Lue keskustelun säännöt.
Jos abortoidulle syntyy myöhemmin täyssisaruksia
10.09.2014 |
eikö sellainen abortti kaiherralla erityisesti? Kun on olemassa oleva sisarus/sisaruksia, niin voiko olla miettimättä millainen tämä keskeytetty veli tai sisko olisi ollut? Entä salataanko tällainen helposti sisaruksilta syyllistämisen pelossa?
Kommentit (47)
Minä olen tehnyt kaksi aborttia, 16-vuotiaana, esikoinen syntyi kun olin 20v. ja toisen abortin tein kun olin 25v. Koko ajan olin saman miehen kanssa, joka oli valitettavasti alkoholisti. Ensimmäinen raskaus oli omaa syytäni, ja myös miehen, minä en uskaltanut mennä hakemaan pillereitä ja mies ei tykännyt kortsusta. Toinen aborttiin johtanut raskaus oli vahinko, olin lopettanut pillereiden syönnin kun niistä tuli niin kamalat oireet. Miehestä olin juuri pääsemässä eroon, mies oli jo muuttanut pois. Esikoinen oli kyllä hyvin toivottu. Abortteja en ole koskaan katunut, vaikka pahaltahan se tuntui että oli ollut niin tyhmä ehkäisyn suhteen, ja esikoinen oli toivonut sisarusta, ja mieskin vastusti toista aborttia. Olen aviomieheni kanssa saanut vielä kaksi lasta, siihen meni 8 vuotta, sinä aikana sain yhden keskenmenon, ja se oli paha paikka, varsinkin sitten seuraavan raskauden aikana se kummitteli mielessä. Esikoinen ei saanut täyssisaruksia, mutta se ei haittaa mitään, meillä ei lasketa mitään puolikkaina, esikoinen on kuusivuotiaasta ollut kuitenkin osa minun ja mieheni perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä puolestani olen pitänyt esikoiseni, tilanteessa jossa moni teistä olisi kai tehnyt abortin. Yhden illan juttu ja minä sinkku, joka vasta suunnittelemassa minne mennä jatko-opiskelemaan. Abortti vain ei sopinut maailmankuvaani. Otin lapsen vastaan suurella rakkaudella ja kasvatin häntä yksin kunnes löysin puolison ja tulevien lasten isän.
Kaltaisiani sitten ihmetellään musta syistä :kuinka monta isää sun lapsilla oikein on?
Kuinkas monta omillanne olisi, jos niitä abortteja ei olisi.
Sain useita keskenmenoja ja abortoin yhden raskauden (raskausviikolla 14+), jonka jatkotutkimuksissa sanottiin varmasti päätyvän kohtukuolemaan. Käymme abortoidun haudalla ja lapsemme tietävät, mistä kyse. Kovasti suremme menetettyä/jä lapsiamme.
Jälkiehkäisynä/sosiaalisin syin tehtyjä abortteja en hyväksy.
Oman aborttipäätöksemme tiesin oikeaksi heti lapsemme vammaisuuden laajuuden osittainkin selvittyä jo ultrassa. Jatkotutkimukset sekä ruumiinavaus vain vahvisti.
Lapsemme siunattiin, tuhkattiin yhdessä muiden kaltaistensa enkeleiden kanssa ja haudattiin lasten uurnalehtoon. Itken joka kerta häntä muistaessani ja kynttilän lehtoon sytyttäessäni. Kuten myös itkevät ja surevat sisaruksensa. Miksi asia olisi pitänyt heiltä salata? Ja tottakai mietimme yhdessäkin, millainen hän olisi ollut. Ja myös, mitä haasteita odottamaton eloonjäämisensä olisi perheellemme tuonut. En pode syyllisyyttä, vain syvää surua.
Äitini on tehnyt kaksi kertaa abortin ja kertoi minun olevan vahinko. Mutta mitäs se mua liikuttaa? Jos en olis vahinko niin en olis tässä. Abortti on jokasen naisen oikeus eikä siinä ole mitään väärää. Mielummin ei elämää kuin huono elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä surisin jos äitinä olisi murhaaja ja tappanut sisarukseni. Murhahan abortti on, toisin kuin ehkäisy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidilleni on tehty abortti ja syy taisi olla, että edellinen lapsi oli vasta syntynyt ja oli rankkaa. En ole koskaan miettinyt asiaa sen kummemmin, mutta ehkä se voisi vaivata, jos olisin ainoa lapsi.
Oma äitini on ollut raskaana minun jälkeeni.
sai luonnollisen kesken menon, paria päivää ennen varattua abortti aikaa.
ei Se kyllä minulle ollut millään tavalla järkytys.
tunsin vain myötätuntoa, on varmasti ollut rankkaa.
pikkulapsi aikani oli rankkaa kaikin tavoin, terveys reistaili, läheisten kuolemia ja itse olen ollut pikku lapsena haastava.
ja isäni teki parhaillaan kolmea työtä ja äitini oli henkisesti todella väsynyt.
en osaa kaivata mitään, mitä minulla ei ole koskaan ollutkaan.
sen sijaan minulla on henkisesti ja fyysisesti terve äiti, johon voin luottaa ja turvata aina kun siihen on tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saa rivijakoa tehtyä, pahoittelut.
26
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 11:39"]
Eräs kaverini, perheensä ainokainen, sai teini-iässä tietää että äitinsä oli tehnyt abortin vuosi hänen syntymänsä jälkeen. Se oli kova paikka, tämä kaverini oli aina haaveillut sisaruksista ja hänen oli annettu ymmärtää ettei niitä vain tullut. Hänestä tuli kova abortinvastustaja, eikä ole koskaan hyväksynyt vanhempiensa ratkaisua.
[/quote]Onks tää se kaveri, joka raivoaa suomi24 aborttipalstalla 24/7?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ajatellut niin, että jos tulen vielä raskaaksi ja teen aborton, lapsiluku on täynnä ja tekisin sterilisaation. En voi sille mitään, mutta tuntuisi että yksi lapsista puuttuu välistä. Toisaalta en edes tiedä voisinko aborttia tehdä. Joka tapauksessa mietyisin mitä siitä pikkusisaresta olisi tullut.
Abortti ei ole ehkäisymenetelmä. Ei edes jälkiehkäisy. Äitini on vanhana kertonut abortistaan ja surrut sitä kuulemma joka päivä. Itseäni surettaa ajatus menetetystä sisaruksesta, vaikka ymmärrän että tuohon aikaan ei ollut muuta mahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on tehty raskaudenkeskeytys. Siitä tietää puolisoni, mutta ei vanhempani eivätkä lapseni. Asia ei käy ilmi neuvolakorteista (sain keskeytyksen jälkeen kaksi lasta). Miksi ihmeessä lasteni täytyisi tietää keskeytyksestä?
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 12:43"]
14, kuinka monta aborttia olet tehnyt?
[/quote]
En ole 14, mutta pitääkö ajattelukyvyn takia tehdä abortti?
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 13:06"]
Jälkiehkäisynä/sosiaalisin syin tehtyjä abortteja en hyväksy.
[/quote]
Pisti silmään tuo sosiaalisin syin tehty abortti.
Todellakin sosiaalisin syin tehty raskaudenkeskeytys on hyväksyttävä siinä missä abortti ylipäätään. Jumankauta näitä ihmisiä..
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 12:09"]Hei nyt taas ihan oikeasti. Abortoitu ei ole mikään vauva vaan alkio. Toisekseen ainakaan minun mielestäni mahdollisten pariskunnalle myöhemmin syntyneiden lasten ei tarvitse tietää äitinsä tekemästä abortista. Asia ei myöskään kuulu sukulaisille ja tuttaville vaan koskettaa mahdollisesti tulevaa isää. En ole abortin puolesta enkä vastaan, mutta mielestäni Ap:n aloitus on täysin turha. Aborttiin on aina joku syy.
[/quote]
Etkö käsitä että se alkio kun kasvaa aina kohdussa ja siitä tulee Ihminen?
Ei suakaan olisi ilman alkiovaihetta.
Sitä paitsi se pienen keho kehittyy heti alussa, se on pienoiskoossa oleva vauva.
Sydän lyö jo eka viikoilla jne.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 14:10"][quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 13:06"]
Jälkiehkäisynä/sosiaalisin syin tehtyjä abortteja en hyväksy.
[/quote]
Pisti silmään tuo sosiaalisin syin tehty abortti.
Todellakin sosiaalisin syin tehty raskaudenkeskeytys on hyväksyttävä siinä missä abortti ylipäätään. Jumankauta näitä ihmisiä..
[/quote]
Se on bullshittiä. Suomessa on hyvä elintaso ja sos.turva.
En ymmärrä aloittajan logiikkaa ollenkaan.
Itse olen keskeyttänyt raskauden sikiön kehityshäiriön vuoksi ja nyt olen uudestaan raskaana. Tulen ilman muuta kertomaan tulevalle lapselleni tästä asiasta aivan samoin kuin muistakin perhettämme koskettaneista asioista, sitten kun hän on kypsä siitä kuulemaan. Näytän valokuvankin sikiöstä, jos hän haluaa sen nähdä. Asiassa ei ole mitään hävettävää, salattavaa tai piiloteltavaa. Olen ihan aidosti sitä mieltä, että jos raskauden alussa jo havaitaan että tulevan lapsen elämä olisi täynnä kipua ja kärsimystä ja kuolema odottaisi mahdollisesti jo parin ensimmäisen elinvuoden aikana (tai sitten jo odotusaikana kohdussa), on armeliasta keskeyttää kyseisen sikiön kehittyminen mahdollisimman nopeasti, jotta sikiö ei ehdi tuntea kipua ja kärsimystä. Tämän asian aion opettaa myös lapselleni.
Jos olisin keskeyttänyt normaalin raskauden jostain sosiaalisesta syystä (esim. raiskaus, omat mt-ongelmat, äärimmäisen heikko taloudellinen tilanne, tmv.), kertoisin siitäkin tulevalle lapselleni. Voisihan sitä teorian tasolla miettiä, minkälainen ihminen juuri tuosta sisaruksesta sitten aikanaan olisi kehittynyt, mutta samaa voi miettiä jokaisesta miehen elämänsä aikana nenäliinaan ruiskauttamasta siittiöstä ja jokaisesta munatorvistani putkahtaneesta munasolusta. Yhtä kaikki, sellaiset pohdinnat ovat teoreettisia. Moisen pohtiminen voi olla ihan hauskaa ja kehittää mielikuvitusta. En ymmärrä kyllä lainkaan, miksi se ap:n mielestä olisi jotenkin erityisen ikävä tai kaihertava juttu.