Milloin te työssäkäyvät, harrastavien lasten äidit
ehditte siivota esimerkiksi kaappeja, vaatehuoneita ym. "ylimääräisiä" juttuja?
Mä nousen joka aamu 5.30 ja menen töihin, kotiin palaan illalla lasten harrastusten jälkeen noin klo 20. Siinä välissä yleensä ehdin käydä kaupassa, apteekissa, postissa ym. mitä nyt milloinkin tarvitsee. Mutta iltakasin aikaan nopeat iltaruuat, seuraavan päivän ruuat valmiiksi, pyykit, seuraavan päivän vaatteet ja sitten nukkumaan.
Sama juttu myös pe iltana.
Lauantai on ainut vapaapäivä tällä viikolla, jolloin hoidan normaalit siivoukset, monta koneellista pyykkiä, sisäkukkien hoito, nurmikon ajaminen, pihan muu hoito, jääkaapin putsaus ja kaikki tämä normaali.
Mutta kaapit pursuaa kamaa, lapset kasvaa ulos vaatteistaan, leluistaan, milloin ihmeessä ehditte noita hommia tehdä? Huomenna aamusta aikaisin turnaukseen ja illalla kotiin. Kuoleman väsyneenä.
Mä olen koko päivän tehnyt ja touhunnut, vielä edessä yhden työasian hoitaminen (yksi ppt esitys), vkl ja alkuviikon ruokien laitto, pyykkien viikkaus, lakanoiden vaihto, vaatekaapin raivaus kun viikolla ajautui katastrofiin.
En valita, mutta missä ihmeen välissä mä enää mitään ylimääräistä tekisin? Esimerkiksi televisiota en ole katsonut moneen viikkoon, koska ei vain ole aikaa. Kirjoja en ole kesäloman jälkeen katsonutkaan, ei vain ole enää vuorokaudessa tunteja.
Perussiivouksen voisi joo ulkoistaa, ajoittain niin teenkin, mutta ei se siivooja vaihda pyyhkeitä eikä järjestä kamppeita oikeille paikoilleen. Taas päässä surisee kun alkaa olla ylikuormitus.
Ja lasten harrastuksia ei lopeteta siivouksen takia, siitä tässä ei ole kysymys, mielelläni heitä kuljetan.
Kommentit (56)
Olen työssäkäyvä, harrastavien lasten äiti, enkä tunnista ap:n kirjoitusta omakseni. Ehdin hyvin siivota kaapit (jos haluan) ja vielä jää luppoaikaakin.
Ainoastaan parina päivänä menee koko ilta harrastuksissa. Toisaalta esim. maanantaina on klo 17 jo harrastukset hoidettuna. Yhdessä harrastuksessa olen itse mukana ohjaajana (1 t/vko), muuten voin vaikka käydä kaupassa tai olla kotona harrastusten aikana. En edes muista milloin olen viimeksi käynyt postissa, apteekissakin tosi harvoin. Jääkaapin pesin viimeksi kesällä, enkä koe suurta tarvetta sen pesuun vielä. Pyykkiä pesen koneellisen illassa, ei ole raskasta.
Minä en jaksaisi ap:n viikkoja kovin pitkään.
Kimppakyyti on meidän muiden arjen pelastus.
Onko nämä 7pv*2 treenit * 3lasta perheet lähinnä pk-seudulla? Mutu-tuntumalla maalla ja pienemmillä paikkakunnilla ei ole yhtä vimmattua harrastamista koko ajan
Minkä ikäiset ap:n lapset ovat? Meillä lapset ovat 10- ja 13v ja he ovat jo monta vuotta hoitaneet esim.lakanoiden vaihdon kaikille. vanhempi tekee ruoan ainakin kerran viikossa jne. Kesällä käytiin kaapit läpi ja pidettiin kirppislooshia 3 viikkoa. Siitä saatiin lomarahaa. Pyykkiä pesen lähinnä viikonloppuisin ja teen alkuviikon ruokia.
Ei taida olla miestä talossa. En ihmettelekkään ettet ehdi jos sun pitää toi kaikki hoitaa. Itse teen just ton kaappien raivauksen sillon kun mies on viemässä lasta harrastuksiin.
Mä teen lomalla, 1-2 x vuodessa. Välillä puran kotityöpaineita tekemällä etäpäivän kotona, jolloin säästyy työmatkoista 1,5 h aikaa. Silloin voin hyvällä omallatunnolla pyörittää esim. pyykkikonetta koko päivän, vaikka teenkin töitä. Kahvitauolla sitten heitän ne kuivumaan.
Lisäksi olen aktiivisesti hankkinut lapsille kyytikavereita, ettei tarvitsisi joka kuskausta tehdä itse.
Mutta tiukkaahan se tekee välillä. Me muutimme 2 kk sitten, ja edelleen on muuttotavaroita purkamatta...
Ihme siivousintoilijoita! Että jääkaappi pestään kerran viikossa... "Viherkasvien hoito" no meillä 6-vuotias kastelee kukat. Juu ja meillä käy siivooja. On aikaa katsella telkkaria, nytkin vain löhöilen sohvalla.
Onko sun päivät tosiaan koko ajan 5:30-20:30 eli mitä tuosta nyt tulee 16 tuntisia? Et tule jaksamaan tuota loputtomasti.
Ulkoista, pidä vapaapäiviä, ota palkatonta vapaata päivä siellä, toinen täällä. Muuten olet kohta lataamossa
Huomaat itsestäsi, että vuorokaudessa ei ole rajattomasti tunteja, ja olet huomannut seuraukset: välttämättömät asiat jäävät tekemättä. Ei millään pahalla, mutta järjenkäyttö on sallittua oman elämän organisoinnissa ja jopa suotavaa. Muutkin ihmiset yleensä suunnittelevat aikataulunsa siten, että pystyvät elämään niiden kanssa. Miten sinä jaksat tuollaista - entä miten lapsesi?
Minäkin olen työssäkäyvä, harrastavien lasten äiti. Ainoa ero on se, että järjestelen ajat omien rajojen ja kohtuuden mukaan, eli esim. joka päivälle ei todellakaan ole harrastuksia ja työajankin olen järjestänyt siten, että aikaa jää muuhunkin.. Sitten, kun lapset osaavat itse mennä harrastuksiinsa, saavat harrastaa niin paljon kuin jaksavat, kunhan koulu ei kärsi ja siis lapsi jaksaa itse rumban.
Minua saalittää ne sun lapset, et sinä. Järkyttävää, että elämä on noin ohjelmoitua, harrastuksesta toiseen lennetään tulipalokyytiä. Kannattaisi pysähtyä ja miettiä onko hommassa järkeä. Minä olisin surullinen jos en ehtisi olla lasteni kanssa kuin hetken illalla ja silloinkin kaikki ovat rättiväsyneitä. Ei sitä aikaa niinkään siivoamuseen tarvita vaan ELÄMISEEN!
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 22:39"]
Mä en jätä turnauksia väliin koskaan. Lapsen suoritus laskee, jos kotijoukot ei halua kannustaa.
Mitäs jos joku lauantaiaamu todettais, että jäädäänpä köllöttelemään yhdessä ja tehdäänkin koko perhe jotain muuta kivaa vaikka pyjamat päällä koko päivän? Putoaako taivas niskaan? Lapsi ei suoriudu ollenkaan, mutta so what!
Itsekään en tykkää, jos minulla on aikatauluun sidottu harrastus. Tykkään jutuista, joissa saan itse valita ajankohdan.
Eiköhän elämä ole jo koulun tai työn takia tarpeeksi aikataulutettua ilman jatkuvaa harrastamistakin!?
Sulla ei taida olla lasta, joka harrastaa, ainakaan joukkuelajia? Pahimmassa tapauksessa lapsen joukkue joutuu antamaan luovutusvoiton vastapuolelle ja yrittää hälyttää jonkun pelaajan seuraavaan peliin, kun yhdessä perheessä päätettiinkin vaan jäädä köllöttelemään lauantaiaamuna.
Näin ei kyllä todennäköisesti tapahdu, koska lapsi haluaa lähteä turnaukseen. Mikä sen parempaa kuin pelata ja viettää aikaa kavereiden kanssa?
Minun elämäni pysyy järjestyksessä, koska asutaan niin keskeisellä paikalla. Toki se maksaa paljon ja neliöistä on joutunut tinkimään. Mun pahin painajaiseni olisi toimia jatkuvasti lasten taksikuskina. Nyt lapset kulkevat itse säännöllisiin treeneihin ja osaaan peleistäkin. Tykkään kyllä seistä kentän laidalla kannustamassa, varsinkin kun hyvä sää.
Kaapit jää kyllä minullakin raivaamatta aina siihen asti kun on ihan pakko, mutta toisaalta joustavan arjen takai aon mahdollista pitää koiraa. Ja minä ehdin myös rntoutua ja harrastaa itse.
Pakko sanoa etten ymmärrä tuollaista elämää. Ei elämän pitäisi olla suorittamista vaan enimmäkseen mukavaa ja leppoisaa. Ensin työ tai koulu ja sitten sopivasti harrastuksia päälle. Nauttivatko lapsetkaan tuollaisesta tahdista? Kärsiikö koulu? Kuka siellä kotona sotkee, jos aamusta iltaan ollaan koulussa ja harrastuksissa? Jostain pitää vähentää, jos tuntuu ettei vuorokauden tunnit riitä. Voit madaltaa siisteystasoa, karsia harrastuksia, ulkoistaa kotitöitä (siivous, nurmikon leikkuu, vaatteet pesulaan) siis pitää tehdä muutos, jotta jaksaisi vielä tulevatkin vuosikymmenet.