Miehen petturuus murskasi itsetuntoni
Mies jäi kiinni työkaverinsa kanssa sekstailusta. Olemme kai eroamassa nyt, kunhan saan käytännön asiat hoidettua. Mutta mikä minussa oikein oli vikana?! Olen hoikka, tykkään itsekin omasta kropastani ja pidän siitä huolta, annan tilaa ja omaa aikaa, halusin seksiä ja mielestäni arki oli oikein hyvää. Miksi se teki minulle noin? Nyt tuntuu etten kelpaa kenellekään, että kaikki katsovat kuin jotain halpaa rumaa lumppua. Entinen itsevarma ja iloinen minäni on enää muisto.
Kommentit (28)
Ihan kamalaa. Ehkä olit liian turvallinen tai jotain ja hän kaipasi vaan vaihtelua ja seikkailua. Sinun vikasihan se ei ole ollenkaan.
Kysy mieheltä mikä oli syy ja mikä sinussa on vikana? Tuskin oikeasti mikään, halusi vaan kokeilla uutta, koska ei rakasta sinua ja on kusipää. Itsekin tuon kokeneena opin vasta jonkin ajan kuluttua, että se vika ei ollut minussa, vaan raukassa ex-miehessä, joka ei osannut jättää minua ennen uuden kokeilua.
Miksi se vika olisin jotenkin sinun kun ethän sinä pettänyt vaan mies.
Miehessä on siis jotain vikaa eli ei osaa rakastaa, on itsekäs ja kusipää.
Toisille vaan ei riitä mikään ja pettävät heti kun vain tilaisuus tulee ja en kyllä ymmärrä miksi tällaiset petturit haluavat parisuhteen kun vapaana saisi pörrätä kaiken liikkuvan kimpussa ilman että aiheuttaa sydänsuruja.
Ei sinun elämäsi, naiseutesi, itsetuntosi ja seksikkyytesi nyt yhdestä mulkku-ukosta ole kiinni!
Näiden tapausten jälkeen tulee vaikeaksi enää rakastua. Itse en enää edes ihastu. Sen jälkeen toisen mikään tekeminen ei enää tunnu miltään ja ymmärtää paremmin senkin, että vika ei ole itsessään.
noilla tiedoilla ei voi sanoa enempää sinusta ja suhteestanne.. jne... ikänne?
no jossain vaiheessa miesten vain tekee mieli jotain muuta, ja se voi riittää syyksi. ja ei ajattele seurauksia, yleisempää nuoremmilla
Kiitos kauniista sanoistanne. Olen koittanut takoa päähäni, ettei toisen teot ole minun syytäni - ollaan kuitenkin aikuisia - mutta silti se syytös on aina tuolla takaraivossa. En tiedä, ehkä joskus ei enää ole. Pahalta tuntuu myös, että elän loppuelämäni yksin. En voisi kuvitellakaan haluavani enää parisuhdetta, sillä mikään ei näköjään takaa etteikö näin kävisi uudestaan. Luulin että meillä on asiat ihan hyvin.
Mitä tulee ikäämme, niin mies on noin kolmekymppinen ja minä pari vuotta nuorempi. Tosin en näe iällä oikein mitään tekemistä tämän asian kanssa. Petturi lienee aina luonteeltaan petturi. Ap
Muistan joskus lukeneeni, että mies (saattaa) pettää sellaista naista joka ei ole riipuvainen miehestä. On omilla jaloilla seisova ja ehkä vielä vahvempi ja osaavampi osapuoli suhteessa. Kuulostaako ihan kaukaa haetulta?
Kyllä se pettäminen lähtee siitä pettäjästä ja hänen arvomaailmastaan. Todennäköisesti hän ei halunut loukata sinua , eikä suhde merkinnyt sen enempää.
Voimia sinulle ja uskon sinun selviävän tuosta.
Katuuko mies ollenkaan? Itse olin suunnilleen sinun ikäisesi, kun mies petti. Oltiin naimisisssa mutta ei lapsia. Meilläkin kaikki hyvin ja seksiä oli paljon. Mies oli ennen suhdettamme ollut jonkin sortin pelimies mutta rakastui muhun tulisesti ja piiritti pitkän aikaa ennenkuin alettiin seurustella. Kai kuitenkin viinanhuuruisessa illanvietossa sitten tuli kiva nainen vastaan ja halu kokeilla muuta kuin omaa vaimoaan houkutti. Mies jäi kiinni tästä sattumalta pari kk myöhemmin. Itki, katui ja vannoi, ettei ikinä tee enää mitään tuollaista. Annoin anteeksi mutta arvet se jätti. Syntyi lapset, olemme edelleen naimisissa ja asiasta on kulunut jo 10 vuotta. Meillä on mielestäni hyvä suhde mutta kyllä se aika ajoin minua häiritsee. Mies kuitenkin sai minut ymmärtämään, että minussa ei ollut mitään vikaa. Ja oikeastaan minä ja meidän elämä ei liittynyt siihen mitenkään. Se oli vain yksi yö, halu tulla halutuksi ja ihailluksi vieraan naisen taholta, valloittaa ja saada. Minua hän rakasti ja rakastaa yhä.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 17:39"]Muistan joskus lukeneeni, että mies (saattaa) pettää sellaista naista joka ei ole riipuvainen miehestä. On omilla jaloilla seisova ja ehkä vielä vahvempi ja osaavampi osapuoli suhteessa. Kuulostaako ihan kaukaa haetulta?
Kyllä se pettäminen lähtee siitä pettäjästä ja hänen arvomaailmastaan. Todennäköisesti hän ei halunut loukata sinua , eikä suhde merkinnyt sen enempää.
Voimia sinulle ja uskon sinun selviävän tuosta.
[/quote]
Mies tienaa enemmän, mutta en ole silti taloudellisesti riippuvainen hänestä enkä muutenkaan. Minulla on omat harrastukseni ja menoni, ja koen muutenkin että vaikka ollaankin parisuhteessa niin pitää olla myös omaa tilaa. Olen myös aloittanut lisäkoulutuksen töiden ohella, joten sekin on vienyt aikaa. Ap
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 17:41"]Katuuko mies ollenkaan? Itse olin suunnilleen sinun ikäisesi, kun mies petti. Oltiin naimisisssa mutta ei lapsia. Meilläkin kaikki hyvin ja seksiä oli paljon. Mies oli ennen suhdettamme ollut jonkin sortin pelimies mutta rakastui muhun tulisesti ja piiritti pitkän aikaa ennenkuin alettiin seurustella. Kai kuitenkin viinanhuuruisessa illanvietossa sitten tuli kiva nainen vastaan ja halu kokeilla muuta kuin omaa vaimoaan houkutti. Mies jäi kiinni tästä sattumalta pari kk myöhemmin. Itki, katui ja vannoi, ettei ikinä tee enää mitään tuollaista. Annoin anteeksi mutta arvet se jätti. Syntyi lapset, olemme edelleen naimisissa ja asiasta on kulunut jo 10 vuotta. Meillä on mielestäni hyvä suhde mutta kyllä se aika ajoin minua häiritsee. Mies kuitenkin sai minut ymmärtämään, että minussa ei ollut mitään vikaa. Ja oikeastaan minä ja meidän elämä ei liittynyt siihen mitenkään. Se oli vain yksi yö, halu tulla halutuksi ja ihailluksi vieraan naisen taholta, valloittaa ja saada. Minua hän rakasti ja rakastaa yhä.
[/quote]
Kuulostaa hyvin samantapaiselta alulta kuin meilläkin! Mies on myös katunut ja itkenyt kovasti, ja toivoo että voisin antaa anteeksi. Mutta en tiedä. Ei tunnu siltä että tästä voisi jatkaa, luulen että täytyy olla todella vahva ihminen voidakseen tehdä niin. Ap
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 17:57"]miksi ihmeessä haet vikaa itsestäsi?
[/quote]
No en hakemalla hae, kuten aiemmin jo kirjoitin se fiilis ja itsesyytökset vain tulevat jostain takaraivosta vaikka koitan estää. Järki sanoo ettei toisen tekemiset ole minun syytäni, mutta silti sitä vain ajattelee todella epärationaalisesti tahtomattaan. Ap
Ap voimia sinulle. Pettäminen on julmaa, sen aiheuttamia seurauksia ei oikeasti ymmärrä ennen kuin itse ne kokee. Se tuhoaa luottamuksen nykyisyyteen ja pitkälle tulevaan. Se tuhoaa jopa sen kaiken hyvän, mitä aiemmin on ollut. Ainakin itsestäni tuntui siltä, että millään menneillä hyvillä ajoilla ei ollut enää merkitystä, ne oli tuhottu ja häpäisty, vedetty pöntöstä alas. Lisäksi petetyksi joutuminen tuhoaa oman itsetunnon ja itseluottamuksen ja naisellisuuden, jos ei kokonaan, niin ainakin osittain. Voimia ap!
Tulee mieleen, että ehkä sun itsekunnioituksessa ja itsearvostuksessa on jotain vikaa, jos ajattelet olevasi syypää miehesi tekoon. Sun kannattaa opetella rakastamaan itseäsi oikein kunnolla, koska sitten pääset myös noista itse syytöksistäsikin. Onko joku joskus pettänyt sut sun takia tai tehnyt sulle jotakin pahaa henkisesti?
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 18:18"]Tulee mieleen, että ehkä sun itsekunnioituksessa ja itsearvostuksessa on jotain vikaa, jos ajattelet olevasi syypää miehesi tekoon. Sun kannattaa opetella rakastamaan itseäsi oikein kunnolla, koska sitten pääset myös noista itse syytöksistäsikin. Onko joku joskus pettänyt sut sun takia tai tehnyt sulle jotakin pahaa henkisesti?
[/quote]
On joskus nuorempana. Ehkä nämä tunteet kumpuaa jostain sieltä, silloin tunsin vahvaa syyllisyyttä tapahtuneista asioista vaikka en olisi mitenkään voinut niihin vaikuttaa. Olen kuitenkin ajatellut, että ne muistot eivät enää vaivaa mutta ihmismieli on kummallinen. Ap
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 18:44"]Sitten olet naamastasi ruma.Ei siinä muutakaan vaihtoehtoa ole.
[/quote]
No anteeksi nyt vaan rumuuteni :D pidetään mielessä että se on hyvä syy pettää kun kumppanin naama ei miellytä. Ap
On joskus nuorempana. Ehkä nämä tunteet kumpuaa jostain sieltä, silloin tunsin vahvaa syyllisyyttä tapahtuneista asioista vaikka en olisi mitenkään voinut niihin vaikuttaa. Olen kuitenkin ajatellut, että ne muistot eivät enää vaivaa mutta ihmismieli on kummallinen. Ap
[/quote]
No hei, sitten tämä on ihan loogista. Sä et selvittänyt asiaa silloin itsesi kanssa perinpohjaisesti ja nyt haavat aukes uudelleen. Älä kieri itsesäälissä, vaan ala arvostaa ja rakastaa itseäsi! Tulee mieleen, että olet 20-30 vuotias..? Useasti noin 30-vuotiaana tulee joillekin sellanen henkisen kasvun kausi, että tämä itsensä arvostaminenkin loksahtaa paikalleen, alat tiedostamaan itseäsi paremmin. Elämässä tulee vaan jotkut oppitunnit toistuvasti, jos niistä aiemmista ei ole ottanut opikseen. Jos haluat saada hyvän parisuhteen tulevaisuudessa niin nyt on sun tilaisuus tehdä itselleni jotain, jotta voit välttyä samalta tulevaisuudessa. Vielä tuli mieleen, että ehkä miehesi on jollain tasolla vaistonnut ettet arvosta itseäsi 100%:sti ja tämän takia käyttänyt sun tilannetta väärin omaksi hyväkseen -tiedostamattaan.. Oliko miehesi sinua vanhempikin?
Vika oli hänessä. Ei sinussa. Toivottavasti sisäistät sen vielä.