Tuosta ennenvanhaan-ketjusta tuli mieleeni, että meillä asuu neljä sukupolvea saman katon alla.
On siis mieheni isovanhemmat, vanhemmat, me ja lapsemme. Sitten vielä mieheni veli, joka on tällä hetkellä 16. Hyvin mahdutaan asumaan ja kivaahan tämä toisaalta on. Aina joku kotona ja luo turvallisuutta.
Kommentit (4)
Mutta aikaa myöten siihen sopeutui ja nyt en välttämättä osaisi edes asua omissa oloissani.
ap
Kyllähän silloin ennenvanhaan oli paljon myös ristiriitoja saman katon alla asuvilla, mm. anoppi vrs. miniä. Paras ratkaisu olis, jos kaikki asuis samassa pihapiirissä, mutta eri taloudessa. Se vois oikeasti toimia usein, muttei toki aina. Minä asuisin erittäin mielelläni oman äitini ja isäni kanssa samassa pihassa, he eivät sekaannu muitten asioihin. Se olis tosi kivaa.
Eli minä, lapseni ja minun vanhempani. Myös kaksi sisarustani asuu vielä kotona. Omat isovanhempani hoidettiin kotona hautaan saakka, osallistuin hoitoon samalla kun hoisin omia vaippaikäisiä. Enkä kadu hetkeäkään. Olen myös luvannut hoitaa omat vanhempani kotona, niin kauan kuin voin. Tämä on nykyään melko epätavallista, olemme kuulleet päivittelyä, kuten myös kehuja. Ja asumme maatilaa joten hommia on 24/7.
No onneksi olkoon vaan jos yhteiselo sujuu. Meillä miehen vanhemmat ja isovanhemmat asuvat kyllä oman katon alla, mutta samassa pihapiirissä ja sekin on jo ihan liikaa!