Ajatuksia? "Mitä sanot työkaverille, jota ei ole rokotettu?" (Linkki kolumniin alla)

https://www.apu.fi/artikkelit/katri-makkonen-mita-sanot-tyokaverille-jo…

Olen rokotettu, riskiryhmäläinen, menin heti kun se oli mahdollista. Olen toiminut aina enemmänkin niinpäin, että olen liian varovainen kuin liian varomaton. Olen terveydenhuollon kontaktiammatissa. Myös vapaa-ajalla toimintaa ohjaa ajatus "en halua olla se, jolta asiakkaat/potilaat/läheiset/ystävät saa riskikäytöksen tai piittaamattomuuden takia tartunnan".
Kolumnistin fysioterapautin aloitussanat "Ollaanko maskeilla vai ilman?" on monella tasolla aika järkyttävät. Työpaikalla, terveydenhuollon työntekijänä tämän pitäisi olla ihan no brainer: maskeilla, tietenkin! Jos on tarpeen voi asiakas ottaa maskin hetkeksi pois, mutta fyssarina se tuskin on tarpeen. Ja seuraavassa lauseessa käy ilmi, että fyssari ei ole rokotettu. Todellakin olisin tehnyt ihan saman ratkaisun kuin kolumnisti. Ei ainoastaan siksi, että ft ei ole reokotettu vaan myös siksi, että hän ehkä kysyy saman kysymyksen kaikilta asiakkailtaan, joista ehkä iso osa on ihan mielellään ilman maskia ja siten se lisää omaa riskiäni saada tartunta.
Se, että olen rokotettu ei Delta-variantin kanssa tarkoita sitä, ettenkö voisi myös tartuttaa fyssarin vaikka itse en oirehtisikaan. En myöskään halua olla siinä asemassa. En halua tuottaa ylimääräistä riskiä (ilman maskia ja rokottamaton ihminen lähikontaktissa).
On jotenkin oltava oikeus kysyä ja yhtälailla oikeus olla vastaamatta kysymykseen rokotuksista. Tärkeää olisi, että voisi itse valita tavan toimia, joka itsestä tuntuu hyvältä. Virustaudin kurja puoli on siinä, että muut ympärillä olevat ihmiset päättävät paljon minun altistuksistani.
Kolumnia lukiessa pysähdyin ehkä ensimmäistä kertaa oikeasti tuon ajatuksen äärelle "Mitä sanot työkaverille, jota ei ole rokotettu?. "Pidätkö väliä, avaatko ikkunan tai voitaisko pitää zoomilla se kokous? Mut on rokotettu, mutta en halua olla se, joka tartuttaa sut." "onko rokottaminen ainoa koronasuositus, jonka kanssa olet kiikunkaakun? Myös vapaa-ajalla? Mikäli näin on, voitaisko vaan kokoustaa etänä?"
Elän todellakin aika kuplassa. Oman elämän ihmiset, ne joiden kanssa on korona-aikana ollut tekemisissä, ovat ihan tosi tarkkoja. Läheisissä on paljon ihmisiä, jotka ammattinsa puolesta ovat paljon tekemisissä sairaiden kanssa tai riskiryhmäläisten. Kaikki ovat rokotuksen hakeneet, myös nuoret, heti kun sen on voinut saada. Kaikille ajatus on helposti tässä vaihessa niinpäin, että minä olen uhka niille, joita ei ole rokotettu. Minun pitää pitää huoli siitä, että en toimin tosi, tosi varovaisesti edelleenkin. Siksi, että pidän ne asiakkaat turvassa. Enkä ainakaan ole maskitta heidän kanssaan.
Olen toki tiennyt että on kovaakin arvostelua. Muutama kaukaisempi kolleega on rokottamaton, niin että siitä tiedän. Asiakkaiden kanssa on helppo päästää yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos jos on kyse politiikasta, uskonnosta tai nyt vaikka sitten koronasta. On helppo sanoa "Nämä on meidän käytänteet. Näin nyt on."
Minä haluaisin pitää itselläni sen kontrollin minkä voin. Haluaisin voida valita itse eikä niin, että muut valitsevat käytökksellään minun puolestani. Haluan myös elää ihan tavallista elämää, mutta mielellään niin, että siitä nauttii. Ja ei, en koe olevani pelottelun uhri, pelkääväni liikaa, näkeväni uhkakuvia tai olevani aivan putkiaivoisen vähän informoitu.