Että mun pitikin olla tyhmä.

Minkähän ikänen lapsi kyseessä.

Tulipa mieleen kun itse n. 6-vuotiaana varastin äidiltäni viimeiset 50 markkaa, joilla olisi pitänyt ostaa ruokaa... Omatunto soimaa vieläkin, vaikken silloin ymmärtänyt että raha voi oikeasti loppua.

Yhteys tuohon tyttöön ja perheeseen, pyydät rahat takaisin. Itse otin yhteyttä kun kuulin että lapselleni oli ostettu iso kallis karkkipussi, asia oli ok vanhemmille ( eivät tietoisia)mutta tyytyväisiä että olin yhteydessä. Lapsille kuitenkin opetettu mitä voi ottaa vastaan ja keneltä.

Kai teillä nyt jotain kuivaruokaa on kaapissa, edes puurohiutaleita, makaronia ja jauhoja. Syökää köyhästi koko viikonloppu ja painotat tytölle että syödään näin koska rahat loppui. Ei varmasti toisen kerran anna rahojaan puolitutulle, koska uskoo että ne voi tosiaan oikeasti loppua. Hyvä opetus, eikä parin päivän kehnompi syöminen mihinkään vaikuta.

Teillä on 20 euroa rahaa ja annat jätskiin siitä? Eikö lapselle voi sanoa ei, jos on noin tiukoilla? Muutenkin voisit laskea, mihin raha menee. Pikkuherkut ovat yllättävän kalliita... No, pyydä siltä rahan ottaneelta vieraalta lapselta tai sen vanhemmilta rahat takaisin. Noloa, mutta ikävämpi on nälkä.

8-vuotias. En tunne tyttöä eikä tyttärenikään tiedä nimeä. Koulussa muutamalla välitunnilla leikkinyt. On meillä pussi makaronia ja kaurahiutaleita sen verran että siitä saa kahdeksi päiväksi kaurapuurot. Pari kananmunaa ja jauhoja. Ap.

Kyllä mielestäni lapset ovat ansainneet edes kerran kuussa jonkun herkun. On se sitten jäätelö tai pieni laku tai tikkari. Toiset lapset saavat joka viikonloppu isot karkkipussit. Ja meillä siis on joka kuukausi viimeiset päivät ennen palkkapäivää rahat näin vähissä. Syödään aina niin köyhästi kuin on mahdollista. Olisin tietysti voinut olla fiksu ja mennä tytön kanssa sinne kioskille... Mutta myöhästä se nyt on kun paskat on jo housuissa. Tyttö ennenkin on käynyt kioskilla ja aina on tuonut rahat takaisin, mutta nyt kävi näin. Ap.

Onko ao. Se raasu joka otti persaukisen kaverin puolesta pikavipin? Omena ei kauas putoa.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 17:49"]

Teillä on 20 euroa rahaa ja annat jätskiin siitä? Eikö lapselle voi sanoa ei, jos on noin tiukoilla? Muutenkin voisit laskea, mihin raha menee. Pikkuherkut ovat yllättävän kalliita... No, pyydä siltä rahan ottaneelta vieraalta lapselta tai sen vanhemmilta rahat takaisin. Noloa, mutta ikävämpi on nälkä.

[/quote]

Argh, alapeukkuja. Jatkan vielä: omassa lapsuudenkodissani oli rahat tiukilla ja tosi kehnoa ns. oikeaa ruokaa. Herkkupaskaa oli kyllä tarjolla ja siihen äitini priorisoi. Tajusin vasta aikuisena, miten väärin ja aliravittu olin. Myöhemmin olen ihmetellyt köyhyyttä - kaiken järjen mukaan rahojen olisi pitänyt riittää ihan kunnon ruokaan :(

Opiskeluaikoinakin omat rahani ovat riittäneet elämiseen, kun olen niiden käytön laskenut eli tehnyt budjetin ja sen seurannan. Nyt palkkani on kuussa 2300 nettona ja kaikki menot 1300, kun jäi säästäväisyys vähän päälle. Mutta ruokaan pistän 300 kuussa, kun en siitä enää halua pihistellä.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 17:58"]

Kyllä mielestäni lapset ovat ansainneet edes kerran kuussa jonkun herkun. On se sitten jäätelö tai pieni laku tai tikkari. Toiset lapset saavat joka viikonloppu isot karkkipussit. Ja meillä siis on joka kuukausi viimeiset päivät ennen palkkapäivää rahat näin vähissä. Syödään aina niin köyhästi kuin on mahdollista. Olisin tietysti voinut olla fiksu ja mennä tytön kanssa sinne kioskille... Mutta myöhästä se nyt on kun paskat on jo housuissa. Tyttö ennenkin on käynyt kioskilla ja aina on tuonut rahat takaisin, mutta nyt kävi näin. Ap.

Ok, sori. t. 10 

[/quote]

En harrasta pikavippejä.. Ja en ole sama henkilö. Olen vain tavallinen äiti joka tekee surkeaa työtä saadakseen surkeaa palkkaa, jotta lapset ei näe nälkää. Ja ennenkuin joku keksii huomauttaa niin en ole tehnyt lapsia tässä rahatilanteessa vaan olin silloin hyväpalkkaisessa vakkarityössä. Firma meni nurin ja sitten oltiinkin kusessa. Kai tässä olisi lopetettava nämä työt ja ruvettava sossuelätiksi. Ylpeys ei vain anna periksi. Ap

AP, missä kaupungissa asut?

Oivoi. Kyllä te pärjäätte, älä vain syytä tyttöä ja hauku häntä maanrakoon. Itselläkin rahat vähissä, 40 euroa tiistaihin asti mutta onneksi ruokaa kaapissa. Kolikkokippo on muuten kätevä tällaisia tilanteita varten.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 18:14"]AP, missä kaupungissa asut?
[/quote] Lappeenrannassa.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 18:19"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 18:14"]AP, missä kaupungissa asut? [/quote] Lappeenrannassa.

[/quote]

Harmi että olen itse eri kaupungissa, olisin voinut ostaa sulle pienen ruokakassin. Kurja tilanne, mutta tuskin tulee toistumaan. Tsemppiä.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 18:19"]Oivoi. Kyllä te pärjäätte, älä vain syytä tyttöä ja hauku häntä maanrakoon. Itselläkin rahat vähissä, 40 euroa tiistaihin asti mutta onneksi ruokaa kaapissa. Kolikkokippo on muuten kätevä tällaisia tilanteita varten.
[/quote] Kyllähän me pärjätään kun pakko on. Juttelin kyllä tytön kanssa vakavasti, mutta koitin olla syyttämättä ja suuttumatta. Suututtaa kyllä, mutta enemmän olen vihainen itselleni. Ap.

Jos laitat tilinumeron niin pistän 5e, auttaisi ainakin vähän?

Minäkin olisin mielelläni lahjoittanut ruokakassin mutta toisella puolella maata ollaan :-/ Ottaisko joku lappeenrantalainen kopin?

Enemmän herkkuja saisi kun ei kioskihintaa maksaisi. Ei olla noin köyhiä, mutta on oltu. Ei edelleenkään tule mieleen ostaa kioskista muuten kuin erikoistapauksessa. Jos olisi viimeinen kaksikymppinen rahaa, en haluaisi ottaa riskiä, että 8-vuotias hukkaa sen tms. Liian iso vastuu.

Mitä jos se erikoisherkku leivottaisiin yhdessä tms? Itse arvostin lapsena enemmän sitä, kun vanhemmat tekivät jotain hienompaa ruokaa. Karkkipussi kioskilta oli lopultakin karkkipussi kioskilta.

Kyllä me pärjätään. Naapurista saa hakea omenoita niin paljon kun jaksaa syödä. Sain myös pussillisen perunoita. Ihana ihminen tuo naapurin mummo. Ja ihania ihmisiä sielläkin, kun olisitte valmiita auttamaan ihan vierasta ihmistä. Yleensä leivotaankin lasten kanssa, nyt vaan minulla on voimat niin lopussa, että ajattelin pääseväni helpommalla. Ap.