Voihan valitus..

Sitä meillä kuullaan. Ja kieriskellään loputtomassa itsesäälissä.
Miehen työpaikalla leijuu lomautusuhka, jota ensisijaisesti pyritään välttämään vähentämällä työtunteja. Ymmärrän että taloudellisesti sen huomaa, mutta olen ihan sinut asian kanssa, karsitaan turhasta.
Mies ei ole. Jatkuva itsesääli ja valitus alkaa ottamaan oikeasti päähän "yhyy kun ei ole rahaa tehdä sitä ja ostaa tätä ja kaverit lähtee reissuun ja minä en pääse..." äsken ärähdin jo pahasti kun en jaksa enää kuunnella. Minä opiskelen ja etsin kyllä samalla töitä. Lapset ovat ihan edullisessa hoidossa (kunnallinen, tulojen mukaan). Mies voi hyvin jatkaa harrastustaan ja ruokakin saadaan kyllä pöytään ja vaatteet jokaisen päälle. Ja laskut maksettua, laitetaan vaikka 2 erään jos ei muuta.
Mutta mihinkään biletyksiin ja peleihin ei rahaa voi nyt laittaa.. Millä saisin tuon valituksen ja itsesäälissä kieriskelyn loppumaan? Samalla loppuisivat nämä turhat riidat..