Kuinka iso varoitusmerkki on exien haukkuminen? Kerro perusteluna kokemuksistasi!

Miksi niistä existä pitäisi yleensä ollenkaan jatustella.

Me puhuimme eka treffeillä sen minkä puhuttiin.

17vuotta oltu nyt yhdessä ja exiä ei ole kumpikaan kertaakaan.

Minulla on kokemusta miesystävästä, joka haukkui exäänsä, ja toisesta, joka oli ihan päinvastainen.

Exänhaukkuja innostui yksipuoliseen rähinäänsä saatuaan riittävästi olutta. Tuosta on niin kauan, etten enää muista, miten hän otti exänsä puheenaiheeksi, mutta muistan toistuvat, tunteelliset mölähdykset: "S**tanan petturi!" Tämä lähestyvä mies oli mustasukkainen kaikelle ja muun muassa inhosi opiskeluani, koska opiskelupaikkakunnallani oli muita miehiä ja valmistuttuani kuulemma jättäisin hänet, koska en enää olisi "tavis". Hän myös pyrki vakiinnuttamaan suhteemme kiristämällä minua.

Toinenkin mies oli onneksi kaukosuhde. Myös hän suhtautui kahdeksan vuotta aiemmin eron ottaneeseen exäänsä tunteella: hän vuodatti kaikenlaisille kuulijakunnille valtavaa katumustaan siitä, että oli rakastanut vaimoaan liikaa ja ollut siksi huono aviomies (hän nautti erityisesti naisten myötätunnosta). Minulle hän kahden kesken saattoi yhtäkkiä tokaista, että älä koskaan sano mitään pahaa minun entisestä vaimostani - ikään kuin olisin jotenkin ollut aikeissa sanoa yhtään mitään. Tämä oli varmaan jotakin roolileikkiä, jota minä en ymmärtänyt ollenkaan. Tiesin juttumme olevan ohi, kun hän sanoi, että jos exä pyytäisi häntä luokseen, hän lähtisi taakseen katselematta. Touhu sai ihan uutta maustetta, kun selvisi, että tämä mies oli alkanut pahoinpidellä vaimoaan heti häiden iltana ja oli piessyt myös ensimmäisen vaimonsa säännöllisesti.

Kaiken kaikkiaan parisuhdetta harkitessa kannattaa varmistaa, että exät eivät herätä valtavia tunneaaltoja suuntaan tai toiseen. Minä olen sittemmin varonut muun muassa eronneita ja erityisesti lapsia hankkineita miehiä siinä määrin, että olen sinkku edelleen viisikymppisenä. Enkä hirveästi edes kadu valintaani.

Vierailija kirjoitti:

Ketju, jossa haukutaan exiä, jotka haukkuivat omia exiään. We must go deeper. :D

Kerropa, mikä ero on asiasta puhumisella ja sen haukkumisella. Mistä tuo röhönaurureaktiosi on peräisin?

Vierailija kirjoitti:

Miksi niistä existä pitäisi yleensä ollenkaan jatustella.

Me puhuimme eka treffeillä sen minkä puhuttiin.

17vuotta oltu nyt yhdessä ja exiä ei ole kumpikaan kertaakaan.

Myös yksinpuheluja on olemassa.

Ei mulla ole mitään pahaa sanottavaa entisistä kumppaneista, alkaen nuoruuden poikaystävistä. Ei vaan loppupeleissä sovittu yhteen.

Kehuminen on yhtä suuri varoitusmerkki.

Kertoo keskenkasvuisuudesta. Erot pitäisi voida hoitaa nätisti.

No jos miehellä on joku pakkomielle eksästään ja haukkuu häntä koko ajan, niin on sitä ainakin rasittavaa kuunnella. Sinänsä se ei haittaa, että mies ei pidä eksästään. Ei minulla itsellänikään ole kaikista ihmisistä hyvää sanottavaa.

Kyllä mun kaikki miehet on ainakin joistain eksistään kertoneet, mikä meni pieleen, ja toki heidän näkökulmastaan eksän käytös on vaikuttanut suhteen loppumiseen. Itsekin olen sellaiseen sortunut. Onhan ne aiemmat suhteet olleet kuitenkin tärkeä osa elämää, ja toki toiselle haluaa omaa elämänhistoriaansa jakaa. Ja vielä oudompaa olisi tosiaan pelkästään kehua eksiään .

Yhdellä miehellä meni kyllä aivan yli eksien haukkuminen, ja mies paljastuikin sitten narsistiksi. Tuntui, että mies yritti manipuloida minua myöntämään, että eksän käytös (vaikkapa suuseksistä kieltäytyminen) on ollut kamalaa, enkä itse ikinä voisi toimia niin. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kokemusta miesystävästä, joka haukkui exäänsä, ja toisesta, joka oli ihan päinvastainen.

Exänhaukkuja innostui yksipuoliseen rähinäänsä saatuaan riittävästi olutta. Tuosta on niin kauan, etten enää muista, miten hän otti exänsä puheenaiheeksi, mutta muistan toistuvat, tunteelliset mölähdykset: "S**tanan petturi!" Tämä lähestyvä mies oli mustasukkainen kaikelle ja muun muassa inhosi opiskeluani, koska opiskelupaikkakunnallani oli muita miehiä ja valmistuttuani kuulemma jättäisin hänet, koska en enää olisi "tavis". Hän myös pyrki vakiinnuttamaan suhteemme kiristämällä minua.

Toinenkin mies oli onneksi kaukosuhde. Myös hän suhtautui kahdeksan vuotta aiemmin eron ottaneeseen exäänsä tunteella: hän vuodatti kaikenlaisille kuulijakunnille valtavaa katumustaan siitä, että oli rakastanut vaimoaan liikaa ja ollut siksi huono aviomies (hän nautti erityisesti naisten myötätunnosta). Minulle hän kahden kesken saattoi yhtäkkiä tokaista, että älä koskaan sano mitään pahaa minun entisestä vaimostani - ikään kuin olisin jotenkin ollut aikeissa sanoa yhtään mitään. Tämä oli varmaan jotakin roolileikkiä, jota minä en ymmärtänyt ollenkaan. Tiesin juttumme olevan ohi, kun hän sanoi, että jos exä pyytäisi häntä luokseen, hän lähtisi taakseen katselematta. Touhu sai ihan uutta maustetta, kun selvisi, että tämä mies oli alkanut pahoinpidellä vaimoaan heti häiden iltana ja oli piessyt myös ensimmäisen vaimonsa säännöllisesti.

Kaiken kaikkiaan parisuhdetta harkitessa kannattaa varmistaa, että exät eivät herätä valtavia tunneaaltoja suuntaan tai toiseen. Minä olen sittemmin varonut muun muassa eronneita ja erityisesti lapsia hankkineita miehiä siinä määrin, että olen sinkku edelleen viisikymppisenä. Enkä hirveästi edes kadu valintaani.

Jeep.

Tiedän naisen jonka sen hetkinen miesystävä on aina muille kerrottuna "best", täydellinen, elämän suurin rakkaus ja niin poispäin. Eron jälkeen täysi muikku, valehtelija, petturi, alkkis, nössö, u name it.

Valitettavasti tunnen myös miehen joka hehkutti exäänsä koko ekan yhdessäolovuotemme kuinka hyvä ihminen, lahjakas, hauska, lämminsydäminen, toimelias, kaikkea mikä on hyvää ja kaunista. Hauska juttu: nuo kaksi em ovat toisilleen ne entiset.

Eli varoitusmerkki! Molemmat ääripäät! Todellakin!

kaikki exät narsisteja...

Ero, joka on tapahtunut sovussa ja yhteisymmärryksessä, niin harvoin siinä on haukuttu ja nimitelty osapuolia. Kaikki draama puuttuu.

Usein exän haukkuja on tämä jätetty osapuoli, joka ei ole vielä päässyt tapahtuneesta yli. Egoa loukattu.

Kokemuksesta pyrkisin välttämään näitä tyyppejä. Näin ulkopuolisena ei vaan millään jaksaisi kuunnella tyyppiä, joka kuukausi tai vuosi tolkulla haukkuu exiä ja ei tunnu millään päästä niistä yli.

Minua vedätettiin oikein huolella. Mies oli muka lapsestaan vieraannutettu ja eksänsä ihan umpihullu. Otin kaiken todesta ja menin suhteen aikana asiassa jopa niin pitkälle, että maksoin miehelle asianajajan, jotta saisi lapseen tapaamisoikeudet. Sitten alkoikin pikkuhiljaa totuus sieltä purkautua. Tapaamissopimukset olikin jo aika päivää sitten tehty, mutta mies itse jättänyt kymmenet kerrat lasta hakematta luokseen. Ne kiihkeästi perusteli huonoilla aikatauluilla ja muilla päällekkäisillä menoilla. Eksä vaikutti ihan normaalilta. Lopulta ainoa asia, joka tuntui miestä vaivaavan olikin se, että joutui maksamaan elatusmaksua. Lapsesta ei vaikuttanut olevan edes kiinnostunut.

Tapailin miestä jolla oli selkeesti joku pakkomielle exäänsä ja toisin päin. Lähettelivät puolin ja toisin viestejä joka ainoa päivä, riitelivät intohimoisesti puhelimessa ”lasten asioissa” ja exä oli hullu ja seko ja pimee ja narsisti ja kiristi ja kaikkea mahdollista kamalaa. Jännä juttu, että tapailu loppu lyhyeen kun mies olikin palannut tämän ”hirviöeksänsä” kanssa yhteen. 😅

Eksää saa inhota, mutta en tulisi treffeille kyllästyttämään vastapuolta loputtomilla tarinoilla ikävästä eksästä. Ensinnäkään ei kiinnosta ja toisekseen tulee mielikuva, että eksän tekemisillä on vielä väliä. Muuten eksän saa toki mainita sopivassa asiayhteydessä, mutta myös vasta eronneet miehet jotka aloittavat joka toisen lauseen hauskalla anekdootilla eksästä ja toisaalta lapsista ovat äärimmäisen tylsiä. Etsin aikuista, keskustelutaitoista seuraa.

Minusta haukkuminen on ihan luonnollista, jos suhteessa on tullut petetyksi ja jätetyksi aivan yllättäen. Sillä haukkumisella sitä itselleen oikeuttaa sen, miksi oli hyvä, että suhde päättyi.

Jos ei löydy mitään positiivista sanottavaa niin kyllähän sitä miettii miksi ovat olleet yhdessä. Tulet olemaan seuraava "hullu" ex. Samoin jos löytyy pelkkää positiivista niin siitä exästä ei ole päästy yli ja jos tapailunne jatkuu sinua verrataan siihen exään joka asiassa. Eli molemmat ääripäät on isoja varoitusmerkkejä.

On mielestäni aina paha merkki, jos eksä herättää tunteita suuntaan tai toiseen. On kokemusta miehestä, joka useamman sinkkuvuoden jälkeen edelleen riiteli eksänsä kanssa tulisesti, haukkui tätä ja tuli pahalle päälle jo tämän nimen mainitsemisesta tai kuvan näkemisestä. He palasivat yhteen.

Toinen mies taas ylisti eksäänsä kaikessa. Tämän miehen kanssa olin pidempään, en pitänyt tätä alussa pahana merkkinä, päinvastoin minusta oli hienoa että mies osasi puhua hyvää toisista. Vuosien mittaan kuitenkin tutustuin tähän eksään, ja sain kuulla että hänelle itselleen ei oltu niinkään puhuttu hyvää suhteen aikana vaan heidän suhteensa oli ollut samanlainen kuin meidän - tätä eksääkin oli haukuttu koko suhteen ajan ja siinä sivussa koko ajan tuotu esiin miten upea ja mahtava taas häntä edeltävä kumppani oli ollut. Jonkinlainen itsetunnonmusertamiskeino siis.

On se varoitusmerkki. Kaksi kertaa olen haksahtanut mieheen joka haukkui eksiään ja molemmilla kerroilla jouduin toteamaan myöhemmin että olisi vaan pitänyt juosta heti. 

.

On eri asia jos menneisyydestä jutellaan luontevasti ja sopivassa tilanteessa, ymmärtäen miksi eroon päädyttiin ja mikä oli oma osuus asiassa. Kyllähän tuo jollain tasolla kannattaa tuoreessa suhteessa käydä läpi, että mikä on suunnilleen kumpaisenkin historia ja miksi erottiin. Mutta siihen riittää tosiaan ihan normaali, neutraali, lyhyt yhteenveto. 

.

Mutta todellakin jos homma kuulostaa siltä että kaikkeen syypää on se eksä ja blaa blaa blaa ja siihen palataan aina vaan, niin voi kyllä olla satavarma että se ei ole hyvä merkki. 

Oma eksä hoki ekat puolisen vuotta miten lihava, tyhmä, laiska ja lahna sen eksä oli. Puolen vuoden jälkeen alkoi minun kouluttamiseni (mies todellakin kerran sanoi - "mä vaan yritän kouluttaa sua!) ja samalla minusta oli tullut se lihava, tyhmä, laiska ja lahna hänen tarinoidensa kohde. Ihan pimeetä menoa.

Erottiin lopulta poliisien väliintulolla, tuo sanonee tarpeeksi. Tuon jälkeen jäi stalkkaamaan ja vielä nyt vuosien jälkeenkin joskus sähköpostiini, linkediniini, työsähkopostiini, instagramiini jne. saattaa kilahtaa vihaviesti kun mies onkii salatut yhteystietoni tai uudelleen luomat mahdollisimman salatut profiilini jotenkin esille. Olen miettinyt tekikö suhteemme aikaan samaa myös eksälleen.