Muita, jotka hurahtaneet tavaran vähyyteen?

Joo, ilmoittaudun. Tunnistan tuon poisheittämisen ilon. Ja miten hyvältä tuntuu kun tietää mitä kaapeissa on ja ettei ole turhuuksia. Se keventää oloa kummasti.

Täällä myös yksi, ei mitään ylimääräistä kiitos :)

Sama juttu, ja korreloi tosiaan stressitason kanssa. Meillä mies on samaa lajia ja tavaraa siis aika vähän :) Tunnistan, että tähän liittyy pakko-oireisuuden riski ja toisaalta kolmen lapsen äitinä mietin, miten lapsiperheessä ylipäänsä voi elää ilman taipumusta hankkiutua eroon tavarasta - ostamme hyvin vähän mitään, mutta tavaraa vaan jotenkin kummasti aina tulee jostain?!

Olen aivan samanlainen, ja hyvä niin.

Täällä myös. Ahdistaa suunnattomasti ylimääräinen epämääräinen sälä. Kun innostun siivoamaan ja järjestelemään, käytän älyttömästi aikaa siihen, mihin ja miten järjestän tavarat. Keittiössä esim. on joka ikiselle tavaralle oma paikka ja kyllä ottaa hermoon mm. anopin kyläilyt kun sen jälkeen ei löydä mitään mistään :)

Kun erosin 4vuotta sitten otin vain henkilökohtaiset tavarani eli muutaman jätesäkillisen vaatteita. En ole tavaraa haalinut, välttämättömimmän olen saanut asuntooni, mitään turhaa ei ole. Hyvä näin :)

Melkein kaikkihan täällä ovat. AV-mammalle koti on sotkuinen, ahdas ja täysi, jos pöydällä on yksi lehti.

mulla kävi niin, että pari vuotta sitten hurahdin minimalismiin, joten en enää haali tavaraa. Kaikki ylimääräinen stressaa ja haluan, että kotona on vain välttämättömät. En myöskään enää välitä sisustamisesta ollenkaan. Elämä täyttyköön muista asioista kuin tavaroista.

Toivottavasti miehesi vie sinun tavaroitasi salaa.

Mä myös hukkaan tavaraa aivan huolella, eikä meillä kauheasti ylimääräistä olekaan. Mies on kyllä enemmän jemmari ja mua ärsyttää, jos raahaa kotiin jotain todella "tarpeellisia" tavaroita. Mä kyllä sitten laitan kaiken kiertoon aika nopeasti enkä jemmaa mitään ylimääräistä. Toki meillä silti tavaraa riittää, kun ollaan viisihenkinen perhe ja mistään ei olla paitsi jääty. Mua lämmittää erityisesti tyhjät hyllyt kaapeissa, jos olen saanut raivattua kamaa kiertoon. 

Mulla oli muutama vuosi sitten tuollainen kausi, että hankkiuduin eroon kaikesta tarpeettomasta. Liittyi ajankohtaan, jolloin olin stressaantunut ja kaipasin elämänmuutosta. Elämänmuutos tulikin sitten vähän toisin kuin olin ajatellut, mutta sain elämäni järjestykseen, stressi on poissa eikä tavaroiden omistaminenkaan enää ahdista. 

Siinä mielessä kyllä, että mulle on jotenkin vaikeaa laittaa vaikkapa tauluja seinille. En mä tykkää, enkä osaisi edes valita. Samaten jotkut asetelmat lipaston päällä tai kirjahyllyssä ovat no no. Muiden kotona ne näyttävät monesti hyvältä.

Mulla on esimerkiksi vain kaksi pientä ja kaksi suurta lautasta ja kahvikuppeja neljä. Vaatteita yhden vaatekaapin verran jne. Tämä jäi päälle kun olin reppureissaaja pari vuotta ja kaikki omaisuus piti kantaa mukana, ja huomaa kuinka voi keskittyä olennaiseen eli elämiseen kun ei tavarat paljon vaakakupissa paina :)