Kun kodin siisteys ei muita perheenjäseniä kiinnosta…
Mikä neuvoksi? Meillä on kaksi teiniä ja vanhemmat ja minua lukuunottamatta muut perheenjäsenet voisivat asua vaikka sikolätissä. Siivooja käy kahden viikon välein, ja sen päivän on just ja just siistiä. Muun ajan roskat, tiskit ja vaatteet jäävät niille seisoville sijoilleen missä niitä on käytetty. Lapsilla on omat, sovitut kotityönsä, jotka kyllä hoitavat - muistutusten jälkeen ja viiveellä. Meillä on aina ihan hirveä sotku, hirvittää ajatuskin yllättäen saapuvista vieraista. Koska minä olen ainoa, jota tilanne ahdistaa, onko ratkaisuna se, että kuljen muiden perässä ja korjaan jäljet - vai mikä auttaisi?
Kommentit (265)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitten väännetään rautalangasta että kotinne ei ole mikään hotelli ja sinä et ole siivooja. Sen tulee olla ehdoton vaatimus, että omat jäljet korjataan aina. Roskat kuuluu laittaa heti roskiin, tiskit pesukoneeseen, vaatteet pyykkikoriin tai paikka puolikäytetyille. Tästä en joustaisi päivääkään!
Entä sitten kun ei edelleenkään toimi - soitanko poliisit vai miten tämä täytäntöönpano? On pyydetty kauniisti, uhkailtu, saatu itkupotkuraivarit… Luvataan, hetken ehkä hyvällä tuurilla toimiikin ja taas ollaan lähtöpisteessä. Ihan niin yksinkertaisesti meillä ei toimi, että ilmoitan että tämä on asia josta en jousta.
Miten nää sun lapset tulee pärjäämään työelämässä, kun sinäkään et saa heille yksinkertaisia sääntöjä taottua päähän?
Öööö vertaat teiniä aikuiseen ihmiseen. Just. Pää pois pensaasta.
Todellakin teinin pitää osata/viimeistään opetella nämä tavalliset pelisäännöt. Ne opetellaan lapsuudenkodissa. Siitä seuraava vaihe on ammatin opiskelu ja työelämän aloitus, ei kai nyt hyvänen aika siinä kohtaa enää pomot ala kauniisti pyytämään että josko siivoaisit jälkesi?
Täällä nyt riehuu joku lapseton valopää. Hohhoijaa.
Meillä samaa. Väitän, että tilanne lähtee juurikin liikkeelle siitä toisesta vanhemmasta, joka ei tee mitään. Se tarttuu. Ja pahenee. Oli pakko vetää koko homma poikki, kun omat voimat loppuivat.
Älä ripitä teinejä. Jaa hommat niin, että vuoroviikoin vastaat sinä, vuoroviikoin mies. Meillä tehosi. Mies ei voi sietää muiden sotkujen siivoamista. Karjui muut ruotuun. Itse opettelin vaan sotkemaan vuoroviikoin, sen kun piti olla normaalia 😃
Toinen toimiva temppu oli se, että muksut siivoavat toistensa jäljet. Eivät omia. Alkoivat hetkessä vahtia toisiaan. Sain vapaata.
Vierailija kirjoitti:
Olen aikonut tehdä saman aloituksen. Meillä lasten lisäksi myös mies possuilee. Jättää esim. nuuskia sängyn alle parketille. Olen todella stressaantunut kotioloista muutenkin, kun miestä tuntuu kiinnostavan vain kännykkä eikä huolehdi mistään perheen asioista. Minulle on alkanut tulla fyysisiä oireita stressistä (luojan kiitos on työt, joissa ajatukset saa muualle). En tiedä mitä tehdä, kun puhe ei auta. Lapset ovat alakoululaisia, joten ei passaisi oikein sairastua pahemmin, kun kukaan muu ei niiden asioista osaisi pitää huolta.
Nuuskia parketilla? Hyi hitto. Vuoden sika on valittu. Älä vaan sano, että kun se on muuten niin ihana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitten väännetään rautalangasta että kotinne ei ole mikään hotelli ja sinä et ole siivooja. Sen tulee olla ehdoton vaatimus, että omat jäljet korjataan aina. Roskat kuuluu laittaa heti roskiin, tiskit pesukoneeseen, vaatteet pyykkikoriin tai paikka puolikäytetyille. Tästä en joustaisi päivääkään!
Entä sitten kun ei edelleenkään toimi - soitanko poliisit vai miten tämä täytäntöönpano? On pyydetty kauniisti, uhkailtu, saatu itkupotkuraivarit… Luvataan, hetken ehkä hyvällä tuurilla toimiikin ja taas ollaan lähtöpisteessä. Ihan niin yksinkertaisesti meillä ei toimi, että ilmoitan että tämä on asia josta en jousta.
Miten nää sun lapset tulee pärjäämään työelämässä, kun sinäkään et saa heille yksinkertaisia sääntöjä taottua päähän?
Öööö vertaat teiniä aikuiseen ihmiseen. Just. Pää pois pensaasta.
Teinit on aina välillä todella rasittavia ja sovituista asioista joutuu muistuttamaan turhan usein.
Mutta ratkaisu ei ole, että teiniltä ei vaadita enempää kuin 5-vuotiaalta.
Jotain on kyllä pielessä jos äiti on siivooja-pyykkäri-kokki jota kukaan ei kunnioita eikä kuuntele.
Vierailija kirjoitti:
Olen aikonut tehdä saman aloituksen. Meillä lasten lisäksi myös mies possuilee. Jättää esim. nuuskia sängyn alle parketille. Olen todella stressaantunut kotioloista muutenkin, kun miestä tuntuu kiinnostavan vain kännykkä eikä huolehdi mistään perheen asioista. Minulle on alkanut tulla fyysisiä oireita stressistä (luojan kiitos on työt, joissa ajatukset saa muualle). En tiedä mitä tehdä, kun puhe ei auta. Lapset ovat alakoululaisia, joten ei passaisi oikein sairastua pahemmin, kun kukaan muu ei niiden asioista osaisi pitää huolta.
Tänä meilläkin on ehkä se syvin ongelma - kun sillä toisella aikuisellakaan ei kiinnosta. Nyt kun katson olohuoneessa ympärilleni, niin lasten sotkut taitaa olla nyt omissa huoneissaan ja täällä olevat on miehen. Miten lapsia pakotat, kun mieskään ei tee ? Väittää kyllä tekevänsä, esimerkiksi roskat tiskipöydältä on tarkoitus laittaa roskiin ”myöhemmin”. Noh, sitä odotellessa… AP
Vierailija kirjoitti:
No sitten väännetään rautalangasta että kotinne ei ole mikään hotelli ja sinä et ole siivooja. Sen tulee olla ehdoton vaatimus, että omat jäljet korjataan aina. Roskat kuuluu laittaa heti roskiin, tiskit pesukoneeseen, vaatteet pyykkikoriin tai paikka puolikäytetyille. Tästä en joustaisi päivääkään!
Buahhs hahaaaa! Niinhän sä luulet. Toki, jos sun lapset on kilttejä ja tottelevaisia mutta ei toimi kaikilla.
Vaikka olis kuinka ehdoton vastmus7ni siinä kohtaa, kun oot ja kannu asiaa 10 000 kertaa, uhkailu, lahjonu ja kiristänyt eikä mikään tepsi ni mitä sitte teet?
Jos se tenava ei vaan tee? Selkään ei saa antaa. Sitte joko teet ite tai elät pskassa. Onneks mies kuitenki meillä tekee. Mutta valitettavasti teinit, no joskus. Mut usein ei.
Että v.. U.
Kun ei mee jakeluun, niin ei mene. Ja sitte ku tehdään, ni jää kuitenki puolitiehen. Kyllä. Odotan, kun muuttaa veke
Keräisin kylmästi lojuvat tavarat laatikkoon ja veisin ensin varastoon ja jos ei kaivata niin heivaisin pois. Jos kaivataan niin kysyisin miksi tärkeät asiat jätettiin lojumaan minne sattuu ja että se on vähän niin kuin voi voi jos ei osata keskustelujenkaan jälkeen korjata omia jälkiään. Sinä et ole palvelija ja koska haluat asua siistissä kodissa niin toimit näin. Jos ei miellytä niin muu perhe opettelee pitämään järjestystä yllä. Tavaroille on aina oma paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitten väännetään rautalangasta että kotinne ei ole mikään hotelli ja sinä et ole siivooja. Sen tulee olla ehdoton vaatimus, että omat jäljet korjataan aina. Roskat kuuluu laittaa heti roskiin, tiskit pesukoneeseen, vaatteet pyykkikoriin tai paikka puolikäytetyille. Tästä en joustaisi päivääkään!
Entä sitten kun ei edelleenkään toimi - soitanko poliisit vai miten tämä täytäntöönpano? On pyydetty kauniisti, uhkailtu, saatu itkupotkuraivarit… Luvataan, hetken ehkä hyvällä tuurilla toimiikin ja taas ollaan lähtöpisteessä. Ihan niin yksinkertaisesti meillä ei toimi, että ilmoitan että tämä on asia josta en jousta.
Miten nää sun lapset tulee pärjäämään työelämässä, kun sinäkään et saa heille yksinkertaisia sääntöjä taottua päähän?
En oo tuo joka kirjoitti, mutta vastaanpa tähän sun kysymykseen. Ensinnäkin oikein paljon tervetuloa supen Nanny täne meille takomaan sitä järkeä.
Kyllä on prkl. taottu tauotta mutta minkäs siinä teet, jos ei mene perille? Kerrottu faktat että tolla tyylillä ei elämässä pärjää.
Ja aika moneen kertaan. Ja tää teini ei o ainoa lapsi. On jo aikuisia omillaan toimeentulevia myös.
Mutta tämäpä onkin sellanen helv jästipää, että sitä ei kiinnosta. Ja, kun sanon ettei sitä kiinnosta niin sitä ei todellakaan kiinnosta. Se ei tee yhtään mitään, mitä ei halua. Ei mitään. Sitä en tiiä miten tulee pärjäämään mutta ei o enää minun ongelma. Yritetty on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitten väännetään rautalangasta että kotinne ei ole mikään hotelli ja sinä et ole siivooja. Sen tulee olla ehdoton vaatimus, että omat jäljet korjataan aina. Roskat kuuluu laittaa heti roskiin, tiskit pesukoneeseen, vaatteet pyykkikoriin tai paikka puolikäytetyille. Tästä en joustaisi päivääkään!
Entä sitten kun ei edelleenkään toimi - soitanko poliisit vai miten tämä täytäntöönpano? On pyydetty kauniisti, uhkailtu, saatu itkupotkuraivarit… Luvataan, hetken ehkä hyvällä tuurilla toimiikin ja taas ollaan lähtöpisteessä. Ihan niin yksinkertaisesti meillä ei toimi, että ilmoitan että tämä on asia josta en jousta.
Miten nää sun lapset tulee pärjäämään työelämässä, kun sinäkään et saa heille yksinkertaisia sääntöjä taottua päähän?
Eiköhän se työelämä mene samoin kuin koulu - hienosti ja ilman ongelmia. Ei ole sama asia. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aikonut tehdä saman aloituksen. Meillä lasten lisäksi myös mies possuilee. Jättää esim. nuuskia sängyn alle parketille. Olen todella stressaantunut kotioloista muutenkin, kun miestä tuntuu kiinnostavan vain kännykkä eikä huolehdi mistään perheen asioista. Minulle on alkanut tulla fyysisiä oireita stressistä (luojan kiitos on työt, joissa ajatukset saa muualle). En tiedä mitä tehdä, kun puhe ei auta. Lapset ovat alakoululaisia, joten ei passaisi oikein sairastua pahemmin, kun kukaan muu ei niiden asioista osaisi pitää huolta.
Tänä meilläkin on ehkä se syvin ongelma - kun sillä toisella aikuisellakaan ei kiinnosta. Nyt kun katson olohuoneessa ympärilleni, niin lasten sotkut taitaa olla nyt omissa huoneissaan ja täällä olevat on miehen. Miten lapsia pakotat, kun mieskään ei tee ? Väittää kyllä tekevänsä, esimerkiksi roskat tiskipöydältä on tarkoitus laittaa roskiin ”myöhemmin”. Noh, sitä odotellessa… AP
Pieni valo pimeydessä kun nauratti tuo miehen myöhemmin.. meillä miehen vakiosana on kohta, jota ei sitten koskaan tule. Jos itse sanon kohta, niin lapsetkin kysyvät että kohta vai isin kohta. No oikeastaan itkettää.
Mistä aloittaja päätteli, että hänenlaisensa siivoushullun määrittelemä siivoustaso on ainut oikea? Talouden muut asukkaat ymmärtävätm, että liika siivoaminen on sairasta ja niin turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei ei ei ! Peruuta myös se siivooja!
Ihan vaan haet lukujärjestyksen ja demokraattisesti (diktaattorina ihan siis vaan heh) päätät,että Maanantai: x ja x ja x siivoavat paikat xx ja tiistaina ukko käy kaupassa,pesee pyykit keskiviikkona sä menet joogaan ja perhe imuroi ja viikkaa pyyki,ruuan esivalmistelu viikonloppuun,torstaina käyt saunassa perjantaina isä ja lapset leipovat pizzaa,siihen kuuluu jälkien siivous,lauantaina sä tarkastat paikat ja teet seuraavan viikon siivouslistan ja sunnuntai on kaikille vapaapäivä.
Kun alkavat rutkuttaa,niin kysyt,mitäs tehhään siite,antakaa ohjeita!
Ja onkohan sulla itsellä teini-ikäisiä lapsia??
Ei ole enää,meillä oli yhteinen koti,jokainen kantoi kortensa kekoon,kykyjensä mukaan.
Ainoa oli ruuanlaitto,ei vaadittu,mukana olivat.
Perhe on yhteinen yritys ja äiti ei ole siellä orjana!
Toisaalta yhteisessä yrityksessä päätetään yhdessä tavoiteltu siisteystaso. Jos muulle perheelle riittää imurointi kerran kuukaudessa, niin sitten sen siivoushirmunkin pitää se hyväksyä. Samoin jos perheelle riittävät einekset, niin sitten siirrytään niihin.
Onko teillä liikaa tavaraa? Konmarittakaa kaikki turhat. Pidätte viikonlopun kun jokainen käy läpi omat turhat tavarat. Siivoaminen on helpompaa kun kaapit ei pursua ja kaikelle oma paikka. Varmaan silti tulee sotkua mutta ehkä silloin riittää ne siivoojakäynnit. Ei muiden asennetta pysty oikein muuttamaan kokemusta on
Vierailija kirjoitti:
Keräisin kylmästi lojuvat tavarat laatikkoon ja veisin ensin varastoon ja jos ei kaivata niin heivaisin pois. Jos kaivataan niin kysyisin miksi tärkeät asiat jätettiin lojumaan minne sattuu ja että se on vähän niin kuin voi voi jos ei osata keskustelujenkaan jälkeen korjata omia jälkiään. Sinä et ole palvelija ja koska haluat asua siistissä kodissa niin toimit näin. Jos ei miellytä niin muu perhe opettelee pitämään järjestystä yllä. Tavaroille on aina oma paikkansa.
Muu perhe voi myös todeta, että skitsoilet turhasta, muuta pois. Ja niin isä ja teinit jäävät onnellisina asumaan kodissaan ja ap lähtee.
Paras taktiikka on mielestäni se, että teinien huoneet saavat olla ihan millaisia sikolättejä vaan, kunhan pitävät oven kiinni ja yhteisissä tiloissa siivoavat jälkensä. Kerran kuussa voi sit pakottaa ne siivoamaan huoneensa sen verran, että siellä saa imuroitua, kaikki pyykit tulee pesuun, jne.
Vierailija kirjoitti:
ei ei ei ! Peruuta myös se siivooja!
Ihan vaan haet lukujärjestyksen ja demokraattisesti (diktaattorina ihan siis vaan heh) päätät,että Maanantai: x ja x ja x siivoavat paikat xx ja tiistaina ukko käy kaupassa,pesee pyykit keskiviikkona sä menet joogaan ja perhe imuroi ja viikkaa pyyki,ruuan esivalmistelu viikonloppuun,torstaina käyt saunassa perjantaina isä ja lapset leipovat pizzaa,siihen kuuluu jälkien siivous,lauantaina sä tarkastat paikat ja teet seuraavan viikon siivouslistan ja sunnuntai on kaikille vapaapäivä.
Kun alkavat rutkuttaa,niin kysyt,mitäs tehhään siite,antakaa ohjeita!
Ihan mahtava suunnitelma. Kunhan kellään ei ole mitään elämää kodin ulkopuolella. Esim mun esikoinen tänään: lähti kouluun klo 8, joka loppui klo 16. Duunit alkoi 16.45 ja päättyi klo 20.30. Omat treenit alkoi klo 21 ja loppuu 22.30, sit tulee kotiin, syö ja painuu nukkumaan, että jaksaa taas huomenna kouluun 8.30:ksi. Ehdottomasti hänelle vielä pari kotityötä joka päivälle.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä liikaa tavaraa? Konmarittakaa kaikki turhat. Pidätte viikonlopun kun jokainen käy läpi omat turhat tavarat. Siivoaminen on helpompaa kun kaapit ei pursua ja kaikelle oma paikka. Varmaan silti tulee sotkua mutta ehkä silloin riittää ne siivoojakäynnit. Ei muiden asennetta pysty oikein muuttamaan kokemusta on
Tavaraa on varsin maltillisesti ja kaikelle on paikkansa. Mutta kun ne ei ole siellä. Kävin just toteamassa että miehen vaatteita on vähemmän kaapissa kuin makkarin lattialla/ olohuoneen ja keittiön tuoleilla ja ties missä. ”Tuulettumassa”, kuulemma… AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitten väännetään rautalangasta että kotinne ei ole mikään hotelli ja sinä et ole siivooja. Sen tulee olla ehdoton vaatimus, että omat jäljet korjataan aina. Roskat kuuluu laittaa heti roskiin, tiskit pesukoneeseen, vaatteet pyykkikoriin tai paikka puolikäytetyille. Tästä en joustaisi päivääkään!
Buahhs hahaaaa! Niinhän sä luulet. Toki, jos sun lapset on kilttejä ja tottelevaisia mutta ei toimi kaikilla.
Vaikka olis kuinka ehdoton vastmus7ni siinä kohtaa, kun oot ja kannu asiaa 10 000 kertaa, uhkailu, lahjonu ja kiristänyt eikä mikään tepsi ni mitä sitte teet?Jos se tenava ei vaan tee? Selkään ei saa antaa. Sitte joko teet ite tai elät pskassa. Onneks mies kuitenki meillä tekee. Mutta valitettavasti teinit, no joskus. Mut usein ei.
Että v.. U.
Kun ei mee jakeluun, niin ei mene. Ja sitte ku tehdään, ni jää kuitenki puolitiehen. Kyllä. Odotan, kun muuttaa veke
Eli olet tähän mennessä vetänyt kersojen rahoituksen nollaan, laitteet pois pl. koulutehtäviin vaadittavat, netin pois pl. koulutehtävät, ym. muut täysin tarpeettomat luksukset pois, ja silti pennut perseilee? Jotenkin epäilen tätä - oikeasti taitaa pennuilla etuudet juosta välittämättä siitä kuinka lapamatona loisivat, joten mitään kannustinta parannukseen ei ole. Kersat ovat oppineet että uhkailut on tyhjää täynnä, joten miksi tekisivät.
Olen aikonut tehdä saman aloituksen. Meillä lasten lisäksi myös mies possuilee. Jättää esim. nuuskia sängyn alle parketille. Olen todella stressaantunut kotioloista muutenkin, kun miestä tuntuu kiinnostavan vain kännykkä eikä huolehdi mistään perheen asioista. Minulle on alkanut tulla fyysisiä oireita stressistä (luojan kiitos on työt, joissa ajatukset saa muualle). En tiedä mitä tehdä, kun puhe ei auta. Lapset ovat alakoululaisia, joten ei passaisi oikein sairastua pahemmin, kun kukaan muu ei niiden asioista osaisi pitää huolta.