Puuttuuko opet kiusaamiseen?

Eivät puutu, ihan sama mitä tekee.

Aloitin juuri aineenopettajana, ja tässä työssä on NIIN paljon tehtäviä asioita niin kokeiden, kurinpidon, tuntimateriaalien, luokanhallinnan, asianhallinnan, oman jaksamisen ym. suhteen, että muuhun ei vain riitä paukkuja. Tietysti luokassa tapahtuvaan selvään kiusaamiseen täytyy puuttua. Tällä hetkellä selviäminen on ensimmäisenä mielessä... Tulet sitten näkemään!

"Koulu ei tee mitään." Mikä teidän äitien (ja palstaa lukevien koululaisten/lukiolaisten)" mulla ois ollu mielipide asiasta mutta olen amis joten en varmaan saa kommentoida?

Tekstistäsi on luettavissa ärsyttävää Norssijargonia - luennot on kaikki lusittu?

Riippuu opettajasta, joku puuttuu joku ei.

Opettajan velvollisuus on puuttua kiusaamiseen,mutta totuus on että yleensä opettajia ei kiinnosta, eivät puutu.

Koko asialla on monta puolta. Eräässä työpaikassa suurin huutelija sille, etten puutu kiusaamiseen oli luokan pahimman kiusaajan äiti.

Äidin toimintaa minua kohtaa olisi voinut myös kutsua kiusaamiseksi.

Lapsella oli selkeästi ongelmia. Epäilemättä luokkatoverit olivat myös häntä kohtaan ikäviä - häntä pelättiin, häneen ei luotettu, oltiin katkeria asioista, mitä tämä ko. lapsi oli sanonut tai tehnyt. Koko homma oli ihan valtava vyyhti :(.

Olen kuullut että ko. lapsi on saanut nyt psykiatrista apua ja on siirtynyt pienluokalle. Toivottavasti koko perhe on saanut apua myös.

On sinisilmäistä vain sanoa, että kouluissa kiusataan, ja opet ei tee mitään. Tietäisitte millaisia ongelmat joillain lapsilla on! Siinä on todellakin välillä sellainen olo että on peukalot keskellä kämmentä, vaikka kaikkensa yrittää.

t. luokanope, itsekin koulukiusattu ala-asteaikana

Kokemus tältä syksyltä: eivät puutu, koska " ei meidän koulussa kiusata". Opettajille on paljon helpompi sulkea silmänsä kuin alkaa selvittämään asiaa muutenkin hankalien oppilaitten ja heidän vanhempiensa kanssa. Tai sitten he ovat oikeasti puolisokeita ja  näkevät vain sen näytelmän, jota heidän silmiensä edessä esitetään.

Ihan sydämeen koskee kun ajattelee sitä pientä ekaluokkalaista, joka jo  pelkää kouluunmenoa. Vanhemmille on kummit antaneet neuvon, että ottakaa poliisiin yhteyttä, kun koulussa ei tehdä asialle mitään.

Toivottavasti ap ja muut uudet opettajat saavat jotain työvälineitä kiusaukseen puuttumiseksi. Vielä 2000-luvulla niitä ei ainakaan ole vielä saatu ja Kiva on vain kirjainyhdistelmä, jolla ei ole mitään todellista sisältöä.

Opet ei edes huomaa kaikkea kiusaamista.

Kuvakoulu oli turha. Uus ope ja kuraattori oli ne, jotka asian hoiti. Alakoulun kutosella.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 18:42"]

Opiskelen aineenopettajaksi, ja meillä on tietenkin ollut paljon juttua koulukiusaamisesta, Kiva-kouluista jne., joten meidänkin tuleva opettajasukupolvemme ainakin oletettavasti tietää, miten kiusaamiseen tulee puuttua. Keinoja siis on, ja osaamista.

Kuitenkin joka tuutista saa lukea, miten opettajat "ei tee mitään" kiusaamiselle, ei puutu, ei kuuntele. "Koulu ei tee mitään." Mikä teidän äitien (ja palstaa lukevien koululaisten/lukiolaisten) kokemus asiasta on, mitä siellä 2010-luvun koulussa kiusaamiselle tehdään? Vai tehdäänkö mitään?

Onko jollain positiivisia kokemuksia siitä, miten ope tai koulu on toiminut kiusaamisen suhteen?

[/quote]

Ei varmasti puutu kiusaamiseen

Ei ne näytä puuttuvan. Lähikoulussa on niin räikeää kiusaamista, että sen näkee sokeakin. Erästä tyttöä kiusataan niin, ettei kukaan saa istua hänen viereensä, kun hän tulee lähelle mennään muualle, jos hän istuu samalle penkille lähdetään pois, jos hän puhuu teeskennellään ettei häntä olemassa eikä kukaan vastaa.  Tyttö on vasta vaihtanut koulua, on ystävällinen kaikille ja yrittää saada kavereita. Toistaiseksi kukaan opettaja ei ole puuttunut tilanteeseen, vaikka varmasti näkevät sen.

Minusta oppilaiden empatiantajun ja oikeudentajun kehittäminen on koko koulun tärkein tehtävä. Kaiken tiedollisen voi oppia myöhemminkin, ja suurin osahan siitä unohtuu muutenkin,  mut niitä kouluajan traumoja korjaillaan myöhemmin pitkillä terapioilla ja ne syrjäyttävät monet älykkäät ihmiset alisuoriutujiksi koko elämän ajaksi.

Miksi opet olis ainoa ihmisryhmä, joka ei välittäisi kiusaamisesta?

Musta noi väitteet on suorastaan loukkaavia!

Itseäni kiusattiin - joskaan ei nyt kovin rankasti (huutelua jne.) - yläasteella ja lukiossa, joten puutun kiusaamiseen heti, kun semmoista näen tai kuulen. Olen ollut amiksella jokusen vuoden, ja ainakin meillä nuo tapaukset ovat melkoisen harvassa. Tällä hetkellä on kylläkin meneillään minulle ihan uudenlainen keissi: yhtä oppilasta kiusataan ja olen läksyttänyt asianosisia poikia pariin otteeseen asiasta. Nyt sitten nämä "sankarit" yrittävät uhkailla minua - katsotaan, miten asia tästä etenee...Ei ainakaan hyvin heidän kannaltaan, mikäli meinaavat jatkaa tuolla linjalla. Vaikka olenkin pieni, niin myös melkoisen pippurinen ;)

Luokanopettajat ainakin selvittelevät oppilaiden välisiä juttuja ihan päivittäin. Suurin osa kiusaamisista saadaan tyrähdytettyä heti alkuunsa, mutta valitettavasti joskus tulee vaikeita kiusaamistapauksia. Kyllä suurin osa opettajista tekee näissä parhaansa. Joka muuta väittää, voi ihan vapaasti tulla vaikka meidän kouluumme tarkkailemaan asiaa.

Opet puuttuvat siihen kiusaamiseen, josta tietävät. Opettajia sitoo vaitiolovelvollisuus, joten muut vanhemmat eivät tiedä mitään niistä kaikista neuvotteluista ja palavereista, mitä kiusaajan ja vanhempien kanssa käydään, eikä niistä lukemattomista lastensuojeluilmoituksista ja rangaistuksista. Se, ettei se aina auta,vei johdu opesta.

Lisäksi usein kiusaaminen on rakenteellista. Kiusaajia tai sen mahdollistajia on 90% luokasta, ja vanhemmat näkevät kiusaajat vain sosiaalisesti lahjakkaina lapsina, joiden ei ole pakko olla luusereiden kavereita. Siihenkin on opettajan vaikea puuttua, koska yhteisö näkee kiusatun vain outona friikkinä, jonka kanssa ei tarvitse yrittääkään olla. Varsinkin jos kiusattu on syrjitty sosiaalisesti hitaammin kehittyvä poika, vanhemmat jopa yhtyvät kiusaamiseen, ja vaativat poikaa siirrettäväksi pienryhmään. Eikä tule mieleenkään, että kaikki, mitä se oma pikku nuppu sanoo kotona, ei ehkä olekaan totta.

En minäkään puutu, sama kokemus kuin kolmosella. Aloitin viime vuonna aineenopena. Lisäksi meidän koulussa ei muutenkaan oteta kiusaamista vakavasti. Yksin uutena on vaikeaa tehdä mitään.

Kollegoiden kanssa puhutaan tilanteista, mutta ei kukaan tiedä, mitä tehdä. Rehtorille ei kannata puhua, koska hänen mielestään kiva koulu tarkoittaa sitä, että oppilaat viedään silloin tällöin saliin kuuntelemaan, kun joku aikuinen puhuu kiusaamisesta. Opettajilla ei ole toimintaohjeita, enkä niitä opekoulutuksessakaan saanut. Norssin tapa puuttua kiusaamiseen oli huonointa mitä olen nähnyt.

Toki "puutun" sillä tavalla, että jos vaikka tunnillani joku sanoo ikävästi toisesta, niin huomautan siitä. Mutta omista kouluajoista ja maalaisjärjellä tiedän, ettei se oikeasti auta. Kiusaaminen siirtyy vain pois minun näköpiiristäni.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 20:03"]Opet puuttuvat siihen kiusaamiseen, josta tietävät. Opettajia sitoo vaitiolovelvollisuus, joten muut vanhemmat eivät tiedä mitään niistä kaikista neuvotteluista ja palavereista, mitä kiusaajan ja vanhempien kanssa käydään, eikä niistä lukemattomista lastensuojeluilmoituksista ja rangaistuksista. Se, ettei se aina auta,vei johdu opesta.

Lisäksi usein kiusaaminen on rakenteellista. Kiusaajia tai sen mahdollistajia on 90% luokasta, ja vanhemmat näkevät kiusaajat vain sosiaalisesti lahjakkaina lapsina, joiden ei ole pakko olla luusereiden kavereita. Siihenkin on opettajan vaikea puuttua, koska yhteisö näkee kiusatun vain outona friikkinä, jonka kanssa ei tarvitse yrittääkään olla. Varsinkin jos kiusattu on syrjitty sosiaalisesti hitaammin kehittyvä poika, vanhemmat jopa yhtyvät kiusaamiseen, ja vaativat poikaa siirrettäväksi pienryhmään. Eikä tule mieleenkään, että kaikki, mitä se oma pikku nuppu sanoo kotona, ei ehkä olekaan totta.
[/quote]

Minulla samanlainen kokemus takana. Opettajana oli aika voimaton olo, kun vanhemmat eivät asiassa auttaneet, vaan päinvastoin.

T.luokanope

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 19:29"]

Opettajan velvollisuus on puuttua kiusaamiseen,mutta totuus on että yleensä opettajia ei kiinnosta, eivät puutu.

[/quote]

Ei se kiinnostuksesta johdu vaan siitä, ettei sitä kiusaamista näe. Siis ihan oikeasti ei näe, koska opettaja ei ole ajatustenlukija. Jos tunnilla ei kuulu ivallista naurua tai nimittelyä, niin mistäs tiedät, että jotakuta kiusataan?

15v aineenopena takana, ja kyllä todellakin puutun ja olen puuttunut, kunhan asiasta vain tiedän. Osa tuosta on opelle näkymätöntä ja vuosi toisensa jälkeen oppilaita muistuttelen, että saa ja pitää kertoa, jos jotain näkee ja kertojaa ei paljasteta. Välillä jutttuokiot kiusaajien kanssa onnistuvat, välillä eivät. Ja välillä vanhemmat tulevat lankoja pitkin raivoten, että meidän murulta tällaista kysyit, että koetko kiusanneesi, kun joku muu sanoo tällaista nähneensä... Sellaista tämä on. Toivon aina välillä ainakin pysäyttäväni jotain, se on se, mihin keinoni riittävät. Ja toimivimmat keinoni oikeasti ovat kohdata tämä kiusaaja (yksi kerrallaan) silmästä silmään ja kysyä, että mitä mietit, kun noin teit. Toimii usein, ei aina, joskus kiitos vanhempien,valitettavasti.