Miksi teitte "vain" kaksi lasta? Vertaistukea ja mielipiteitä kaivataan...

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 21:09"]

Meille kaksi lasta on ehdottomasti maksimi. Jo nyt noiden kahden lapsen kuskaaminen harrastuksiin, kokeisiin kuulustelut ja läksyissä auttamiset vievät ihan kaiken ajan. Kolmas saisi varmaan olla harrastamatta ja selvitytyä koulusta ilman apua. Kahdelle voidaan ostaa mitä halutaan, kolmen kanssa pitäisi jo alkaa pihistelemään.

Monessa asiassa asioiden järjestely on helpompaa kun lapsia on 2. Esim. minun pitää tosi tarkkaan suunnitella siskojeni kanssa milloin kukakin voi mennä vanhemmillemme kylään. Yhteinen joulu on täysin poissuljettu. Miehen vanhemmille mahtuu aina.

Kaverini (3:n lapsen äiti) on valitellut että hotellihuoneita yms. saa kolmelle paljon huonommin kuin kahdelle. Kolme lasta saa huonommin hoitoon kuin kaksi.

[/quote]

Aika lyhytnäköistä. Tuo on tilanne nyt, mutta parin vuoden päästä jo erilainen. Harrastukset ja hotellihuoneet syynä olla hankkimatta lapsia? Ok.

Vanhana sitä voi ajatella, että ehkä yksi kolmesta lapsesta olisi jäänyt vähän lähemmäksi asumaan, ja omaa perhettään näkisi edes joskus. Ehkä joku kolmesta ehtisi joskus kuljettaa mummia hammaslääkäriin tai harrastuksiin.

No ei varmasti edes harkita kolmatta jos toinen tehdään. Toistakin on harkittu 3v ja nyt päätetty yrittää sellaista isommalla ikäerolla kuin valtavirrasta (väh 4.5v). Ei varmasti tule enää kolmas mieleen.

Minussa yhdessäkin on hommaa ja huolta, saati kahdessa. Me halutaan mahtua kolmioon, pieneen toyotaan ja meidän 4hlön telttaan. Koska meille ei pienet ikäerot sovi olisi 3 lasta kymmenessä vuodessa aika pitkä aika. Ei kiitos. Kaksi ihan maksimi, yksikin menisi ehkä.

Me mietittiin pitkään kolmosta. Että uskaltaako, kun nelistäänkin jo niin hieno perhe. Vähän pidempi ikäero tuli nyt kakkosen ja kolmosen väliin, vajaa 6v. Ja voi kun olen onnellinen, että saatiin vielä yksi lapsi! Tää on aivan ihanaa! Uusin tulokas on vielä ihan pieni, mutta enää en voi kuvitellakaan elämää ilman häntä. Kaksi on toki erittäin hyvä, mutta meille sittenkin kolme vielä parempi

Hei, meillä on tasan samat pohdinnat ja perustelut. Tosin sillä erotuksella, että mies on vakaasti sitä mieltä, että nämä kaksi lasta riittää muttta minä vatvon sitä kolmatta. Joka toinen päivä olen samaa mieltä miehen kanssa ja joka toinen päivä eri mieltä.

Minusta olisi myös mukava kuulla pohdinyaa ja mieliputeitä sekä perusteluja tähän asiaan :)

Oikeastaan samat syyt. Vauvakuume välillä tulee pintaan mutta sitten realismi lyö naamaan. Noi on mielestäni hyvät syyt ja riittää ainakin mulle. Lisäksi itsellä ikäkin alkaa tulla vastaan.

Samat syyt. Etenkin vähäiset käyttövarat,isot velat ja tukiverkottomuus. Kahden lapsen kanssa vielä helppo matkustaa ym. Lapsilla samat intressit (ovat samaa sukupuolta) ja ikä minulla on nyt jo viimeistään tullut vastaan.

Meillä se oli ikäänkuin kompromissi, miehelle olis riittänyt yksi ja oma haaveeni oli kolme. Sen lisäksi koin itseni jo sen verran "vanhaksi" vaikka vasta 31-v. olinkin, kun kuopus syntyi. Tämän lisäksi ajatukseni omasta elämänkaaresta on se, että olen vielä nuori, kun lapset lähtevät maailmalle. Kaiken huipuksi maailma on niin ylikansoitettu jo ilman meidän lisäpanostusta! Ja pahakin.

Koska meinasin kuolla raskaus myrkytykseen. Kaksoset syntyi keskosina.

Olin varma että ensimmäinen riittää, mutta sitten kun hän li 4-vuotias, ajattelin että toinenkin vois olla ihan kiva. Ja onhan hän, yhtä ihana kuin esikoinenkin. Vaan sen jälkeen en ole lisää lapsia kaivannut. Ihanaa kun ovat jo sen ikäisiä, että ei tarvii olla silmät selässä koko ajan. Ja voi laittaa mummolle yökylään kun tekee mieli hoitaa parisuhdetta ts. naida kuin pupujussikat.

Mulla ei ole ollut minkään tasoista vauva/lapsikuumetta kuopuksen jälkeen, eikä miehelläkään. Mutta samoja järkisyitä on pyöritelty kun ajateltu, että kauheeta jos joskus myöhemmin iskis vauvakuume. Nyt kuopus täyttämässä neljä vuotta. Ja juurikin se tuntuu mukavalta, että elämää vielä lapsien jälkeenkin. Olen päälle kolmekymppinen, mutta lapset lentää ns ajoissa pois kotoa ja kerkeän ehkä olla mummikin joskus :)

Meillekin tavallaan ajankohtainen aloitus. Oon aina ajatellut haluavani ainakin kolme mutta ehkä neljäkin lasta. Vanhemmuus on kuitenkin ollut niin rankkaa, että nyt tuntuu, etten jaksaisi enää kolmatta. Toisaalta kuopus on vielä vauva, joten muutaman vuoden päästä voi tuntua toiselta. Meillä mies on kuumeillut näitä kahta lasta hyvin voimakkaasti, mutta toisen syntymän jälkeen hän ilmoitti heti, ettei enempää hankita. Aikoo hankkia vasektomian... Itse en olisi vielä valmis näin radikaaliin päätökseen. Mitä jos 10 vuoden päästä mieli muuttuu? Ollaan nyt 30-vuotiaita.

No kun meillä on jo isin suosikkityttö ja äidin paras poika! Tää on siis tällänen perheen sisäinen vitsi, mut näin heille aina sanotaan ;) Tällänen kätevä neljänkopla.

minä miehenä olen sitä mieltä että lapsia pitää tehdä sen verta mitä naista haluttaa.

Kun naisen otat, otat sen kaikkiensa. et vain sunnuntai-rakkautta ja kuohuviiniä.

Meillä osin samat syyt, mutta sillä erotuksella, että meillä on kolme lasta joista kaksi on elossa. Meillä vaikuttaa paljon päätökseen kuollut esikoinen joka ei ollu terve ja kantoi perinnöllistä sairautta. Tämän jälkeen olemme saaneet kaksi tervettä lasta, joista nuorin on nyt 3kk, vanhempi on 3-vuotta.

Muut syyt ovat kypsyneet aikojen saatossa. Tahdomme joskus vielä elää sitä hepompaakin lapsi elämää ja itsekkäästi elää myös omaa elämää. Kolme vuotiaalla on ollut todella kova uhmaikä ja se on viimeisen vuoden aikana vaikuttanut päätökseen. Ja päätös on vain vahvistunut kun kotona on tuo mustasukkainen uhmaikäinen ja paljon itkevä vauva. Vaika tämä kaikki on ihanaa, niin tämä on myös ajoittain raskasta.

Huomenna minulla on lääkärille aika sterilisaatio keskusteluun ja lähetteen laittoon eteenpäin. Eli ollaan näin varmoja. Jokainen raskaus on meillä riskiraskaus ja minulla iän lisääntyessä myös muut riskit kasvaa, vaikka olenkin vielä alle 35.

Kahden kanssa on mukava matkustaa. Harvassa on hotellihuoneet kolmella lisävuoteella

Meille kaksi lasta on ehdottomasti maksimi. Jo nyt noiden kahden lapsen kuskaaminen harrastuksiin, kokeisiin kuulustelut ja läksyissä auttamiset vievät ihan kaiken ajan. Kolmas saisi varmaan olla harrastamatta ja selvitytyä koulusta ilman apua. Kahdelle voidaan ostaa mitä halutaan, kolmen kanssa pitäisi jo alkaa pihistelemään.

Monessa asiassa asioiden järjestely on helpompaa kun lapsia on 2. Esim. minun pitää tosi tarkkaan suunnitella siskojeni kanssa milloin kukakin voi mennä vanhemmillemme kylään. Yhteinen joulu on täysin poissuljettu. Miehen vanhemmille mahtuu aina.

Kaverini (3:n lapsen äiti) on valitellut että hotellihuoneita yms. saa kolmelle paljon huonommin kuin kahdelle. Kolme lasta saa huonommin hoitoon kuin kaksi.

Meillä pääpiirteissään samat syyt kuin aloitusviestissäkin. Lisäsyinä esimerkiksi ekologisuus, synnytyskomplikaatiot, erittäin raskaat ja vaikeat vauva-ajat (molemmat allergisia, refluksitautisia, mahavaivaisia ja erittäin huonosti nukkuvia vauvoja) ja totaalinen vauvakuumeen puuttuminen. Heti kuopuksen syntymän jälkeen perhe tuntui täydeltä ja kokonaiselta, eikä tunne ole miksikään tässä kolmen vuoden aikana muuttunut. Olemme päätöksessämme niin varmoja, että mies on varaamassa lääkäriaikaa vasektomialähetettä varten.

Missä hemmetin pumpulikuplassa te elätte?? Maapallo ei kestä enää yhtään lisää ihmisiä, varsinkaan liikaa kuluttavia länsimaalaisia! Kaksi lasta on siksi aivan maksimi. Mielestäni enemmän on järjettömän itsekästä! Miettikää nyt hiukan millaisen maailman haluatte lapsillenne jättää. Täysin ylikuormitetun? Saastuneen? Riutuneen?

Taloudelliset syyt painavat eniten sekä puolison terveydellinen tilanne.

Rakkautta kyllä riittäisi useammallekin lapselle.

Poika ja tyttö tuli, niin ei tarvinnut enää yrittää.