhdessä nautimme vapaudesta, voimme tehdä mitä vain. Katsomme toisinaan säälien koiraihmisiä, jotka jäävät seisomaan koirakieltokylteillä varustettujen tilojen ulkopuolelle kateellisina katsomaan hauskanpitoamme. Olen aivan varma, että moni heistä katuu päätöstään, vaikkeivat koskaan myöntäisi sitä.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 16:41"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 16:37"]Miten olit ajatellut varmistaa koirattomuutesi jatkossa? Oletko vannonut valan, asuthan varmasti asunnossa johon koiraa ei voi ottaa ja eihän sinulla missään tapauksessa ole farmariautoa? Kuitenkin moni veko valmistautuu koiran hankkimiseen vaikka autovalinnoilla ja matkustelemalla jatkuvasti, todellisuudessa mielessä kalvaa koko ajan että milloin sen koiran voi ottaa ja miten kertoa sukulaisille ettei olekaan veko. Entä jos kumppani haluaakin koiran? Mitä sitten tehdään? Onhan se nyt sitä toista kohtaan väärin jos vekolla on pakkomielle koirattomuudesta ja kumppani haluaisikin pikku hauvelin. Miten sellainen parisuhde voi mitenkään onnistua? [/quote] Ei kehtaa kaiken vekoilun jälkeen enää pyörtää päätöstä vaikka mieli tekisi :( Se katkeroittaa mutta maine ei mene sukulaisten ja muiden koirallisten silmissä.

[/quote]

Ole nyt rohkea ja ota vaan. Kaikki kato tekee virheitä. Nuorena sitä on niin itsekäs ja ajattelee jotain valkoista sohvaa sun muuta pinnallista. Munkin serkku otti sitten koiran melkein viisikymppisenä kun rupesi viimein tajuamaan mikä tää elämän tarkoitus oikeesti on. Nyt se on ihan onnellinen, vaikka tietty käy sitä koiraa vähän sääliksi. Joillakin vaan kestää kauemmin se aikuistuminen ja sitten voi tosiaan ääritapauksissa käydä niin että ottaa sen ensimmäisen vasta viiskymppisenä. Et kuitenkaan oo varaan vielä yhtä vanha :)

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 16:44"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 16:41"][quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 16:38"] Mä olen vahe, en aio koskaan hankkia hevosta. Olen tästä tosi ylpeä. [/quote] Miten voit olla noin itsekäs?! Entä jos joku päivä hevonen seisoo ovesi takana? Laitatko oven kiinni ja jätät ulos?  [/quote] Kyllä, muut hoitakoot.

[/quote]

Lähimmästä ostoskeskuksesta löytyy kyllä hevosmiehiä ennemmin tai myöhemmin, venttailet vain siinä inva-paikkojen liepeillä.

Koira tuo niin paljon iloa elämääni etten ikinä suostuisi olemaan vako! Matkustamme mieheni kanssa aika paljon, mutta meillä on onneksi helppo löytää hoitaja koiralle reissun ajaksi. 

Mulla on kenneli ja nauran säälittäville vekoille. Ihminen ei vaan oo aikuinen jos ei ole kokenut tuhotun sohvakaluston tuomaa onnea! Ja se päivä kun mun koira voittaa näyttelyssä tai saa jonkun kunniapalkinnon, näyttelypaikalta lähtiessäni vaan vilkutan sillä ruusukkeella kaikille vekoille ja säälin kun niiden elämä on niin sisällötöntä.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 16:40"]

Mä olen todellakin vako, enkä ikinä haluaisi kuolaavaa, haisevaa, kusevaa ja paskaavaa piskiä nurkkiini. Sit sitä epeliä pitää ruokkia ja kasvattaa, viedä koirapuistoihin, löytää sille koirakavereita varsinkin, jos ei toista koiraa hanki. Koirat roikkuu lahkeessa ja hakee huomiota ja niillä on jos jonkinlaisia uhma- ja mörköpelkokausia. Kuivaksi oppiminenkin on ihan järjetön haaste ja silti ne rakit vaan tahtoo sisälle joskus merkkailla ja jengi valittaa tästä, että omistajan vika kun ei ole kasvattanut piskiään paremmin mut jotkut koirat nyt vain on semmoisia haasteellisempia tapauksia. Joo olisi todella hienoa olla tämmöisen haasteellisen penikan kasvattaja ja viettää kaikki vapaa-aika pennun kanssa sähläten, ei kiitos! 
Tällä tavoin mulla on normaali elämä, siisti koti, ei tartte miettiä mihin sen koiruuden tunkee, kun lähtee lomille, ei tartte olla lenkittämässä ja kantamassa niska vääränä ruokakasseja kotiin. Saa nukkua yöt rauhassa kun ei tartte kuunnella pennun ulvontaa ja kitinää. Pahimmassa tapauksessahan ne tunkee samaan sänkyyn, kun eivät muuten saa nukuttua. JUU NO THANKS. Säälin koirien omistajia. 

[/quote]

Onpa sulla negatiivinen kuva koiranomistuksesta. Mun vieressä just pötköttelee maailman suloisin pikkunen koiranpentu. Mä olen siivonnut vaatehuonetta ja pentu on touhuillu omiaan, välillä yhdessä leikitty ja touhuttu.  Mun mielestä tuo on maailman sulosin otus.. mies kun tulee töistä niin toinen on pakahtua riemusta, pikkiriikkinen häntä vispaa puolelta toiselle ihan mahottomasti ja pentu hyppii ja hyörii miehen ympärillä..aina jos toinen on ollut vähänkään aikaa pois niin sama reaktio. Tuntuu ihanalta kun pikkunen on niin kiintyny ja tykkää :)

Käydään yhdessä pennun kanssa metsässä retkeilemässä ja kaikki viihtyy. Iltasin pötkötellään kaikki olohuoneen matolla ja nauretaan pennun tempauksille. Vaikka meillä miehen kanssa on paljon hauskoja hetkiä, paljon naurua ja iloa niin tuo pentu on tuonu mahdottomasti lisää iloa ja hauskuutta elämään. Mahtava tunne kun saa opetettua pennulle jotain..

Kyllähän pentu sotkee paikkoja ja kaikkea pitää maistaa. Yöllä pitää herätä ja käydä pennun kanssa ulkona pissillä. Sit rauhotella takaisin omalle pedille nukkumaan. Pentua pitää ruokkia usein, se tarvii paljon leikkiä ja hoivaa mut nääkin on vaan asenteesta kiinni :)

Tulipahan selostus :D

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 17:28"]

Mulla on kenneli ja nauran säälittäville vekoille. Ihminen ei vaan oo aikuinen jos ei ole kokenut tuhotun sohvakaluston tuomaa onnea! Ja se päivä kun mun koira voittaa näyttelyssä tai saa jonkun kunniapalkinnon, näyttelypaikalta lähtiessäni vaan vilkutan sillä ruusukkeella kaikille vekoille ja säälin kun niiden elämä on niin sisällötöntä.

[/quote]

Mun siskolla on kans kenneli ja se pyytää mua jatkuvasti hoitamaan niitä koiria vaikka tietää että oon veko! Vanhemmat ja sukulaiset myös kyselevät aina tilaisuuden tullen että milloin mulle tulee pentu ja otanko siskolta ja millaisen otan. Itkien oon joutunut lähtemään vaikka kuinka monista perhejuhlista, en vaan kestä sitä painostusta. Koirista pitää puhua vaikka ei yhtään kiinnosta, koirat sitä ja koirat tätä. Kerran isä oli mun kanssa autokaupoilla ja yritti väkisin tyrkyttää kaikkia farmareita "kun eihän sitä koskaan tiedä". Lähdin kotiin mitään sanomatta ja jätin isän sinne autokauppaan puhumaan niistä farmareista jonkun toisen koirahullun kanssa. Tai siis, eihän farmareista muut välitä kuin sairaat koirahullut. Menin sitten yksin eri autokauppaan ja ostin kaksipaikkaisen urheiluauton, eipä jää epäselväksi kenellekään että tähän perheeseen ei koiria tule!

Olen vepa eli vapaaehtoisesti papukaijaton. Elämäni on ihanaa kun ei tarvitse kuunnella jotain paapattavaa papukaijaa päivät pitkät. Se paskoisikin sinne häkkiin ja aluspaperi olisi vaihdettava säännöllisesti. Kyllä on ihanaa olla vapaa tällaisesta ja matkustella vapaasti miehen kanssa ilman papukaijaa.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 16:25"]Elämäni on vapaata ja upeaa, ilman koiraa voin matkustella ja käyttää rahaa koiran sijaan itseeni. Olen kiitollinen valinnastani!
[/quote]
Kyllä sun mieles muuttuu vielä. Et voi tietää mitä on olla nainen, ennen kuin sinulla on koira.

Ei helvetti :D

Mä olen vemi. Ihan paras valinta! Voin tehdä mitä haluan ja milloin haluan. Kaikista parasta: mäyräkoira ja kaukosäädin on MUN, MUN, MUN!

Itsekin olin monta vuotta veko, mutta nyt minulla on kaksi ihanaa karvaturria. KYLLÄ SE SINUNKIN MIELESI VARMAAN MUUTTUU, SILLÄ TÄMÄ ON PARASTA ELÄMÄSSÄ!! :;) En tajua vapaaehtoisesti koirattomia, jotenkin säälittäviä...

Olen lähihoitajana vanhusten parissa ja kyllä se on sillä tavalla, että viimeistään sitten kahdeksankymppisenä te vekot tulette katumaan valintaanne! 

Olen vapaaehtoisesti velaton eli vave. Ei ole velkaa ja en ole vela-ääliö. On vapauttava tunne olla velaton.