Lue keskustelun säännöt.
Kumpiko teistä on parempi lapselle; onneton ja ahdistunut kotiäiti vai virkeänä pysyvä iloinen työssäkäyvä äiti?
29.08.2006 |
Täällä ollaan aina niin voimakkaasti sitä mieltä, että lapsen paikka on kotona äidin kanssa kolmivuotiaaksi saakka.
Oletteko te oikeasti sitä mieltä lapselle on parasta olla kotona puolihullun, kotiäitiyteen tuskastuneen ja ahdistuneen ädin kanssa kotona kolme vuotta?
Mieluummin kuin tasapainoittaa tilanne niin, että lapsi on päiväkodissa, äiti voi käydä töissä ja näin elo iltaisin ja viikonloppuisin on kaikkien osapuolten kannalta tasapainoista ja miellyttävää?
Eikö ole lapsen etu, että hänellä on hyvä ja tasapainoinen äiti, vaikkakin vain iltapäivisin, iltaisin ja viikonloppuisin? Kuin että kiukutteleva ja masentunut äiti kellon ympäri kotona vain siksi, että yleinen mielipide puoltaa kolmen vuoden kotihoitoa?
Kommentit (14)
minä olen kotona täysi hirviö ja masennun helposti kotona kykkimiseen. nytkin odotan maanantaita kun loma loppuu ja saa lapset välillä pois silmistä-korvista.
terv. " kamala" äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työssäkäyvä äiti. Teen aika vaativaa työtä ja viime yön valvoin flunssaisen esikoisen kanssa ja nyt on silti taas työpäivä takana...
Minusta ne realiteetit on kuitenkin ne, että työssäkäyvä äiti on vaan entistä väsyneempi äiti, koska lastenkin kanssa haluaa olla, työnsä haluaa/pitää hoitaa, jos sinne palaa ja lasten sairastelu yms. vaan sitten kupsauttaa sen vaakakupin koko ajan. Ja kaikki kotityöt odottavat tekijäänsä.
Ennen uskoin niin, että työn ja kodin voi yhdistää ja että haasteellinen työ auttaa jaksamaan, mutta ei se kyllä myöskään yöunta korvaa.
Olen kyllä elämääni nyt kokonaisuudessaan tyytyväisempi kuin kotona ollessani (olin kotona lähes 5 v), mutta olen myös työpäivien jälkeen todella väsynyt. Lapsetkin vaativat erossaolon jälkeen paljon enemmän huomiota kuin ennen. En millään jaksaisi kuunnella riehumista iltaisin.
Pienten lasten kotiäidin tylsyyden tunteen ensisijainen lääke pitäisi olla oman ajan hankkiminen esim. harrastusten muodossa, ei kokopäivätyöhön meno.
Kyllästyin siis kotona oloon, ja palasin töihin. Nyt muutaman työkuukauden jälkeen haluan taas kotiäidiksi... Työssäni ei ole mitään vikaa, itseasiassa nautin siitä, mutta kotiin palatessaan pitäisi jaksaa olla lasten kanssa ja tehdä kotityöt...
En oikeasti tiedä vieläkään, kumpi olisi kohdallani parempi ratkaisu.
Kotiäiti= väsynyt ja ahdistunut jne ja työssäkäyvä=virkeä ja iloinen.
Jospa muotoilisit kysymyksen uudestaan niin siihen voisi vastatakin.
t. kotiäiti viimeiset 5v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun työpäivä jää 6h:iin, et ole väsynyt töistä lähtiessä eivätkä lapsetkaan hoidosta lähtiessä. On rauhassa aikaa työpäivän jälkeen oleilla kotona, ulkoilla, laittaa ruokaa - mistö sitten tykkäättekin.
Mutta: päivä ei ole pelkkää puuron pesua seinistä ja lattioista :o)
Ap tarkoitti, että lapselle on parempi, että äiti käy töissä, jos ei viihdy kotona. Jos viihtyy kotona ja jaksaa, silloinhan kotona oleva äiti on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kuitenkin näen sen kotihoidon tai päiväkodin vain yhtenä tekijänä muiden joukossa. Pelkkä hoitoon vieminen ei aiheuta lapselle ongelmia, jos muut asiat ovat kunnossa. Myöskään kotihoito ei tee lapsesta onnellista, jos muuta asiat ovat pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lasten kanssa kotona 4 vuotta, jossa oli siinäkin jo aivan liikaa. Seinät olivat kaatua päälle. Olin loppuaikoina kaikkea muuta kuin ihana ja lempeä pullantuoksuinen kotiäiti. Nyt töissä käydessä jaksan henkisesti paljon paremmin, siksi olen parempi äiti lapsillenikin.
Minäkin ottaisin ilomielin tuon 6 tunnin päivän käyttöön, mutta olen ollut vasta 3kk samalla työnantajalla töissä. Kun se on mahdollista, aion ilman muuta ottaa selvää, olisiko se mahdollista.
Kyllähän " osittainen hoitovapaa" on eräänlainen oikeus, josta on vaikea työnantajan kieltäytyä jos vain vaadittavat kriteerit täyttyvät. Sen sijaan työantaja kai voi ottaa kantaa siiheen, saako lyhennyksen tehdä päivittäisenä, vai onko lyhennettävä kokonainen päivä kerrallaan.
Vierailija:
Minäkin ottaisin ilomielin tuon 6 tunnin päivän käyttöön, mutta olen ollut vasta 3kk samalla työnantajalla töissä. Kun se on mahdollista, aion ilman muuta ottaa selvää, olisiko se mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulle ansiotyö (siivous) on pelkkä tapa saada rahaa...mitään työniloa tai uraa siitä ei juuri saa tehtyä... Joten kolmen lapsen raahaaminen moisen työn takia aamutuimaan hoitoon ja illalla paniikissa ruuanlaittaminen ym kotitöiden tekeminen ei todellakaan ainakaan mun kohdalla tuonut tasapainoa elämään. Nyt kun hoidan kokopäiväisesti lapsia ja kotia niin olen pirteä ja jaksan lasten kanssa vaikka mitä. Lisäksi voin iltaisin kerran-pari viikossa jättää lapset isälle ja mennä rauhassa lenkille ja punttisalille.....;) Kun kävin töissä vähän aikaa, niin en enää jaksanut liikkua yhtään työpäivän ja kotitöiden lisäksi. Ja vaikka työni on ruumiillista työtä, en silti laske sitä sellaiseksi liikunnaksi kuin liikkuminen ulkona raittiissa ilmassa ja harjoittelu punttisalilla! Joten mulle tämä tilanne on tasapainoinen ja samoin koko meidän perheelle. Kaitpa siis muksut pärjäis hoidossakin, mutta mä itse tulisin lahopääksi kun tekisin kotityöt iltaisin raskaan työpäivän päälle.....
Riippuu lasten iästä, kyllä pikkulapset tarvitsevat vanhempiaan, ja kuka muka jaksaa paahtaa illat täysipainoisesti lasten kanssa työpäivän jälkeen?
Sain olla opintojen kimpussa jonkin aikaa ja huomasin olevani 150% paremmalla päällä. Riippuu aina henkilöstä. Itse osoittauduin kyllä äidiksi, joka tarvitsee myös työtä vastapainona kuralätäköille ja 24/h siivous/pyykkäys/ruoanlaittotyypiksi. Vaikka mies auttaisi töistä tullessa, itsellä on aina sama rata päällä, ellei tee irtiottoja arjesta, minun tapauksessani se on nyt tällä hetkellä hieman vaikeaa, aiemmin tein kyllä paljonkin.