Hävettää, ei varaa ruokaan ja keräsin viimeisetkin rahkeeni ja marssin sossuun

Ehkä sinä itse teet niitä virhepäätelmiä. Tässäkin ketjussa jo usein nähty.

Sairastuin vakavaan uupumukseen ja paniikkihäiriöön 24-vuotiaana. Työpaikkalääkäri laittoi sairauslomalle, ja oman paikkakunnan psykiatrian polille asap. Kun sairaspäiväraha oli loppumassa ja oma vointi edelleen huono, laitettiin vireille kuntoutustukihakemus. Sairaspäiväraha loppui.  Sitten avopuoliso halusi erota ja laittoi omistamansa talon myyntiin. Talo meni kaupaksi melkein heti. Minulla ei ollut mitään, mistä repiä takuuvuokraa eikä ketään, joka olisi pystynyt rahallisesti auttamaan. 

Menin ensimmäistä kertaa elämässäni sosiaalitoimistoon joka sanoi ei. Ei oikeutta, olisi pitänyt olla rahaa. Ja jos itsellä ei ole niin vanhemmillani varmasti olisi. No, ei ollut niin paljoa. Ex-avopuoliso sitten lainasi rahat takuuvuokraan, isäni antoi sen verran rahaa mitä pystyi, muuhun elämiseen. Meni kolme kuukautta, kunnes tilanteeni selkiintyi ja kuntoutustuki kilahti tilille takautuvasti. Tästä tulevasta takautumisesta johtuen en saanut apua silloin, kun rahaa ei tullut yhtään mistään. 

Tämän jälkeen en ole apua tarvinnut mutta pelottavaa, jos joskus tulee taas hätä. 

Jengi ei tiedä rahan tarpeesta mitään. Liian helposti lähdetään sossuun. Jos tilillä ei ole rahaa, niin usein se on seurausta omasta kevyt kenkäisestä rahan käytöstä. Sitten kun sossu kehtaa laskelmat heittää eteen, että sullahan pitäisi olla tässä tilanteessa rahaa huomattavasti enemmän, niin huudetaan hyvinvointivaltion perään ja haukutaan tietenkin mamut.
Opetelkaa rahankäyttö! Älkää törsätkö, jos on tiukkaa luvassa. Työttömyys harvoin, erittäin harvoin tulee täysin puun takaa. Sairaus yms ovat valitettavan ylläreitä, niitäkin varten pitäisi pystyä jotain saamaan sukan varteen.

Tässäkin ketjussa monta tarinaa, kun sossusta ei saanut rahaa. Yksikään tarina ei tainnut kertoa, että mikä oli tulos. Menikö talous? Tuliko loppu elämän velkaantuminen? Vai lähtikö talous nousuun hetken tiukan elämän myötä?eli oliko sossu oikeessa?

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 11:34"]

Ihmettelen opiskelijaa, joka hakee tt.tukea ja saa sitä 50€/kk. Miksi et tee jotain työtä silloin tällöin, kuten monet muut, jotka eivät halua nostaa opintolainaa. Sinä saat sossusta rahaa, koska et saa opintolainaa. Ovatko luottotietosi menneet? Kenties vähän laskelmoiden sopivasti velkaa ulosotossa opintojen ajaksi?

Tällaiset tyypit rapauttavat koko järjestelmän. Ensiksikin sos.toimistot ruuhkautuvat. Todella tarpeessa oleville satunnaisille hakijoille ei myönnetä harkinnalla, kun määrärahat kuluvat sosiaalipummien vuosikausia kestävään elättämiseen.

Yksi järjestelmää rapauttava tekijä on myös se, että veronmaksajien halu tukea järjestelmää vähenee. Demokratiassa, jossa enemmistö päättää, tämä on todella iso riski, joka vaarantaa oikeasti tuen tarpeessa olevien tuet. Itse maksan mielelläni veroa siitä, että joku työikäinen tilapäiseen tarpeeseen saa tukea ja työkyvytön tai vanhus saa kohtuullisen, sivistysvaltion tasoisen, elintason.

Miettikää tätä te, joille työ kuin työ ei ole parempi vaihtoehto, kuin tukien varassa eläminen. Ja te, jotka teette lapsia, toinen toisensa perään, vaikka teillä ei ole kykyä (lue halua) niitä elättää. Tai te, jotka kikkailette kaikenlaisten tukien maksimoimisella, tyyliin isä asuu poste restantessa. Joku kaunis päivä tuo loppuu. Sääli oikeasti tuen tarpeessa olevia. 

[/quote]

Mistä se opiskelijakaan töitä saa jos ei muutkaan? Itse asun paikkakunnalla, jossa on hirveä taistelu niistä työpaikoista joita opiskelija voi tehdä ilman koulutusta/kokemusta ja vain iltaisin ja viikonloppuisin. Meillekin jatkuvasti tulee kyselyitä ja harmittaa sanoa, että emme valitettavasti pysty tällä hetkellä ottamaan yhtään lisää työntekijöitä. 

Edellisen valopääviestin kirjoitti varmaan tämä muiden moralisoija, yksinhuoltajaopiskelija 50 euron takuutuella sossusta. Että riepoo nämä viisastelijat, jotka eivät ti3edä mitään siitä, kun apua ei saa - koska elämäntapatuenhakijat vievät kaikki tuet.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 12:49"]

Sairastuin vakavaan uupumukseen ja paniikkihäiriöön 24-vuotiaana. Työpaikkalääkäri laittoi sairauslomalle, ja oman paikkakunnan psykiatrian polille asap. Kun sairaspäiväraha oli loppumassa ja oma vointi edelleen huono, laitettiin vireille kuntoutustukihakemus. Sairaspäiväraha loppui.  Sitten avopuoliso halusi erota ja laittoi omistamansa talon myyntiin. Talo meni kaupaksi melkein heti. Minulla ei ollut mitään, mistä repiä takuuvuokraa eikä ketään, joka olisi pystynyt rahallisesti auttamaan. 

Menin ensimmäistä kertaa elämässäni sosiaalitoimistoon joka sanoi ei. Ei oikeutta, olisi pitänyt olla rahaa. Ja jos itsellä ei ole niin vanhemmillani varmasti olisi. No, ei ollut niin paljoa. Ex-avopuoliso sitten lainasi rahat takuuvuokraan, isäni antoi sen verran rahaa mitä pystyi, muuhun elämiseen. Meni kolme kuukautta, kunnes tilanteeni selkiintyi ja kuntoutustuki kilahti tilille takautuvasti. Tästä tulevasta takautumisesta johtuen en saanut apua silloin, kun rahaa ei tullut yhtään mistään. 

Tämän jälkeen en ole apua tarvinnut mutta pelottavaa, jos joskus tulee taas hätä. 

[/quote]

Järkytys se oli itsellekin havaita, että mitään apua ei saanut. Ei edes sosiaalista lainaa, koska työttömyysaika ja velkoja jotka olisi ollut pakko hoitaa. Apua et saa, ellet ole monivuotinen asiakas. Pitää vajota ensin kunnolla pohjalle, ennenkuin apua saa. Loistavaa logiikkaa.

Järkytys se oli itsellekin havaita, että mitään apua ei saanut. Ei edes sosiaalista lainaa, koska työttömyysaika ja velkoja jotka olisi ollut pakko hoitaa. Apua et saa, ellet ole monivuotinen asiakas. Pitää vajota ensin kunnolla pohjalle, ennenkuin apua saa. Loistavaa logiikkaa.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 12:49"]

Sairastuin vakavaan uupumukseen ja paniikkihäiriöön 24-vuotiaana. Työpaikkalääkäri laittoi sairauslomalle, ja oman paikkakunnan psykiatrian polille asap. Kun sairaspäiväraha oli loppumassa ja oma vointi edelleen huono, laitettiin vireille kuntoutustukihakemus. Sairaspäiväraha loppui.  Sitten avopuoliso halusi erota ja laittoi omistamansa talon myyntiin. Talo meni kaupaksi melkein heti. Minulla ei ollut mitään, mistä repiä takuuvuokraa eikä ketään, joka olisi pystynyt rahallisesti auttamaan. 

Menin ensimmäistä kertaa elämässäni sosiaalitoimistoon joka sanoi ei. Ei oikeutta, olisi pitänyt olla rahaa. Ja jos itsellä ei ole niin vanhemmillani varmasti olisi. No, ei ollut niin paljoa. Ex-avopuoliso sitten lainasi rahat takuuvuokraan, isäni antoi sen verran rahaa mitä pystyi, muuhun elämiseen. Meni kolme kuukautta, kunnes tilanteeni selkiintyi ja kuntoutustuki kilahti tilille takautuvasti. Tästä tulevasta takautumisesta johtuen en saanut apua silloin, kun rahaa ei tullut yhtään mistään. 

Tämän jälkeen en ole apua tarvinnut mutta pelottavaa, jos joskus tulee taas hätä. 

[/quote]

Järkytys se oli itsellekin havaita, että mitään apua ei saanut. Ei edes sosiaalista lainaa, koska työttömyysaika ja velkoja jotka olisi ollut pakko hoitaa. Apua et saa, ellet ole monivuotinen asiakas. Pitää vajota ensin kunnolla pohjalle, ennenkuin apua saa. Loistavaa logiikkaa.

Tässä sanottiin että pitäisi saada esim. sairauksien varalle jotain säästöön- vaan jos olet ollut pienituloinen alunperinkin (tai peräti tuloton!), niin eihän silloin voi olla satoja euroja säästössä kun kaikki on mennyt jo elämiseen!

Juu toi on älytöntä pätkätöiden aikana, kun voi olla että ne rahat menee velkoihin joka tapauksessa. Tttki katsoo sitten vaan sitä saldoa palkkakuitista ja sanoo, että voi voi. Meidän laskelmien mukaan sulla pitäisi olla rahaa. Ihan sairasta touhua. Ajatellaan tietysti, että kyllä suku maksaa. Ja suuri osa sitten turvautuukin sukuunsa, koska nöyryyttäminen on niin järjestelmällistä, että ei sinne toista kertaa mene tyhjää pyytämään ja koko elämäänsä levittämään tiliotteita myöden saaden vastaukseksi: sorry, ei oo.

No kerrohan tulot viimesen 4kk ajalta...

Olisi hirveää olla töissä sossussa.

Itse aloitin opinnot keskisuuressa kaupungissa. Sitä ennen osa-aikamyyjänä niin, että työtunteja 5-6 /päivä. Kaikki se raha meni elämiseen ja nuukasti pitikin elää. Asuin yhdessä avomiehen kanssa, jonka tulot eivät myöskään päätä huimanneet. Hänellä piti olla auto, kun teki vuorotyötä kaukana julkisten kulkureiteitä.

Pääsin kouluun varapaikalta ja sitten tulikin ongelmia. Rahaa ei ollut säästössä, koulukirjojen hankkimiset ym. Hain heti opintolainaa ja -tukea. Näytti siltä, että ainakin pari kuukautta menee ilman tuloja. Elämäni ensimmäistä kertaa sossuun. Muistan vieläkin, kuinka kurjalta tuntui mutta ei olllut vanhempia tai muita joilta lainata. 

Päätös, avomiehellä on elatusvelvollisuus. Sitä ei huomioitu mitenkään, että menee kuukausi pari ennen kuin opintotuki ja -laina alkavat kulkea. Itkuksi meni.

Onnekai olin hoitanut työni hyvin ja sain tehdä sitten iltatöitä silloin tällöin muutaman tunnin. Sinä syksynä muuten jostain syystä työpaikan vanhemmat rouvat hankkivat ihan liikaa syötävää ja kysyivät että suostuisinko ottamaan vastaan. Omenapussi lämmitti mieltä kovasti. Olen aina ollut hoikka, mutta silloin alkoi olla posket lommolla. En saanut tukea julkisilla matkaamiseenkaan, kun koulumatka oli n. 6 km. Ei kun pyörän selkään aamuin illoin ja liukkailla kävellen. Iltavuoro kun päättyi klo 21 niin olin kotona klo 22.

Mutt mun verorahat ovat aina yhteiskunnalle jostain syystä kelvanneet.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 11:34"]

Ihmettelen opiskelijaa, joka hakee tt.tukea ja saa sitä 50€/kk. Miksi et tee jotain työtä silloin tällöin, kuten monet muut, jotka eivät halua nostaa opintolainaa. Sinä saat sossusta rahaa, koska et saa opintolainaa. Ovatko luottotietosi menneet? Kenties vähän laskelmoiden sopivasti velkaa ulosotossa opintojen ajaksi?

Tällaiset tyypit rapauttavat koko järjestelmän. Ensiksikin sos.toimistot ruuhkautuvat. Todella tarpeessa oleville satunnaisille hakijoille ei myönnetä harkinnalla, kun määrärahat kuluvat sosiaalipummien vuosikausia kestävään elättämiseen.

Yksi järjestelmää rapauttava tekijä on myös se, että veronmaksajien halu tukea järjestelmää vähenee. Demokratiassa, jossa enemmistö päättää, tämä on todella iso riski, joka vaarantaa oikeasti tuen tarpeessa olevien tuet. Itse maksan mielelläni veroa siitä, että joku työikäinen tilapäiseen tarpeeseen saa tukea ja työkyvytön tai vanhus saa kohtuullisen, sivistysvaltion tasoisen, elintason.

Miettikää tätä te, joille työ kuin työ ei ole parempi vaihtoehto, kuin tukien varassa eläminen. Ja te, jotka teette lapsia, toinen toisensa perään, vaikka teillä ei ole kykyä (lue halua) niitä elättää. Tai te, jotka kikkailette kaikenlaisten tukien maksimoimisella, tyyliin isä asuu poste restantessa. Joku kaunis päivä tuo loppuu. Sääli oikeasti tuen tarpeessa olevia. 

[/quote]Entä jos työkyvytön saa lapsen? Ansaitseeko tukea mielestäsi?

Harva sinne sossuun liian helposti menee, varsinkin kun kaikki tietää ettei sieltä kovin helpolla tavallinen tallaaja rahaa edes saa. Minullekin se oli viimeinen keino. Työttömyys tai sairaus voi tänä päivänä tulla yllättäen ja kenelle tahansa. On siinä pointtinsa ettei sitä rahaa nyt jaeta kelle tahansa, kuka vaan keksii pyytää ettei se kannusta jäämään kotiin makaamaan ja tukia nostamaan. Mutta ei ne sossun rahat niin ruhtinaallisia ole että ne kovin montaa palkkatuloihin tottunutta houkuttelee jättäytymään lopunikää työttömäksi.

Me olemme saaneet pariin otteeseen jopa harkinnanvaraistakin tukea, kantasuomalaisia kokopäivätyöläisiä olemme. Joskin pienituloisia. Töissä käydään koska se on helpompaa ja mieltäylentävämpää kuin vakituinen sossuasiakkuus. Viimeisen viiden vuoden aikana ehkä kolmisen kertaa ollaan asioitu, kerralla 1-3kk ajan. Tietysti byrokratiaan kuuluu itku ja hampaiden kiristys mutta asiat on saatu hoidettua.

On se väärin, että on niin suuri osa ihmisiä, jotka jättäytyvät suosiolla sosiaalihuollon asiakkaiksi - eivät opiskele, tulevat pakolaisina ilman halua orientoitua yhteiskuntaan jne. Kun ihmiset sitten joko sairastuvat, tai joutuvat työttömiksi, lama iskee - heille ei apua löydy juurikin näiden alkuperäislusmujen takia. Järjestelmähän kehitettiin tilapäisapuun, mutta nyt nuoriso ja muualta tulleet ovat ottaneet sen perustuloksi ilman mitään yritystä edes opiskella jotain taikka maan kieltä.

Ei riitä ymmärrystä. Ja omia ei auteta, kun joutuvat ahdinkoon - ja heillä näyttöä, että ovat esim opiskelleet tutkinnon, olleet töissä edes jonkun aikaa  - kenties sairastuneet psyykkisesti masennukseen tms. - heille apua ei anneta. Se on väärin ja näiden elämäntapalusmujen syytä!

Jokainen sossussa asioinut tietää, ettei siellä huvikseen tee mieli käydä, ei todellakaan. Jos vaikka voittaisin lotossa yhden rivin kupongillani muutaman satasen, niin ei tarvitsisi pariin kuukauteen sossusta mitään hakea, ja siitä olisin vain iloinen! Ne on niin pieniä rahoja ja niin ison vaivan takana mitä sieltä saa, että pitää olla tosi hätä että siihen ryhtyy.

Sitä en ymmärrä, että asetetaan ihmisryhmiä vastakkain. Olen aina sanonut, että veroparatiiseihin rahansa siirtäneet nauravat makeasti, kun köyhät tappelevat hiluista keskenään. Jonkun toisen toimeentulotuki ei ole minulta pois, sillä kriteerit on tiukat, laissa määritelty ja kaikille samat (paitsi vaateraha mustalaisille kulttuurin harjoittamiseen).

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 08:28"]

Värjää itsesi mamuksi.

[/quote]

Tässä kiteytyy rasismi. Ihonväri tekee mamun ja sen mukaan oletuksen. Ja ylä peukkuja satelee.

Kummasti aina toiset saa vaikka minkälaisia tukia mutta kukaan ei näköjään itse saa mitään.