Pikkulapsiaika...väsyttää ja kyllästyttää

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 15:29"]

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 15:19"]

Mä luulen, että jos pikkulapsiaika kyllästyttää, kannattaa yrittää saada itselleen omaa aikaa poissa lasten luota. Mä ainakin turrun kakarameininkiin välillä todella pahasti, mutta siihen auttaa se, että saan tehdä jotain ilman lapsia välillä.

[/quote]

Näinhän se menee, mutta kun niitä lapsia ei voi keskenäänkään jättää, jotta saisi hieman omaa aikaa. Itse meinasin vetää ranteet auki, kun jouduin sairauteni vuoksi käymään useita kertoja lääkärillä lyhyen ajan sisällä ja lapset piti ottaa mukaan. Oli todella rasittavaa, kun piti samalla vahtia ettei kumpikaan tee mitään hölmöä. Kaikilla kun ei ole niitä tukiverkkoja.

Nimim. työn perässä muuttanut, joka katuu muuttoa lähes päivittäin, äitiyslomalla.

[/quote]

Meilläkään ei ole kummoisia tukiverkkoja, mutta mies kyllä hoitaa lapset sillä aikaa, kun olen harrastuksissa. On mulla siis vanhemmat, mutta he ovat työelämässä ja asuvat 50 km päässä, joten ihan joka napsaukseen heistä ei ole auttajaksi ja lapsenhoitajaksi. 

Noista lääkärikäynneistä sen verran, että toivoisin, että kaikilla paikkakunnilla olisi sellainen palvelu kuin meillä: meillä on kunnallinen lapsiparkki perhetuvan yhteydessä. Siellä ei ole joka päivä hoitomahdollisuutta, mutta monesti voi sumplia niitä lääkärinaikoja ym. Kannattaa lähestyä päättäjiä tässä asiassa! Kyse ei ole kunnalle kalliista palvelusta, meillä perhetuvassa on 1 vakiotyöntekijä (pph:n palkalla) ja tarvittaessa joku auttamassa. Tilat tietenkin maksavat jotain, mutta usein kunnalla on tyhjilläänkin olevia tiloja.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 15:33"]

Harmittaa puolestasi ettet osaa nauttia elämäsi parhaasta ajasta.

Minulla lapset 8kk, 4v ja 6v ja käymme jopa uimahallissa, kaikkea tehään ulkona, ravintolassa käydään välillä, shoppailee ja kaikkea! elämä on ihanaa! ja lapsilla oppiva touhuntäyteinen ihana lapsuus.

Et ole hoksannut tärkeintä elämässä. Nauttia täysillä tästä päivästä nyt, tulee aika liiankin nopeasti kun saat loppuelämän olla "yksin".

[/quote]

Ja sinä et ole hoksannut, että ihmisiä ja elämäntilanteita on erilaisia!

Yksinkö käyt tuon lauman kanssa uimahallissa?

Joo. Jaksaisin pikkulapsia ehkä puolituntia päivässä, maksimissaan! Siksipä lapset ei ole mun juttu. 

Ps. Miettikääs murrosikää :)Kun sitten niiden lasten kanssa voisi tehdä juttuja, mutta ne ei halua, koska vanhemmat on noloja... :D

Meidän ainoa lapsi on 2v., ja teemme kaikkea tuota ja paljon muuta. Helppoa, kun on yksi. Ei tunnu raskaalta eikä uuvuttavalta. 

Ja toinen lapsi piti tehdä pienellä ikäerolla, koska siitä on seuraa esikoiselle ja on niin kiva katsoa, kun lapset leikkivät tuntikausia keskenään ja itse voit seurustella puistoissa aikuisten kanssa ja tehdä omia asioita kaikessa rauhassa...? Psst... ratkaisu ongelmaan on kolmas ja sitten neljäs lapsi. Sen jälkeen voit liittyä välinpitämättömään mammakerhoon, joka voi esittää niin kiireistä, ettei ehdi huomata, jos joku lapsista kärsii... Istut vaan lunkisti isolla perseelläsi juoruämmäkerhossa ja esität, ettet huomaa, että parivuotias lapsesi on kiipeämässä puuhun tai katolle ja joku muu pelastaa sen aina viime tipassa... Sinulla on liian vähän lapsia, koska ehdit vielä kiinnittää huomiota niihin. Vitsi, että minä yksilapsinen olen kateellinen edellä kuvatuille monilapsisille mammoille, kun osaavat niin ovelasti hoidattaa lapsensa muilla... sisarukset hoitavat, muut läsnäolevat aikuiset pitävät silmällä, kun äiti istuu muiden samankaltaisten elämäntapaäitien kanssa juorupiirissä. Välillä joku lapsi käy sanomassa jotain äidille, äidin perse ei nouse vieläkään, lapsi lähtee takaisin juoksemaan hippaa, vauva ja taapero kolhivat itseään ja toisiaan, äiti ei reagoi mitenkään, ei huolestu, ei lohduta, vähän katsoo että ai verinaarmu tuli, olkoon... uhmaikäinen hakkaa pihalla puskan takana seinää ja karjuu kuin eläin ja äiti jatkaa lunkisti keskustelua naapurin eukon kanssa... ;)

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 14:40"]Ja toinen lapsi piti tehdä pienellä ikäerolla, koska siitä on seuraa esikoiselle ja on niin kiva katsoa, kun lapset leikkivät tuntikausia keskenään ja itse voit seurustella puistoissa aikuisten kanssa ja tehdä omia asioita kaikessa rauhassa...? Psst... ratkaisu ongelmaan on kolmas ja sitten neljäs lapsi. Sen jälkeen voit liittyä välinpitämättömään mammakerhoon, joka voi esittää niin kiireistä, ettei ehdi huomata, jos joku lapsista kärsii... Istut vaan lunkisti isolla perseelläsi juoruämmäkerhossa ja esität, ettet huomaa, että parivuotias lapsesi on kiipeämässä puuhun tai katolle ja joku muu pelastaa sen aina viime tipassa... Sinulla on liian vähän lapsia, koska ehdit vielä kiinnittää huomiota niihin. Vitsi, että minä yksilapsinen olen kateellinen edellä kuvatuille monilapsisille mammoille, kun osaavat niin ovelasti hoidattaa lapsensa muilla... sisarukset hoitavat, muut läsnäolevat aikuiset pitävät silmällä, kun äiti istuu muiden samankaltaisten elämäntapaäitien kanssa juorupiirissä. Välillä joku lapsi käy sanomassa jotain äidille, äidin perse ei nouse vieläkään, lapsi lähtee takaisin juoksemaan hippaa, vauva ja taapero kolhivat itseään ja toisiaan, äiti ei reagoi mitenkään, ei huolestu, ei lohduta, vähän katsoo että ai verinaarmu tuli, olkoon... uhmaikäinen hakkaa pihalla puskan takana seinää ja karjuu kuin eläin ja äiti jatkaa lunkisti keskustelua naapurin eukon kanssa... ;)
[/quote]
Tällä kirjoittajalla on nyt jotain ihan muuta hampaankolossa kuin ap:n ongelma.

Mitenniin 1- ja 3-vuotiaiden kanssa ei voi tehdä mitään? Oletko yh jolla kaikki sukulaiset asuvat kaukana? Silloin ehkä ymmärrän, että tuntuu vaikealta, mutta muuten en käsitä.

Meidän nuorin on 1,5-vuotias ja esim. kesälläkin käytiin joka viikko vähintään kerran uimassa (ja yleensä oltiin 4-6 tuntia reissussa), seikkailupuistossa, jalkapalloa pelaamassa, pyöräilemässä, rullaluistelemassa (pienin rattaissa) ym. tekemistä on vaikka kuinka ja paljon. Toki on haasteellisempaa kun on kaksi pientä, mutta kahden aikuisen kanssa kaikkia noita edellämainittuja voi tehdä ihan helposti vaikka joka päivä.

Eiköhän ole enemmän kiinni vanhemman viitseliäisyydestä lähteä tekemään jotain, kuin siitä että tuon ikäisten kanssa ei voisi tehdä jotain.

Pahin aika on, kun lapset on 1-2 vuotta. Kun nuorin on 2 niin helpottaa vähän, ja hänen täyttäessään 3 muuttuu elämä jo oikeasti aika helpoksi.

Yksivuotiaan saa jo puistotädille (kunhan mielellään kävelee hyvin/kohtuullisesti), joten olisiko teidän lähettyvillä sellaista? Elämä muuttuu oikeasti aika paljon, kun on joka aamupäivä vaikka 2 tuntia omaa aikaa, jolloin voi urheilla, käydä kahvilla, tehdä kotihommia tai IHAN MITÄ VAAN!!

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 14:26"]Mikset voi tehdä noita asioita lapsiesi kanssa? 3v varmasti olisi innoissaan jos saisi rikkoa kanan munia ja sekoitella jauhoja leipoessa. Sotkuahan siitä toki tulee mutta varmasti kultaiset muistot äidille ja lapsille on sen arvoista
[/quote]

Tuo on kyllä niin yliarvostettua. :) leivon lapseni kanssa -tuokio never again

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 14:58"]Pahin aika on, kun lapset on 1-2 vuotta. Kun nuorin on 2 niin helpottaa vähän, ja hänen täyttäessään 3 muuttuu elämä jo oikeasti aika helpoksi.

Yksivuotiaan saa jo puistotädille (kunhan mielellään kävelee hyvin/kohtuullisesti), joten olisiko teidän lähettyvillä sellaista? Elämä muuttuu oikeasti aika paljon, kun on joka aamupäivä vaikka 2 tuntia omaa aikaa, jolloin voi urheilla, käydä kahvilla, tehdä kotihommia tai IHAN MITÄ VAAN!!
[/quote]

Eli ratkaisu ongelmaan on se että joku muu hoitaa:D

Kyllä mä oon tehnyt tuon ikäisten lasten kanssa vaikka mitä! Asenteen korjaus ap ;-)

Voit miettiä kaikkia niitä asioita, joita et voi nyt tehdä. Tai sitten voit yrittää keksiä sellaista mieleistä tekemistä mitä VOIT tehdä. Ja keskittyä siihen. Ihan miten vain.

3-vuotiaan kanssa voi tehdä jo vaikka mitä, ja 1-vuotias taas on muuten hauska pötkylä.

Joo, sen lisäksi, että lapsia pitää hankkia useampi, pitää äidin hankkia itselleen joku seuraneitikaveri mieluiten toisesta äiti-ihmisestä. 2 äitiä ja molemmilla lakisääteiset 4 lasta, niin voitte äidit mennä istumaan puiston korkeimmalle tähyilypaikalle. Levitätte perseenne sinne ja sitten katsotte, kun teidän sekopäälapset poukkoilevat minne sattuu. Aidattu puisto on hyvä. ;) No mitä itse ajattelette äideistä, jotka juoruavat puiston toisella puolella, kun 1 v on yksin monen kymmenen metrin päässä puskan takana? Se on sitä kokeneen äidin rentoutta, jota yhden tai parin lapsen vastuullinen ja kireähermoinen äiti ei vielä ymmärrä. Siis olen todistanut omin silmin noita lehmänhermoisia konkariäitejä, kun lapsi tippuu selälleen kiipeilytelineestä noin 1-1,5 m korkeudesta ja vieläkään äiti ei osoita mitään järkytystä. Ehkä jotkut ovat vaan hitaita ja hillittyjä? Homma hallinnassa jne. ;) 5

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 14:26"]Mikset voi tehdä noita asioita lapsiesi kanssa? 3v varmasti olisi innoissaan jos saisi rikkoa kanan munia ja sekoitella jauhoja leipoessa. Sotkuahan siitä toki tulee mutta varmasti kultaiset muistot äidille ja lapsille on sen arvoista [/quote] Tuo on kyllä niin yliarvostettua. :) leivon lapseni kanssa -tuokio never again

Jep huhhhh

Noloa, kun ulistaan ihan omasta ja vapaaehtoisesta valinnasta, mitäs läksit?!

Perään kyselyikä, tarhaankiikutusikä, kouluunlähdön haasteet, murrosikä ja lopuksi se helvetillinen rahanmeno viimeiset 4-5 vuotta.

Tsemppiä!