Onko ainoa vaihtoehto ero?
Olen alle 30v nainen ja avosuhteessa samanikäisen miehen kanssa. Käymme molemmat kokoaikatöissä joiden lisäksi mieheni käy futistreeneissä (ei hupijuttu vaan pelannut ihan koko elämänsä) ja minä opiskelen restonomiksi. Meillä on vain yksi auto jota käytämme noin puoliksi, samoin kaikki muutkin menot menevät suhteessa puoliksi, joten raha-asioissa ei vikaa. Kumminkin kun ostimme YHTEISEN auton, sovimme, että se pysyy siistinä, jos jompikumpi tarvitsee sitä yhtäkkiä. Hetken mies pystyi pitämään lupauksen, mutta noin vuoden ajan saan joka toinen viikko olla huomattaumassa eri roskista tai tölkeistä, ja mitään ei tapahdu, roskat voi olla siellä monta päivää, kunnes mulla menee hermo ja siivoan ne sen puolesta.
Kotihommissa sama juttu, kiireellisen arjen takia ollaan jaettu kotihommat tasan, siten että deadline siivoukselle olisi perjantai jotta viikonloppuna siisti koti. Kun perjantai- ilta tulee, mies ei jaksa tai "ehdi" vaikka olisi ollut koko viikko aikaa siivota. Ja aina joustetaan ja hän kauhean valittamisen saattelemana siivoaa ehkä sunnuntaina, tai maanantaina. Kotihommien lisäksi ei tee mitään ylimääräistä (esim. pyyhi pölyjä tai järjeste tavaroita).
Useana aamuna tai töiden jälkeen joudun siivoamaan miehen jättämiä smoothiemukeja tai muita astioita ympäri olohuonetta ja keittiötä, puhumattakaan miehen nuuskankäytöstä ja niiden pussien löytymisestä kaikkialta.
Mies on aina "väsynyt" eikä jaksa tehdä kanssani mitään kivaa. Ennen kävimme vaeltamassa ja näimme kavereita yksillä, mutta ei jaksa nykyään lähteä enää mihinkään. Jos ei ole töissä tai futiskentällä, nukkuu joko 3 tunnin päiväunia (joista joudun aina häntä herättelemään, joskus jopa 2 tunnin ajan) tai katsoo ruutua.
Olen niin kyllästynyt, mutta toivon että jokin vielä muuttuisi. Itsekään en ole täydellinen, enkä niin väitä, mutta en jaksa olla kenenkään äiti. Onko jollain kokemusta että tällainen mies olisi vielä muuttunut - miten? Puhua olen yrittänyt mutta sanoo ettei jaksa kuunnella valitustani.
Kommentit (22)
No, ei se ainakaan tuosta paremmaksi muutu.
Toi on sitä mitä saat jos jatkat suhdetta. Voin kokemuksesta sanoa, että rupeat ajan myötä halveksimaan sitä laiskaa p*skaa, joka makaa siellä sohvalla sotkuissaan.
Ajattele jos teillä olisi lapsia. Joutuisitko tekemään kaikki kotityöt silloinkin yksin kun mies ei jaksa? Ei kiitos.
Vaikutatte tosi erilaisilta luonteilta.
Mistä parisuhteessa riidellään eniten? Ovatko miehet ja naiset asiasta samaa mieltä?
NAISTEN MIELESTÄ
1. Kotitöiden jako
2. Seksi
3. Vapaa-ajan käyttö
4. Henkilökohtaiset ominaisuudet, tavat ja tarpeet
5. Raha
MIESTEN MIELESTÄ
1. Kotitöiden jako
2. Seksi
3. Vapaa-ajan käyttö
4. Henkilökohtaiset ominaisuudet, tavat ja tarpeet
5. Raha
Tuo ei muutu. Päätä itse, haluatko asua sotkussa vai kulkea miehen perässä siivoamassa. Tilanne ei parane vaikka teille tulisi lapsia. Miehen elämä ei tuosta muuttuisi, sinä olisit hotellia pyörittävä yksinhuoltaja.
Ei ole ainoa vaihtoehto vaikka tällä palstalla sitä hoetaan.
Olette ajautuneet sen verran erilleen, että rakkaus ei ehkä riitä?
Jos mies on muuten mieluinen, niin tinkisin omista siisteystavoitteistani. Mulla ei ole sellaisia kavereita, joiden takia häpeäisin sotkuista autoa tai pöydillä ajelehtivia käytettyjä astioita.
Pitäisin kumminkin huolen siitä, että korjaan omat sotkuni pois ja edelleen imuroisin ja tekisin siivoushommia omalla vuorollani - mutta vain omallani.
Oma lapsuudenkotini oli aina sairaalloisen puhdas, vaikka meitä oli 4 lasta ja pieni asunto. Äiti oli töissä sairaalassa ja piti kotona yllä samaa siisteystasoa. Se oli ahdistavaa. Itse en ole halunnut kodistani sellaista, jossa elämisen jäljet ei näy.
Keskustelun paikka teillä. Sopikaa yhdessä, mikä on se siisteystaso joka sopii teille molemmille yhteisessa kodissa ja autossa.
Mitäs jos vaikka puhuisit miehellesi rehellisesti? Erot siivousasioissa hajottavat helposti koko suhteen kun toisella koko ajan paha mieli sotkusta ym. Sopikaa käytännöt ja jos ette voi sopia, erotkaa.
Onko jaksamisongelmia tai masennus?
Ymmärtääkö, että parisuhde on työtä?
Kokemuksesta voin sanoa, että ei ihmistä voi muuttaa. Mikäli ei ole kyse huonosta vaiheesta johon hakee apua, ei tuo tule muuttumaan.
Siivoaminen tulee olemaan jatkossakin kontollasi ja jos lapsia teette voit kuvitella sen elon sitten (miehesi on kuin lisälapsi)
Miksi hän nukkuu kolmen tunnin päiväunia? Ei ole normaalia. Joko hän pelaa tai kännää kaiket yöt, tai on joku todella paha uniapnea tai joku paha sairaus, testosteronivaje tai kilpirauhanen tai jotain. Ettekö te ole kumpikaan yhtään ihmetellyt?
Mutta noin muuten, jos ette lapsia aio tehdä niin miksi asut hänen kanssa ja pidät hänelle huushollia ja kuria kuin äiti. Voi asua myös omissa asunnoissa.
Jos lapsia aiot hankkia, niin sekin olisi parempi omissa asunnoissa, muuten sinulla on tuossa yksi lapsi lisää. Teininpoikanikin tekee enemmän kotitöitä ja pitää auton siistimpänä kuin tuo sun mies.
Tekstistä syntyy tunne, että on paljon muutakin minkä tiivistät tuohon siivottomuuteen. Tuo ikäsi vähän alle 30-v. on useille naisille sen nuoruuden suhteen päätepiste. Aletaan miettiä, voiko tuon kanssa tosiaan perheellistyä.
Ja sama tilanne toistuu sitten 40-45+, kun lapset on hankittu. Voiko tuon (tässä tapauksessa herra nro 2) viettää loppuikänsä, kun se ....
Hyvin monilla naisilla suhteen maksimikantama on siinä 10-15 vuotta. Tämän voi itse tarkistaa esim. Tilastokeskuksen sivuilta. Ei koske tietenkään kaikkia.
Vaikuttaa siltä ettette kumpikaan juuri nyt hirveästi pidä toisistanne tai ole kovin mukavaa seuraa. Tuttua. Sitä intiimin suhteen kuolemaa voin (kuulemma) yrittää korjata:
- opettelemalla kohtelemaan toista kunnioittavasti ja hyväksymään että itselläni on yllättävän paljon tekemistä suhteen huonon tilan kanssa
- keskittymällä joka päivä kaikkiin niihin hyviin asioihin itsessäni, toisessa, elämässä, joista voin olla kiitollinen, sen sijaan että etsin just niitä huonoja
- keksimällä itse itselleni joka päivään inspiroivia juttuja joista saan energiaa ja hyvää mieltä, lopetan samalla toisen tekemisten vahtimisen, minun onnellisuuteni ei riipu hänen mielialastaan
- opettelen tunnistamaan ja ilmaisemaan omat toiveeni ja tunteeni, mitä haluaisin saada tai kokea (ilman odotuksia siitä että toisen täytyy ne täyttää ja sillä tavalla kuin minä haluan) sekä myös ilmaisemaan negatiivisia tunteita aidosti ja luottavaisesti (ilman turhaa draamaa, ilman sitä syyttelevää taustatarinaa, joka päässä ainakin nyt pyörii ja värittää joka tilannetta huonompaan suuntaan)
- ja vielä että opettelen ottamaan vastaan ja olemaan avoin hyville asioille
ja tätä kautta voi oma stressi vähentyä hyvinkin nopeasti, oma näkemys todellisuudesta ja siitä toisesta ihmisestä voi muuttua parempaan dramaattisesti, tilinpito suhteessa voi loppua kokonaan, kumppani voi inspiroitua hyvästä seurasta, läheisyys ja luottamus voi palautua, ja se kumppani voi edelleen alkaa haluta omaehtoisesti tehdä hienoja asioita suhteen eteen. Totta kai, tässä ei voi onnistua, jos myös haluaa pitää kiinni sopimuksista tai haluaa olla kontrolloivana äitinä aikuiselle miehelle tai haluaa että toinen muuttuu ensin. Tätä opetellessa, tsemppiä meille!
No lapsia ei ainakaan pidä tuollaisen ukon kanssa tehdä, koska tosiaan tuo ukko luultavasti olisi vain yksi lisälapsi, jota ap:n pitäisi passata ja patistaa, kuten nytkin. Lasten hankinnan jälkeen tuollaiset miehet muuttuvat yleensä vain entistäkin pahempaan suuntaan, eli ap huomaisi pian olevansa kuin yksinhuoltaja lapsilleen, sekä myös kolmekymppiselle "lapselle".
Hmm niin. Jos on muuten hyvä mies niin minusta tuo on mitätön syy erota. Asiasta pitää keskustella perinpohjaisesti rakentavasti ja kiihtymättä. Niin kuin edelläkin on jo sanottu veikkaan, että asiaan liittyy muitakin turhaumia ja käsittelemättömiä asioita.
Niin kuin pari aiempaa kirjoittajaa jo totesi, kolmen tunnin päiväunien nukkuminen ei ole normaalia, vaan kielii jostain ongelmasta (on se sitten masennus, unettomuus yöllä, jokin sairaus tai jotain muuta). Kannattaisi selvittää tämä asia.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on muuten mieluinen, niin tinkisin omista siisteystavoitteistani. Mulla ei ole sellaisia kavereita, joiden takia häpeäisin sotkuista autoa tai pöydillä ajelehtivia käytettyjä astioita.
Pitäisin kumminkin huolen siitä, että korjaan omat sotkuni pois ja edelleen imuroisin ja tekisin siivoushommia omalla vuorollani - mutta vain omallani.
Oma lapsuudenkotini oli aina sairaalloisen puhdas, vaikka meitä oli 4 lasta ja pieni asunto. Äiti oli töissä sairaalassa ja piti kotona yllä samaa siisteystasoa. Se oli ahdistavaa. Itse en ole halunnut kodistani sellaista, jossa elämisen jäljet ei näy.
Keskustelun paikka teillä. Sopikaa yhdessä, mikä on se siisteystaso joka sopii teille molemmille yhteisessa kodissa ja autossa.
Niin, että omalla vuorollasi siivoaisit myös miehesi jäljet! Miten se muuttaa asiaa? Perus siisteys ei ole sama asia kuin sairaalloisen puhdas. Itse en suostuisi tuollaisen miehen kanssa elämään. Eiköhän nämä asiat ole AP keskustellut miehensä kanssa. Mies ei nyt vaan suostu pitämään kiinni sovitusta.
Vaikuttaa siltä, että kuherruskuukausi on ohi. Nyt siis paljastuu miehen todellinen luonne. Keskustelkaa toiveistanne ja tavoitteistanne. Itse en suostuisi tuollaisen possun kanssa asumaan. Sinun kannattaa miettiä suostutko sinä. Olet vielä nuori, joten ennätät miettiä muita vaihtoehtoja.