Mitä suorastaan saastainen asunto kertoo miehestä?

Usein jos on helvetin epäsiistiä niin moni tajuaa edes hävetä.

Kaikilla muilla on jotain häikkää paitsi Anneli Auerilla. Sille sotku ei ole edes miinusta.

jotkut miehet eivät vain mieti lattianpesua tai paljoa muuta siivoamista.  ei ne sisusta kotia, vaan tavaroita säilötään mitä sattuu olemaan.  

asiasta voisi varmaan puhua sen kanssa että sulla on ihan erilainen näkemys. katso miten mies reagoi ja toimii.  

imuroin aina silloin tällöin mutta lattiaa en ole pessyt aikoihin, eipä ole juuri välineitäkään miten sen tekis  

Mua ainakin ahdistaa siivoaminen. Siis ei se mekaaninen tekeminen siinä, vaan jokin muu, en osaa sanoa mikä. Ja jos mulla on henkisiä vaikeuksia, rakkaushuolia tms niin se vaikeutuu ja pahenee. Esim. tällä hetkellä en siivoa käytännössä katsoen ollenkaan, vaan mies. Olisi ihanaa, jos mun mies kykenisi opettamaan mulle elämänhallintaa! 

Mulle siis siivoamisessa on jokin "juttu", ongelma, en tiedä mikä. Ehkä se selviää, koska käyn terapiassa.

Vireystasokysymys varmaankin - jos on ollut töissä pitkän aikaa, niin ei välttämättä jaksa pitää huushollia edustuskunnossa varsinkaan silloin, jos ei pahemmin ketään kylässäkään käy. Tuosta asetelmasta sitä helposti priorisoi siivoamiset toisarvoiseksi verrattuna siihen, että haluaa rentoutua työpäivän päätteeksi haluamallaan tavalla.

Tämmöinen toiminta, mitä tuossa kuvailin, on kuulemani mukaan aika yleistä - varsinkin yksin asuvilla ihmisillä, joilla ei siis paljoa kylässä kävijöitä ole.

Itse kävin toissapäivänä erään naisen luona ekaa kertaa. Olen siis mies..

Wc-pönttö täynnä paskarantuja ja muutenkin epäsiisti vessa/suihku. Jääkaappi täynnä homehtunutta ruokaa. Tiskiallas oli sen näköinen ettei sitä ole koskaan pesty ja likaisia astioita riitti. Roskapussi oli niin täynnä ettei ovi mahtunut kiinni ja sopivalla hajulla höystettynä. Lattiat täynnä likaisia vaatteita ja tavaraa, villakoiria riitti.. Todella rähjäisen oloinen asunto.

Meinasi tulla nälkä, kun nainen ominkin sanoin elää melkein pelkällä suklaalla. Siinä sitä sitten banaania ja suklaata järsiessä katseli ympärilleen että tätä en todellakaan halua kumppanikseni!

Ei se mihinkäänkään parane. Mutta ei tainut olla Einstanillakaan koti siistinä. Sattaa olla fiksukin tyyppi, mutta luultavasti joudut sivoojaksi... Riippuu ihan vaan susta, mitä tohdot elämälläsi tehdä.

Vihaan siivoamista ja kun olin nuorempi, asuntoni saattoi olla kamalan näköinen vaikka kuukauden putkeen. Ei sentään pidempään, koska vieraita varten aina siivosin asunnon viihtyisäksi ja sosiaalisena ihmisenä silloin tällöin kutsuin ihmisiä kotiin.

Nykyäänkin saattaa mennä kerrallaan pari viikkoa, etten tee siisteyden eteen mitään muuta, kuin hoidan astiahuollon ja pidän keittiön muutenkin ok-kunnossa. Muut huoneet ovatkin sitten epäjärjestyksessä: tuoleilla on isoja kasoja vaatteita, pyykit odottavat silittämistä toisaalla, pöydille kertyy postia, kirjoja ja kuitteja, eteisen lattialla on hiekkaa ja nurkissa villakoiria. Tämä ei kuitenkaan häiritse minua niin paljon, että jaksaisin suuremmin murehtia. Mieluummin käytän vapaa-aikani muuten, kuin mopin varressa. Parin viikon välein saan kuitenkin siivouskärpäsen pureman ja laitan koko talon kuntoon muutamassa tunnissa. 

Mutta ap:lle, väliaikainen epäjärjestys on tietenkin eri asia kuin sikolätissä asuminen. Jos sinulla on toiveena muuttaa miehen kanssa joskus saman katon alle, siisteyskysymys kannattaa ottaa jo alkuvaiheessa puheeksi.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 01:11"]

Mua ainakin ahdistaa siivoaminen. Siis ei se mekaaninen tekeminen siinä, vaan jokin muu, en osaa sanoa mikä. Ja jos mulla on henkisiä vaikeuksia, rakkaushuolia tms niin se vaikeutuu ja pahenee. Esim. tällä hetkellä en siivoa käytännössä katsoen ollenkaan, vaan mies. Olisi ihanaa, jos mun mies kykenisi opettamaan mulle elämänhallintaa! 

Mulle siis siivoamisessa on jokin "juttu", ongelma, en tiedä mikä. Ehkä se selviää, koska käyn terapiassa.

[/quote]

Mullakin oli se ahdistus silloin, kun en siivonnut tarpeeksi usein. Kämppä ehti aina päästä sellaiseen kuntoon, että siivoamiseen kului tuntikausia ja sitten sitä vaan lykkäsi ja lykkäsi, kunnes joku oli tulossa kylään ja oli pakko pistää paikat jonkinlaiseen ojennukseen. Nyt kun siivoilen joka päivä vähän toisella kädellä jotain, niin siitä on muodostunut rutiinia, eikä sitä tarvitse ajatellakaan saati sitten ahdistua. Siisteystaso pysyy koko ajan hyvänä, eikä tule kerran kuussa sellainen ahdistus, että nyt pitäisi siivota monta tuntia. Jotenkin se on vaan niin, että mitä useammin jotain tekee, niin sitä vähemmän sitä tulee ajateltua, vaikka asian luulisi olevan päinvastoin. Asioista tulee vaikeita siinä vaiheessa, kun niitä alkaa lykätä. Siivoamiseen pitää vaan suhtautua, kuten syömiseen tai nukkumiseen. Se on osa elämää, halusi tai ei. Pölyä ei pääse pakoon.

Oletteko kuulleet "hallitusta kaaoksesta"?

älä suunnittele tuollaista suhdetta - ne kaikki tavarakasat miehen asunnolta vaan siirtyvät yhteiseen asuntoonne jossain tulevaisuudessa. Vuoden 2001 Tekniikan maailma-lehtiä ei voi heittää pois, kaikki vanhat vaatteet on tallessa "maalausremonttia" varten vielä 20 vuoden päästä. Yhteisessä elämässäsi saat siivota koko ajan miehen jälkiä, tai pyytää häntä turhaan tekemään yksinkertaisimpiakin juttuja. Se on mies, joka ei tajua viedä roskista vaikka keittiön tiskipöydän kaapinovi ei mahdu kiinni ja omenankuoret jää tiskipöydälle, kun biojäteämpäriin ei viitti laittaa pussia. 

Helpottavaa lukea että iso osa teistäkin on sitä mieltä, ettei tällaista tarvitse kyseenalaistamatta hyväksyä. En ole tosiaan itsekään maailman siistein ihminen, mutta kotini ei silti ole koskaan likainen. Itsekin viihtyy paremmin, eikä siihenkään kuole jos vaikka muutama vaatekasa kerääntyy nurkkiin kiireisessä arjessa.

Olen kerran ollut suhteessa vastaavalla tavalla epäsiistin miehen kanssa, ja vielä vuosien jälkeen karmii muisto siitä, miten tunsin olevani hänelle kuin äiti. Hän sotki ja sekoitti asuntoamme, minä kuljin perässä ja siivosin. Jos jotain tuosta opin niin sen, että sotkussa viihtyvä ihminen ei toisen takia muutu ja ala siistiksi. Ikävää tämän miehen kannalta, että tuskin tuolla tyylillä saa itselleen parisuhdetta koskaan. Paitsi tietenkin jos joku rakastuu häneen niin kovasti, ettei asunnon kunnollakaan ole väliä.

-ap

Henkilö on todennäköisesti vain välinpitämätön tai ''siirtää' siivousta eteenpäin hamaan tulevaisuuteen, ei kerro välttämättä luonteesta mitään..

Kyllä siivottomuus kertoo varsin paljon. Jos henkilö ei viitsi siivota edes ennen potentiaalisen kumppanin tuomista kämpille, niin ei se tule siivoamaan koskaan muulloinkaan (ilman käskemistä). Eli välinpitämättömyyttä ja/tai veltoutta ja/tai päihde/mielenterveysongelmia.

Ja kyllä, olen ollut tekemisissä tuollaisen tapauksen kanssa. Hänellä tosin siisteys loppui vasta päihdeongelmien pahennuttua. Sitä ennen jaksoi vielä jonkin verran välittää.

Oma mieheni asui vastaavassa sotkuyksiössä kun aloimme seurustella. Hän oli 22-vuotias. Asunto oli aivan kamala hikikomero, roskat jätesäkeissä ympäri asuntoa, muovipusseja ikkunaverhoina, sentin kerros paskaa joka puolella, lattialla tavaran seassa kulkevat polut paikasta toiseen. Pyyhettään hän ei ollut pessyt eikä vaihtanut ikinä, lakanat sentään joskus. Omituista kyllä mies itse tuoksui kuitenkin ihan hyvältä. Asunto oli myös täynnä elektroniikkaa, uutta ja vanhaa, omia rakennelmia jne. Ruokaa asunnossa ei voinut tehdä eikä mies ollut ikinä kokannutkaan, koska keittiö oli täynnä paskaa ja homehtunutta ruokaa ym eikä siellä mahtunut tekemään mitään. Mies kävi syömässä äitinsä luona. Erikoista kyllä hän myös siivosi äitinsä luona, koska äiti on vanha eikä aina jaksa itse siivota. Äitinsä koti oli tiptop.

Sen jälkeen kun muutimme yhteen... No miestä ei tunnista samaksi asujaksi. Meidän koti on aina siisti ja mies on se vähemmän sotkeva osapuoli vieläpä, ja siivoaa oma-aloitteisesti. Hän myös kokkaa kotona, ja on osoittautunut oikeaksi taituriksi ruuanlaitossa. Hänellä on kotonamme myös työhuone, jossa hänen elektroniikkansa ym tavarat asustavat, ja se on aika täynnä ja hieman myös sotkuinen. Likainen ei sentään, mutta minun puolestani hän saa pitää huoneensa ihan sellaisena kuin haluaa, sillä hän ei tosiaan sotke muualla asunnossa yhtään. Olemme myös asuneet saman katon alla jo 6 vuotta, joten en usko tämän olevan ohimenevä vaihe tai että pian alkaisi sotkemaan.

Mitä päättelen tästä? Noh, mieheni ei oikein välitä itsestään. Hänelle kaikki muu on tärkeämpää. Asiat jotka hyödyttävät tai haittaavat vain häntä itseään, ne ovat hänelle yhdentekeviä. Hän pitää huolta vaimonsa ja äitinsä ja muiden läheistensä hyvinvoinnista ja viihtyvyydestä mutta oman asunnon ollessa kyseessä se vain oli hänelle yhdentekevää. Hän on kaikessa samanlainen.