Lue keskustelun säännöt.
Exän kohtelu suhteen aikana vaivaa mieltä, oli myös fyysistä laiminlyöntiä
20.08.2021 |
Meillä on myös 6- vuotias lapsi. Erosimme muutama vuosi sitten.
Suhteemme oli vaikea, kaksi aivan erilaista ihmistä ja mies usein naljailikin tyylilleni ja tavoilleni. En ollut tarpeeksi urheilullinen ( koska tykkäsin lenkkeillä enkä viitsinyt juosta pitkiä matkoja, moitti jotain ihan tavallista facebook- kuvaani että hävettää tuo, ota pois),
Olen oikeasti ihan kivan näköinen , hoikka nainen. Mies ei koskaan nähnyt omia virheitä riidoissa, saattoi sanoa pahastikin ja yllätyin ensimmäistä kertaa todella, en ole kuullut ainakaan fiksun hyvässä ammatissa olevan miehen puhuvan naiselle noin.
Osaan sanoa takaisikin.
Mies kävi satunnaisesti käsiksikin, puristi kädestä ja kasvoista että jäi jäljet, töni minua raskauden aikana ja sunnytyksen jälkeen vaikka riita ei ollut kovin iso, sanaharkkaa vain.
Ennenkuin käytös muuttui tuollaiseksi ja elimme vielä ihan onnellista alkuhuumaa, miehellä oli eräs outo tapa. Tullessani kotiin alkoi leikillään tönimään ja puskemaan minua, ikäönkuin halusi tapella, olin hämilläni ja aloin leikilläni puskemaan takaisin, mies tieten aina voitti. Naureskeli vain. Outoa oli, mikähän tällaista miestä vaivaa? Käsiksikäyminen kun alkoi, tämä oli satunnaista, ei tapahtunut mitenkään usein
Suunnittelin eroa tovin ja kävi niin että rakastuin toiseen. Halusin heti erota enkä toimia selän takana ja ilmoitin kotona eroaikeestani, toisesta miehestä en uskaltanut kertoa ( saa kivittää, petin ja olo on kamala. Hoidin eron huonosti, olisi pitänyt odottaa että ero on selvä). Oli uskomatonta miten helppoa oli tämän miehen kanssa, hän on huvin kiltti ja mukava.
Olen uuden mieheni kanssa edelleen yhdessä,
Ex sai tietää tietenkin ja on katkera, en voi häntä siitä syyttää.
Mieltäni painaa ajoittain vieläkin kaikki kokemani huonossa suhteessa exän kanssa. Ero oli ejdottomasti oikea ratkaisu, mutta mieltäni painaa myös usein miten huonosti eron hoidin. Rakastuin ja olin onnellinen tästä, enkä osannut pitää päätä kylmänä ja odottaa.
Exän kanssa pystymme sopimaan lapsen asiat hyvin, tässä ei yleensä ole ongelmaa.
Mutta joskus huomaan exän haukkuvan nykyistä miestäni lapsellemme, huomaan lapsen puheista. Toisinaan tulee sanaharkkaa viestitse exän kanssa, osaa todella rumasti ja agressiivis- sävytteisesti ilmaista asiaansa ja tämä ahdistaa.
Miehellä on uusi perhe. Silti laittoi viestiä eilen että ” Juhalle tiedoksi että en unohda sen tekoa koskaan ;)”. Nimi muutettu. Näinkait se tulee aina olemaan.
Näin vastasi kun kyselin erästä kateissa ollutta esinettä. Parempi että en juttele mitään ylimääräistä siis, vain lapseen liittyvät asiat.
Olen miettinyt, teenkö rikosilmoituksen fyysisestä käsiksi käymisestä, mutta helpottaako se oloani, aiheutanko vain lisää vihaa ja agressiota ja välimme tulehtuvat entisestään. Mies saattaisi kostaa koittamalla saada yksinhuoltajuuden.
Meillä on yhteishuoltajuus, lapsi yhtä paljon molempien luona. Osoite isänsä luona, sovimme aikanaan näinkoska alue kiva rauhallinen, helppo koulutie jne, itse asun lähempänä kaupunkia. Lapsesta huolehtii hyvin, ei moitittavaa muutakuin että ei opeta lapselle tarpeeksi ikään kuuluvia taitoja koska on melko neuroottinen, pelkää että voi sattua jotakin, kamalaa jos vaikka pyöräilemään opettelussa kaatuu!! Ei saa kaatua! Minä olen holtiton koska olen sanonut että harjoittelun aikana voi joskus kaatua, jos näin käy niin harmi mutta ei voi mitään. Asenteeni on kuulemma välinpitämätön. Isä on siis hyvin varovainen ja tarkka , lapsi on myös varovainen ja kaipaisi enemmän vahvaa kannustamista että uskaltaisi kokeilla uusia asioita.
Eri taitojen opettelut ( hiihto, luistelu, uiminen) on enimmäkseen minun vastuulla koska isänsä ei aktiivisesti lapsen kanssa harrasta.
Pahoittelut sekava teksti. Voisin kirjoittaa vaikka romaanin😀
Mitä ajatuksia herättää?
Kommentit (25)
Mielestäni tilanteenne kuulostaa aika rauhalliselta.
Eri ihmisillä on eri vahvuudet ja kaikki eivät voi ja osaa opettaa kaikkia lajeja.
Lapselle voit ehkä sanoa, että hoidit eron huonosti ja sen takia isä puhuu pahaa nykyisestäsi, loukkasit. Voit kertoa myös, että se harmittaa sinua, mutta et tuolloin osannut toimia paremmin.
En tekisi rikosilmoitusta, tai sitten suosittelisin miestäkin tekemään, koska teit itse sopimusrikkomuksen.
Enemmän mietin, miksi kaivelet nyt menneitä? Tarkastele omaa elämääsi, miksi juuri nyt asiat nousevat pintaan? Voit myös mennä terapiaan jos asiat vaivaavat, etkä pääse niistä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoiko mies väkivaltaiseksi ennen kuin petit vai vasta pettämisen jälkeen? Koska jos jälkeen, niin se voi olla reaktio siitä että petit. Se ei tietenkään oikeuta väkivaltaisuutta, mutta silloin kannattaa itsekin katsoa peiliin.
Ap vastaa;
Ei pidä paikkaansa se että syyllisyyden vuoksi mietin rikosilmoitusta.
Exä on vaan niin ilkeä verbaalisestikin vieläkin. Tämä suututtaa ja ahdistaa. Joskus asiallisesti vastaa lapseen liittyvissä asioissa, joskus ilkeästi minulla ja enemmän kohdistuu mieheeni. Ämmittelee, arvostelee..
Vastasin eilen hänen viestiin ( kun sanoi että en koskaan unohda) että en minäkään ole asioita unohtanut. Vastasi että paskat minä siitä. Oli aina minun syy, kun kävi käsiksi. Syytteli minua jälkeenpäin, että ” anteeksi kun alennuin menemään fyysiseksi mutta kun sinä olet niin hankala jne…”
Uskon kyllä exällä olevan jokin persoonallisuushäiriö. Oli kova jaukkumaan ja moittimaan muita. Naureskeli minulle ystävä- pariskunnasta, että he katselevat itselle uutta asuntoa ja ”noin halpaa taloa, eivät ne nuokaan ole osanneet säästää rahaa yhtään, arvasinhan..”
Moitti ihmisiä ja ammattejaan, itse on niin hyvässä ammatissa ja edennyt jne.
Oli sairaan pihi. Lapsen kanssa ei olisi saanut juuri mitääntehdä kun on niin vaarallista, vauvan paikka on kotona eikä kuljeta ympäri kyliä, itsekästä semmonen.. Ja näitähän riittää.
Kadotin itseni ja itsetuntoni tämän miehen kanssa.
Ehkä minun kannattaisi käydä puhumassa jollekin
Ap taas.
Asiat nousevat pintaan koska exältä saanut vihaisia ja ilkeitä viestejä.
Tästä lähtien en yritä jutella muuta ja olla mukava, vaan ainoastaan lapsen asioista juttelen. Niihin vastaus on lyhyt ja ytimekäs, ei mitään ylimääräistä.
Kysyin kerran viestitse, miksi sanoit lapsellemme niin rumasti koskien miestäni, ei tarvitse lapselle haukkua. Asumme siis yhdessä, lapsi vuoroviikoin meillä.
Siihen ex vastasi ilkeästi ja haukkui minuakin. Siksi ne entiset asiat nousee pintaan.
Parempi jatkossa, että en kysele mitään, vaan ainoastaan lapseen liittyvät aikataulut jne
-ap
Vierailija kirjoitti:
Alkoiko mies väkivaltaiseksi ennen kuin petit vai vasta pettämisen jälkeen? Koska jos jälkeen, niin se voi olla reaktio siitä että petit. Se ei tietenkään oikeuta väkivaltaisuutta, mutta silloin kannattaa itsekin katsoa peiliin.
Jo paljon ennen. Olimme 5 vuotta yhdessä.
Kun rakastuin toiseen, meni 4kk että erottiin. Olisi pitänyt tietenkin erota heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin: keskustele vain asiasta, eli lapsen tuloista ja menoista. Ei mitään henkilökohtaista, ikinä.
Eksässäsi on paljon samoja piirteitä kuin minun eksässäni. No, hän ei koskenut fyysisesti, mutta muutoin. Hänestä tuli ihan kauhea eron jälkeen. Sitä jatkui kuutisen vuotta.
Tsemppiä!
Sinä olet samanlainen kuin exäsi. Arvostelet hänen tapaansa ja asennettasi ja kuvittelet omasi olevan parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiat mitä olet kokenut ovat traumaattisia (väkivalta), joten ne pyörivät mielessäsi, kunnes saat ne käsiteltyä. Samaa mieltä muiden kanssa, että exässäsi on persoonallisuushäiriöisen piirteitä. Älä tee rikosilmoitusta, sinulla ei ole todisteita, joten pahimmassa tapauksessa sinut vain leimattaisiin valehtelijaksi. Jos mies käyttäytyy uhkaavasti ja uhkailee, tee niistä rikosilmoitus. Ole kontaktissa vain niin vähän kuin mahdollista, älä antaudu väittelyihin ja säästä kaikki viestit. Terapiassa voit miettiä lapsen tilannetta onko isä vaaraksi tai haitaksi hänelle. Jos isällä on persoonallisuushäiriö, niin mikään ei muuta hänen käytöstään, valitettavasti.
Pettäminen tapahtui, koska et onneksi ollut täysin nujerrettu ja alistettu kuten usein väkivaltaisissa suhteissa käy, vaan ymmärsit tarvitsevasi parempaa. Nauti elämässäsi olevista hyvistä asioista, kannat turhaa syyllisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Asiat mitä olet kokenut ovat traumaattisia (väkivalta), joten ne pyörivät mielessäsi, kunnes saat ne käsiteltyä. Samaa mieltä muiden kanssa, että exässäsi on persoonallisuushäiriöisen piirteitä. Älä tee rikosilmoitusta, sinulla ei ole todisteita, joten pahimmassa tapauksessa sinut vain leimattaisiin valehtelijaksi. Jos mies käyttäytyy uhkaavasti ja uhkailee, tee niistä rikosilmoitus. Ole kontaktissa vain niin vähän kuin mahdollista, älä antaudu väittelyihin ja säästä kaikki viestit. Terapiassa voit miettiä lapsen tilannetta onko isä vaaraksi tai haitaksi hänelle. Jos isällä on persoonallisuushäiriö, niin mikään ei muuta hänen käytöstään, valitettavasti.
Pettäminen tapahtui, koska et onneksi ollut täysin nujerrettu ja alistettu kuten usein väkivaltaisissa suhteissa käy, vaan ymmärsit tarvitsevasi parempaa. Nauti elämässäsi olevista hyvistä asioista, kannat turhaa syyllisyyttä.
Viestistä unohtui, että kannattaisi hankkiutua terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minun tuntemassa jokaisessa pariskunnassa, jossa on ollut pettämistä ja ero sittemmin tullut, niin se petetty jatkanut haukkumista ja riitelyä. Tosin kyseessä on ollut nainen, joten jotenkin sitä vittuilua oikeutetaan huomattavasti helpommin silloin. Ei siitä petoksesta noin vaan yli pääse, siltä vaikuttaa.
Kiinnoistais nähdä teidän viestittelyä. Vois kuvitella, että ap sullakin olisi siellä jotain mikä ei kestä päivänvaloa.
Nää on niin nähty.. yhyybyhyy.. paha ex ajoi pettämään ja oli niin kauhee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provot sen kun huononee. yritystä nyt vähän.
Kannattais kirjoittaa nämä aina sukupuolineutraalisti, niin saisitte oikeamman käsityksen siitä, kuinka vastuut tulisi ihmisten mielestä pelkästään tekojen ja laiminlyöntien mukaan jakaantua. Mutta ethän sinä toisaalta mitään puoletonta näkemystä halua. Haluat vakuuttelua siitä, että itsessäsi ei ole mitään vikaa (mitä nyt pettäminen, mut seki vaan jotenki niin hirveen uhriasemaan ajettuna).
Sitä täältä kyllä saat. Onnea uuteen suhteeseen. Veikkaan et joku 4 v kestää. Sit ollaan itkemässä taas tätä soon to be -exää täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, en ole aina jaksanut asiallisesti ja kauniisti vastata vittuiluihin.
- ap
Oletko sama tyyppi, jonka ex haukkui asuntoautoanne lapsen kuullen?
En käyttänyt itse väkivaltaa.
- ap
Puskeminen ja riidan haasto leikkimielessä pisti silmään. Ex teki tuota myös ja oli vaikeasti persoonallisuushäiriöinen. Leikillään painimisesta ei ollut pitkä matka tappouhkauksiin. Näissä leikkipaineissa myös minulle tuli mustelmia. Toisaaltaan ex sai selville että olen nopeampi ja voimakkaampi kuin annan ymmärtää ja että kipukynnykseni on korkea. Ehkä hän siinä otti selvää miten suuri uhka olisin jos oikeasti kävisi päälle ja miten koen fyysisen yhteenoton. Hän siirtyikin muiden ihmisten käytöllä uhkailuun jotka oli huomattavasti isompia kuin minä, koska luultavasti ymmärsi jäävänsä alakynteen.
"Tullessani kotiin alkoi leikillään tönimään ja puskemaan minua, ikäönkuin halusi tapella, olin hämilläni ja aloin leikilläni puskemaan takaisin, mies tieten aina voitti."
Muille tiedoksi: tässä kohti kannattaa juosta. Mies kokeilee tuolla rajojasi fyysiseen väkivaltaan. Pikkuhiljaa voi sitten "töniä" ja "puskea" enemmän ja enemmän kun sietokykysi nousee.
Vierailija kirjoitti:
Provot sen kun huononee. yritystä nyt vähän.
Oot vissiin eläny jossain pumpulissa, jos tää on sun mielestä provo =D eihä toi oo ees vielä mitenkään "paha" tilanne siihen nähden, mitä oon nähny ja kuullu ihan oikeassa elämässä.
Hienoa, että oot selvinny niin vähällä elämässä. Mutta toisaalta ei taida olla kykyä katsoa asioita sen oman kuplan ulkopuolelle.
Minull herättää ajatuksia, että eksässä on persoonallishäiriöisiä piirteitä. Se on hänen ongelmansa. Sinun vikasi on (henkinen)pettäminen. Olette vikojen puolelta tasoissa.
Persoonallishäiriöinen kannattaa jättää rauhaan. Anna olla ja odota, että,lapsi täyttää 18 v.
Rikosilmoituksesta ei ole mitään hyöytyä, ellei sinulla ole dokumenttia eli lääkärikäyntiä. Muutenkin lisäät sillä tarpeetonta vihaa ja se voi kostautua yllättävällä tavalla. En näe siitä mitään hyötyä.
Minusta tuntuu, että mietit rikosilmoitusta vain oman syyllisyytesi tähden: omatuntosi soimaa pettämisen vuoksi, ja yrität itsellesi oikeuttaa tekosi. Olenko oikeassa?