Lue keskustelun säännöt.
Patalaiska ukko, oisko eron aika?
20.08.2021 |
Ollaan oltu miehen kanssa vuosia yhdessä. Nyt kuitenkin loukkasin itseni ja fyysinen toimintakyky meni muutamaksi viikoksi. Mies ei hoida mitään askareita, jättää paskavaippapussit parvekkeelle viiko(i)ksi, makoilee sohvalla ja sen kun sotkee. Luvannut jo monta viikkoa imuroida eikä tunnu tulevan koskaa aloitusta, en jaksa enää. Ei osaa edes käyttää meidän kodinkoneita, ei ole koskaan esim.pessyt pyykkiä. Voi ***** sanon minä. Pitäiskö juosta jo? Harmittaa kun en tajunnut jo aiemmin, mutta tämä tilanne on kyllä hyvä huomautus itselle että kuka ne kotityöt hoitaakaan. Hieman myös loukkaa kun kaveripiirissä naureskelevat että olen pirttihirmu, mutta eivät taida todellisuudessa ymmärtää miten patalaiska ukko minulla oikeasti onkaan. Muuttuisi ääni kellossa?
Palauttakaa usko, onko olemassa hyviä miehiä vai pitäiskö muuttaa nunnaluostariin? Tähän yksilöön puhuminen ei auta, oon yrittäny pyytää apua eikä kiinnosta jo pitkän aikaan. Tein itsekin ennen vammaa töitä palkallisena ja työpäivän jälkeen kotiin hoitamaan hommat, ei siis voi vedota tähän työhönkään. En edes paljoa vaadi - vain yleistä siistinäpitoa (roskien vieminen, kodinkoneiden käyttö jne) Ei tapahdu, joskus pitkän marmatuksen saattelemana. Tuntuu kuin lapsi ois. Toisaalta sitten mietin onko vika sittenkin minussa? Vaikka toisaalta eipä hän tosiaan mun lapsi ole, on kai ihan kohtuullista odottaa apua arjessa?
Oon väsyny....
Kommentit (19)
Eroa ja anna sen lillua omissa paskoissaan. Tuleepahan huomaamaan, ettei ne työt tekeydy itsestään. Tiedän, helppo on sivusta neuvoa, ero on aina vaikea prosessi ja vaatii voimia. Olet kuitenkin vielä nuori (paskavaippa-kommentista päättelin), ja kyse on siitä, miten tulet jaksamaan tulevaisuudessa. Kertarytinä vai ainainen kitinä, siinä valintasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos arki on tuollaista. Missä on tunneside.
Vierailija kirjoitti:
Eroa ja anna sen lillua omissa paskoissaan. Tuleepahan huomaamaan, ettei ne työt tekeydy itsestään. Tiedän, helppo on sivusta neuvoa, ero on aina vaikea prosessi ja vaatii voimia. Olet kuitenkin vielä nuori (paskavaippa-kommentista päättelin), ja kyse on siitä, miten tulet jaksamaan tulevaisuudessa. Kertarytinä vai ainainen kitinä, siinä valintasi.
Joo nuori olen, alle 30v. Kyllä sitä väkisinkin miettii että ei kai tämän kuulu olla tämmöistä, että toinen hoitaa kaiken yksin? Tulee vaan vähä semmone olo et ylireagoinko? Vai johtuuko kiltin tytön syndroomasta moinen syyllisyys? Vuosien aikana laskettavissa varmaa yhden käden sormilla ku mies oma-aloitteisesti imuroinu. Vaikka teen mielelläni kotitöitä nii silti kyllä loukkaa et apua ei haluta antaa ees tämmöses tilanteessa vaa ulistaan kun ei viitsisi nostaa takapuoltaan.
Ap
Joo meillä 46v ukko kitisi kun imuroi ensimmäisen kerran tämän vuoden aikana nyt elokuussa. Kysyin sitten että oletko nyt ihan tosissasi, että eka kerta tänä vuonna ja kehtaat kitistä, siksi toisekseen en pyytänyt edes imuroimaan. En pyydä siivoamaan kun en jaksa sen itkuja. Pullot on meillä toinen luku, niitä on piiloteltu joka paikaan kun ukko ei saa aikaiseksi viedä niitä mihinkään. Tänä aamuna niitä vyöryi sen vaatekaapista kun otti sieltä tavaraa. Jos se vie ne autoon, niin kohta ne löytyy autotallista kun auto on täytynyt tyhjentää jotain tarkoitusta varten. Nyt en piruuttanikaan vie sen pulloja, katsotaan kauanko kestää että tajuaa mikä souvi niissä on. Itse juon alle yhden lonkeron viikossa keskimäärin, eli kaikki tölkit ja pullot on ukon.
Ap mieti voiko kyse olla myös siitä, että miehesi olisi masentunut.
Ehkä ennen eroa olisi hyvä antaa viimeinen ultimaatumi, eli listaat kaikki kotityöt ja sanot ukolle, että jos vähintään puolet näistä ei hoidu, niin hasta la vista. Voisi oikeastaan hoitaa kaikki vähän aikaa niin tietäisi miten sun elämä on kulunut teidän yhdessäoloaikana. Ehkä se eron tuominen pöytään saattaisi olla herättävä tekijä. Sanot että tämä ei ole mikään täysihoitola, ja sinä et enää jaksa. Toinen vaihtoehto on että ukko maksaa siivoojan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa ja anna sen lillua omissa paskoissaan. Tuleepahan huomaamaan, ettei ne työt tekeydy itsestään. Tiedän, helppo on sivusta neuvoa, ero on aina vaikea prosessi ja vaatii voimia. Olet kuitenkin vielä nuori (paskavaippa-kommentista päättelin), ja kyse on siitä, miten tulet jaksamaan tulevaisuudessa. Kertarytinä vai ainainen kitinä, siinä valintasi.
Joo nuori olen, alle 30v. Kyllä sitä väkisinkin miettii että ei kai tämän kuulu olla tämmöistä, että toinen hoitaa kaiken yksin? Tulee vaan vähä semmone olo et ylireagoinko? Vai johtuuko kiltin tytön syndroomasta moinen syyllisyys? Vuosien aikana laskettavissa varmaa yhden käden sormilla ku mies oma-aloitteisesti imuroinu. Vaikka teen mielelläni kotitöitä nii silti kyllä loukkaa et apua ei haluta antaa ees tämmöses tilanteessa vaa ulistaan kun ei viitsisi nostaa takapuoltaan.
Ap
Jospa käyttäisit hieman sitä älyäsi joka sinulle on suotu. Keksit varmaan itsekin vastauksen kun vähän mietit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikku kukkapuska joskus pitää tuon naaraan imurin varressa, itse saa taas keskittyä oleelliseen, eli itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Joo meillä 46v ukko kitisi kun imuroi ensimmäisen kerran tämän vuoden aikana nyt elokuussa. Kysyin sitten että oletko nyt ihan tosissasi, että eka kerta tänä vuonna ja kehtaat kitistä, siksi toisekseen en pyytänyt edes imuroimaan. En pyydä siivoamaan kun en jaksa sen itkuja. Pullot on meillä toinen luku, niitä on piiloteltu joka paikaan kun ukko ei saa aikaiseksi viedä niitä mihinkään. Tänä aamuna niitä vyöryi sen vaatekaapista kun otti sieltä tavaraa. Jos se vie ne autoon, niin kohta ne löytyy autotallista kun auto on täytynyt tyhjentää jotain tarkoitusta varten. Nyt en piruuttanikaan vie sen pulloja, katsotaan kauanko kestää että tajuaa mikä souvi niissä on. Itse juon alle yhden lonkeron viikossa keskimäärin, eli kaikki tölkit ja pullot on ukon.
Ap mieti voiko kyse olla myös siitä, että miehesi olisi masentunut.
Ehkä ennen eroa olisi hyvä antaa viimeinen ultimaatumi, eli listaat kaikki kotityöt ja sanot ukolle, että jos vähintään puolet näistä ei hoidu, niin hasta la vista. Voisi oikeastaan hoitaa kaikki vähän aikaa niin tietäisi miten sun elämä on kulunut teidän yhdessäoloaikana. Ehkä se eron tuominen pöytään saattaisi olla herättävä tekijä. Sanot että tämä ei ole mikään täysihoitola, ja sinä et enää jaksa. Toinen vaihtoehto on että ukko maksaa siivoojan.
Kiitos hyvästä kommentoinnistasi. Aion kokeilla neuvojasi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:lla on ihan normaali pilalle passattu miesvauva. Ne kuoriutuu toisinaan, jos nainen hoivaa ja siivoaa tehokkaasti. Eikä sitä ehkä edes huomaa itse. Todellisuus iskee vasten kasvoja, jos itse menettää kyvyn hoitaa kotia.
Itselle kävi tämä myös, sairastuin vakavasti ja yht äkkiä kämppä oli täynnä roskaa, syötiin eineksiä ja pitsaa, puhtaat vaatteet loppui kaapista ja kaikki astiat oli likaisena.
Lähdin.
Vieläkin mietin toisinaan, oliko vika siinä, että en alusta asti vaatinut tekemään asioita, vai oliko mies vaan kykenemätön huolehtimaan muista kuin itsestään.
Löysin onneksi rinnalleni miehen joka hoitaa minut, lapsen ja kodin tasavertaisesti.
Näitä kun lukee täytyy vaan todeta, että onneksi asun yksin.
Tuohon täytyy vaan todeta, että oma syysi jos olet passannut ja antanut miehen elää täysihoitolassa. Nyt on aika lopettaa passaaminen, sanoa suorat sanat miehelle ja kysyä mieheltä jaetaanko kotityöt 50/50 vai muutetaanko eri osoitteisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa ja anna sen lillua omissa paskoissaan. Tuleepahan huomaamaan, ettei ne työt tekeydy itsestään. Tiedän, helppo on sivusta neuvoa, ero on aina vaikea prosessi ja vaatii voimia. Olet kuitenkin vielä nuori (paskavaippa-kommentista päättelin), ja kyse on siitä, miten tulet jaksamaan tulevaisuudessa. Kertarytinä vai ainainen kitinä, siinä valintasi.
Joo nuori olen, alle 30v. Kyllä sitä väkisinkin miettii että ei kai tämän kuulu olla tämmöistä, että toinen hoitaa kaiken yksin? Tulee vaan vähä semmone olo et ylireagoinko? Vai johtuuko kiltin tytön syndroomasta moinen syyllisyys? Vuosien aikana laskettavissa varmaa yhden käden sormilla ku mies oma-aloitteisesti imuroinu. Vaikka teen mielelläni kotitöitä nii silti kyllä loukkaa et apua ei haluta antaa ees tämmöses tilanteessa vaa ulistaan kun ei viitsisi nostaa takapuoltaan.
Ap
Jospa käyttäisit hieman sitä älyäsi joka sinulle on suotu. Keksit varmaan itsekin vastauksen kun vähän mietit.
Kiitos vaan älyäni koskevasta arvioinnista. Nämä asiat eivät ole helppoja, varsinkin jos kuulet vihjailua siitä, että olet siivouksesta niuhottava vaikka et ole vaan tosiasiassa joudut toistamaan itseäsi, koska mitään ei tapahdu. Tiedän siis kyllä, ettei tämä oikealta vaikuta, mutta jos tähän palvelemiseen on kasvanut voi syyllisyydestä olla vaikeaa päästää irti ja toisinaan omin silmin hankala tunnistaa mikä on vielä kohtuullista.
Ap
Mä en tajua, miten kukaan moderni nainen suostuu siihen, että tekee itse kaikki kotityöt ja mies luistaa niistä. Jos mies ei jaksa tehdä kotitöitä, pitää hänen ostaa siivouspalvelut siivousfirmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP:lla on ihan normaali pilalle passattu miesvauva. Ne kuoriutuu toisinaan, jos nainen hoivaa ja siivoaa tehokkaasti. Eikä sitä ehkä edes huomaa itse. Todellisuus iskee vasten kasvoja, jos itse menettää kyvyn hoitaa kotia.
Itselle kävi tämä myös, sairastuin vakavasti ja yht äkkiä kämppä oli täynnä roskaa, syötiin eineksiä ja pitsaa, puhtaat vaatteet loppui kaapista ja kaikki astiat oli likaisena.
Lähdin.
Vieläkin mietin toisinaan, oliko vika siinä, että en alusta asti vaatinut tekemään asioita, vai oliko mies vaan kykenemätön huolehtimaan muista kuin itsestään.
Löysin onneksi rinnalleni miehen joka hoitaa minut, lapsen ja kodin tasavertaisesti.
Kiitos kommentistasi. Tähän ja sen haasteisiin voi monen olla vaikea samaistua, jos ei itse ole kokenut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ompa saamattomia akkoja.
Nimenomaan ukkoja...
Itse tiedät nyt että on. Ala suunnitella eroa rauhassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa ja anna sen lillua omissa paskoissaan. Tuleepahan huomaamaan, ettei ne työt tekeydy itsestään. Tiedän, helppo on sivusta neuvoa, ero on aina vaikea prosessi ja vaatii voimia. Olet kuitenkin vielä nuori (paskavaippa-kommentista päättelin), ja kyse on siitä, miten tulet jaksamaan tulevaisuudessa. Kertarytinä vai ainainen kitinä, siinä valintasi.
Joo nuori olen, alle 30v. Kyllä sitä väkisinkin miettii että ei kai tämän kuulu olla tämmöistä, että toinen hoitaa kaiken yksin? Tulee vaan vähä semmone olo et ylireagoinko? Vai johtuuko kiltin tytön syndroomasta moinen syyllisyys? Vuosien aikana laskettavissa varmaa yhden käden sormilla ku mies oma-aloitteisesti imuroinu. Vaikka teen mielelläni kotitöitä nii silti kyllä loukkaa et apua ei haluta antaa ees tämmöses tilanteessa vaa ulistaan kun ei viitsisi nostaa takapuoltaan.
Ap
Jospa käyttäisit hieman sitä älyäsi joka sinulle on suotu. Keksit varmaan itsekin vastauksen kun vähän mietit.
Kiitos vaan älyäni koskevasta arvioinnista. Nämä asiat eivät ole helppoja, varsinkin jos kuulet vihjailua siitä, että olet siivouksesta niuhottava vaikka et ole vaan tosiasiassa joudut toistamaan itseäsi, koska mitään ei tapahdu. Tiedän siis kyllä, ettei tämä oikealta vaikuta, mutta jos tähän palvelemiseen on kasvanut voi syyllisyydestä olla vaikeaa päästää irti ja toisinaan omin silmin hankala tunnistaa mikä on vielä kohtuullista.
Ap
Kirjoitat avauksessasi mm. seuraavaa:
". Mies ei hoida mitään askareita... Ei osaa edes käyttää meidän kodinkoneita"
Jos tuosta ei meinaa tunnista onko se kohtuullista niin kyllä minä jo silloin ihmettelen.
Eroa ehdottomasti, jätä tuollanen mies. Heti, älä huomenna.
Aidosti kunnollisiakin miehiä on Suomi täynnä - tuollaisen vässykän paapominen ja hänen kanssaan suhteeseen jääminen on jo miltei rikollista.
Itseäni miehenä raivostuttaa suunnattomasti lukea tuollaisista apinoista, jotka naureskelevat sohvallaan maaten ja katselevat, kuinka esimerkiksi viimeisillään raskaana oleva vaimo imuroi ja luuttuaa lattioita.
Koen, että itse teen vähintään oman osani kotitöistä. Meillä ne eivät ole koskaan ongelma: me olemme molemmat heti tarttumassa, kun näemme, että pyykit kaipaavat pesua, astiat tiskausta, lattiat imurointia, jääkaappi täyttämistä, talo kunnostusta, uuni lämmitystä tai auto huoltoa. Meillä varmaan itse asiassa vaimo tekee enemmän ns. miesten töitä ja minä enemmän naisten töitä - esimerkiksi pyykkihuolto on käytännössä 100%-sesti minun vastuullani, kun taas vaimo kiinnittää enemmän huomiota esimerkiksi autojen siisteyteen ja huoltoon.
Moro ja näkemiin?