kostitko pettämisen?

Meillä mies petti yhden illan tuttavuuden kanssa 15 vuoden avioliiton jälkeen. Mies itki ja anoi anteeksiantoa ja pyysi etten ota eroa. Ajattelin, että jos tämä muuttuisi hyväksi, mutta jotenkin takaraivossa kaikui että ei tästä mitään tule, koska en hyväksy uskottomuutta. Kaksi vuotta on kulunut miehen uskottomuudesta ja taistelen joka päivä sitä vastaan, että en pyydä avioeroa, en vaan meinaa jaksaa tätä enää. Mies oksettaa, inhottaa, kosketus ällöttää, mutta en kerro ja näytä sitä miehelle.

Mun kostoni miehelle on ollut se, että en kerro kuinka paljon inhoan sitä ja että toivon sille jotakin pahaa rangaistusta avioliittomme tuhoamisesta. Esitän iloista, mutta olen salaa vahingoniloinen aina kun miehelle sattuu jotain ikävää.

Toinen kostoni on se, että mies ei enää tiedä menemisiäni ja tekemisiäni ja henkilökohtaisia asioitani (esim. sähköpostini, tekstarini, tilitietoni) kuten aiemmin tiesi. Aina aiemmin olin kuin avoin päiväkirja miehelleni, annoin hänelle vapaan pääsyn sähköpostiini, puhelimeeni, pankkitietoihini ja kerroin aina missä liikuin - oma-aloitteisesti! Nykyään mies ei pääse enää käsiksi sähköpostiini, puhelimeeni, pankkitietoihini. Ei tiedä missä käyn ja mitä ostan. Saatan sanoa, että "lähden kaupungille" ja jos mies kysyy mihin menen niin vastaan että "kaupoille" vaikka kävisin kaverin kanssa ravintolassa. Saatan myös tulla töistä vasta myöhempään kotiin ja sanoa, että olin ylitöissä vaikka oikeasti vetkutin kotiin tuloa tahallani, koska miehen naama oksettaa. Mies on yrittänyt saada selville sähköpostini salasanaa, puhelimen koodia jne mutta ei onnistu. Se selkeästi ärsyttää häntä! En tiedä pelkääkö että petän häntä (en ole kyllä koskaan pettänyt) vai ärsyttääkö häntä se, että ei enää tiedä asioitani kuten aiemmin.

Mielestäni jos hän touhuaa selkäni takana asioita (petti) niin minullakin on oikeus tehdä hänen selkänsä takana asioita (ihan vaikka käydä kaupassa ilman että ilmoitan mihin menen).

Ja ei haittaa vaikka jossain vaiheessa mies haluaisi tämän "salailuni" takia eron. Itsehän tämän aloitti, enkä mä enää jaksa yrittää. Ei avioliittoa vaan pysty enää korjaamaan uskottomuuden jälkeen, vaikka jotkut jotain muuta väittää. Itse yritän jaksaa vielä muutamia vuosia niin lapset kasvaisivat hieman isommiksi ja selviän yksinhuoltajana heidän kanssaan helpommin.