Kerrostaloasuja, miten usein törmäät naapureihin rapussa tai pihalla?
Meillä on aika iso kerrostalo, mutta törmään aika harvoin. Joidenkin naapureiden kanssa juttelen, toisten kanssa en. Ihmistyyppikysymys.
Kommentit (27)
Kauempana asuviin usein, seinänaapuriin ei juuri koskaan. Pitää huolen, ettemme ole vahingossakaan samana aikaan rapussa.
Muutaman kerran viikossa jokin sana vaihdetaan. Alle 20 asunnon kerrostalo kyseessä.
En todellakaan niin usein kuin Salkkareissa :D En edes joka viikko törmää.
En mene koskaan rappuun jos kuulen että siellä on joku.
Rapun edessä ovat joskus tupakalla. Muuten ei tule törmättyä.
Liikun vain yöllä, niin todennäköisyys onneksi erittäin pieni.
Yleensä törmään seiniin, harvemmin ihmisiin.
Kerrostalo on paras paikka elää erakkona ja anonyymina.
Huonoin siihen on rivitalo. Rivarissa on maailman pahimmat kyttääjä-valittajat.
Muutin rivarista kerrostaloon, rivarissa näin naapureiden inhottavat pärstät lähes päivittäin, nyt kerrostalossa en edes tiedä ketä täällä asuu.
En tiedä, kun en tunne yhtään naapuria kasvoilta niin en tiedä onko joku naapuri, woltkuski, vieras tai mainostenjakaja...
Meidän rapussa 70 asuntoa.
Asun pienkerrostalossa ja yhteen naapuriin törmään päivittäin, mutta toinen naapuri asuu nyt enimmäkseen ulkomailla, joten häntä näen tosi harvoin.
En juuri koskaan... jokusen tunnen nykyään, toisten pärstiä edes en tiedä vaikka asuvat samassa kerroksessa ja parkkipaikka partsini ulkopuolella... Sitten on pari - toinen koiranulkoiluttaja ja toinen erään edesmenneen vanhuksen tuttu viereisestä talosta samassa taloyhtiössä... vanhus istui aina ovensa ulkopuolella ja taisi tsekata kaikki talonsa asukkaat tällä tavalla, mitä minä en tietenkään tee...
Kun asuin Tukholmassa jotain 30 vuotta sitten vähän aikaa vuokratalossa myytyäni oman kämppäni, niin siellä ihmiset oikein odottivat, että toinen meni ulos ovesta ennen kuin itse uskaltautuivat rappuun... Jo silloin ajattelin, että tommoiset ihmiset asuvat talossa jotenkin PIMEÄSTI... ja iski ajatus että keitä ovat ja että onpas Tukholma omituinen paikka... työtä tekevillä olisi edes joku päivärytmi eli aamulla ulos ovesta ja työn päätyttyä kotiin... mutta mitään semmoistakaan en muista... taitaa vaivata dementia jo...
Olen syntyperäinen hesalainen ja tapana oli tuntea kaikki naapurit ja tervehtiä vaikka heidän kanssaan ei juuri olisi ollut tekemisissä... Rivitalossa taas oli pakko tietää kaikki asukkaat... mutta jos jotain poikia esimerkiksi kerääntyi laittamaan autotalliin moottoripyöriä niin eihän ketään kiinnostanut keitä olivat... ehkä olivat jotain luokkatovereita eikä muita...
Pihassa tai lähikaupassa melkein päivittäin, aina vaihdetaan muutama sana. Rapussa harvemmin.
Helsingissä asumme.
Onneksi tosi harvoin. Koitan vielä valita tietyt kellonajat että riski olis entistä pienempi.
Vierailija kirjoitti:
Asun pienkerrostalossa ja yhteen naapuriin törmään päivittäin, mutta toinen naapuri asuu nyt enimmäkseen ulkomailla, joten häntä näen tosi harvoin.
Oletteko molemmat sokeita vai miksi törmäätte päivittäin?
En minä törmäile kehenkään. Mutta joidenkin kanssa lähdetään aika samoihin aikoihin töihin. Huomenien sanomisella mennään. Roskalaatikolla yhden mummelin kanssa joskus jutellaan ja autokatoksessa joskus on joidenkin kanssa samaan aikaan lähtö. Sanotaan näin, että ei joka päivä, mutta useamman kerran viikossa jonkun näkyy. Pari lapsiperhettä on aika usein pihalla, heitä tervehditään ja yhtä koiranulkoiluttajaa näkee ehkä eniten, häntä näkee myös kaupungilla paljon koiransa kanssa. Ulkoiluttaa siis koiraansa paljon, hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalo on paras paikka elää erakkona ja anonyymina.
Huonoin siihen on rivitalo. Rivarissa on maailman pahimmat kyttääjä-valittajat.
Muutin rivarista kerrostaloon, rivarissa näin naapureiden inhottavat pärstät lähes päivittäin, nyt kerrostalossa en edes tiedä ketä täällä asuu.
Kerran asuin vuokrarivarissa, ja siinä oli asukkaina sellaisia kamalia sinkku/leski mummoja joilla ei ollut mitään muuta elämää kuin kytätä taloa, ketä siellä asuu, mitä autoja pihaan tulee, kuka muuttaa siihen vuokrataloon, mitä se uusi vuokralainen milloinkin tekee, mitä ääniä sen asunnosta kuuluu, milloin se on käynyt pyykillä jne jne ja päivät pitkät puhuvat siitä mitä milloinkin kukin naapuri tekee/on tehnyt.
Kerran törmäsin ihmiseen kun olin juovuksissa.
Selvin päin en törmäile.
Harvoin. Kuuntelen ensin kuuluuko rappukäytävästä mitään, jos ei kuulu menen jos kuuluu, en mene. Tervehditään joidenkin kanssa pihalla, kaikkien kanssa ei.
Päivittäin juttelen.