Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Sinä joka aloit nuorena seurustelemaan vanhemman miehen kanssa

Vierailija
09.09.2014 |

siis niin että olit alle 25 vuotta ja mies oli ainakin 5 tai jopa 10 v vanhempi; oliko miehen korkeampi ikä mielestäsi cool juttu vai oliko se ennemminkin asia, joka tuntui nololta kertoa kavereille? Epäilyttikö lähteä suhteeseen ikäeron vuoksi?

Kommentit (23)

Vierailija
1/23 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aloin seurustella 18 vuotiaana 23 vuotiaan "miehen" kanssa. Ensin ikäero tuntui suurelta, sillä edelliset poikaystävät olivat olleet samanikäisiä kanssani. Oli outoa, että miehellä oli vakityö ja asuntolaina. Oltiin jotenkin niin eri maailmasta, itse olin aloittamassa ammattikorkeakoulua ja olin vain satunnaisesti työssä. Aluksi tuntui oudolta kertoa kavereille ja vanhemmille. Kuitenkin tajusin, että vanhemmillani on sama ikäero ettei luulis olevan vastaansanomista. Eikä ollutkaan, eikäole vieläkään. Neljä vuotta ollaan seurusteltu, eikä ikäeroa enää edes muista :)

Vierailija
2/23 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin 19, mies 29-vuotias. Iällä ei ollut merkitystä negatiiviseen tai positiiviseen suuntaan, se vain oli yksi osa suhdettamme. Samoin on edelleen viisi vuotta myöhemminkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/23 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta coolia oli se, että mies oli Mies, eikä mikään epävarma pikkupoika enää. Kypsempi ajatusmaailma oli kiehtovaa. Kavereille en häpeillyt kertoa ikäerosta.

Vierailija
4/23 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

6 vuotta ikäeroa. Olin 20-vuotias, eikä tullut mieleenkään pitää ikäeroa "coolina" tai nolona.

Joskus kuitenkin arastelin miehen läheisten tapaamista, koska pelkäsin heidän saavan väärän mielikuvan. Päädyimme yhteen luonteenpiirteiden ja tulevaisuudensuunnitelmien yhtenevyyden vuoksi, mutta tätähän ei ulkopuolinen ihan ensimmäiseksi nähnyt.

Vierailija
5/23 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aloin 16-vuotiaana seurustella 32v miehen kanssa. Tunteet ikäeroon oli aika ristiriitaiset. Se että mies oli vanhempi, oli cool, mutta että niin _paljon_, oli noloa. Nyt on oltu naimisissakin jo 17 vuotta. Arjessa ikäero ei näy juuri mitenkään, mutta jos joskus tulee tuttujen tai tuntemattomien kanssa puheeksi, niin hiukan nolottaa edelleen. :)

Vierailija
6/23 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 20:00"]

6 vuotta ikäeroa. Olin 20-vuotias, eikä tullut mieleenkään pitää ikäeroa "coolina" tai nolona.

Joskus kuitenkin arastelin miehen läheisten tapaamista, koska pelkäsin heidän saavan väärän mielikuvan. Päädyimme yhteen luonteenpiirteiden ja tulevaisuudensuunnitelmien yhtenevyyden vuoksi, mutta tätähän ei ulkopuolinen ihan ensimmäiseksi nähnyt.

[/quote]

millaisen mielikuvan pelkäsit heidän saavan? Itse en osannut tuollaista asiaa ajatella vastaavassa tilanteessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/23 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

7 vuotta ikäeroa. Ihan rehellisesti sanottuna niin en edes kiinnittänyt mitään huomiota ikäeroon ja ikään. 

Vierailija
8/23 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olin 19-v ja mies 25-v, en ajatellut sitä mitenkään coolina asiana, olen vain aina tykännyt vähän itseäni vanhemmista (pienin ikäero poikaystävään on ollut 2 vuotta ja 2kk). Toki vähän jänskätti miehen kaverit tavata, mutta nopeasti huomasin että ei se 6-vuoden ikäero enää kovin iso juttu ole silloin kun kaikki opiskelee yliopistossa. En ole enää kyseisen miehen kanssa yhdessä, mutta hänen kavereiden kanssa olen edelleen kavereita. :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/23 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä aloin 21-vuotiaana seurustella 28-vuotiaan kanssa. Olin nuori ja naiivi, katsoin miestä ylöspäin ja alistuin sellaisiin oikkoihin mihin en enää näun 30v. alistuisi. Myös mies sanoi suoraan, että tykkää nuoremmista naisista siksi etteivät ole niin "itaetietoisia" kuin vanhemmat ja mukauvat helpommin. ...Mies oli kyllä tavallaan reilu mua kohtaan, tarjosi kaiken ja mahdollisti elämän siivellään. Olin todella rakastunut.

Vierailija
10/23 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 20:05"]

Mä aloin 21-vuotiaana seurustella 28-vuotiaan kanssa. Olin nuori ja naiivi, katsoin miestä ylöspäin ja alistuin sellaisiin oikkoihin mihin en enää näun 30v. alistuisi. Myös mies sanoi suoraan, että tykkää nuoremmista naisista siksi etteivät ole niin "itaetietoisia" kuin vanhemmat ja mukauvat helpommin. ...Mies oli kyllä tavallaan reilu mua kohtaan, tarjosi kaiken ja mahdollisti elämän siivellään. Olin todella rakastunut.

[/quote]

eihän se toisaalta paha juttu ole, että nainen on nuorempi ja sopeutuvaisempi. Siis nuorenahan sitä automaattisesti on sopeutuvaisempi. Sitä voi sitten kasvaa ja sopeutua sen puolison rinnalle sopivaksi. Mikään alistuminen ei tietenkään ole hyvä juttu, mutta sellainen tasa-arvoinen sopeutuminen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/23 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin 18, kun kohtasin nykyisen aviomieheni. Hän on 20 vuotta minua vanhempi. Rehellinen ollakseni surin ikäeroa aluksi ja ajattelin, ettei tästä mitään tulisi, mutta sitten asiaa pureskeltuamme huomasimme, että meidän on hyvä yhdessä. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin olemme edelleen samaa mieltä.

Vierailija
12/23 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos pari itse suhtautuu ikäeron mutkattoman rehellisesti ja anteeksipyytelemättä, helpottaa se myös ulkopuolisten suhtautumista. Asia kannattaa ehdottomasti kääntää ja vääntää läpi joka kantilta suhteen alussa ja sitten sen voi antaa olla. Ikä on ominaisuus ja tietyllä tavalla myös mielentila. Yksilöistä riippuen edessä voi olla upeita yhteisiä (hyväkuntoisia) vuosikymmeniä. Ja anteeksi ei tarvitse keneltäkään rakkauttaan pyydellä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/23 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin 18 ja mies 28. Iällä ei ollut minulle merkitystä. En etsinyt tarkoituksella
Vanhempaa miestä, mutta en löytänyt ikinä minkäänlaista hengenheimolaista oman iläisteni joukosta, vaikka olin useampaan otteeseen kokeillut jotain seurusteluntapaista. Ikä on ollut meille molemmille vain numeroita, mutta toki miehen kaverit kadehtivat häntä, tai niin ainakin sanoivat ;) mutta kyse oli varmaan vaan sellaista äijäilyä ja jäi nopeasti pois kun olimme olleet kauemmin yhdessä. Omat kaverini ottivat mieheni hyvin vastaan, hän oli tervetullut vieras myös "tyttöjeniltoihin" sillä hän laittaa mahtavaa ruokaa ja on loistava seuramies. Kitkaa tuli ainoastaan siinä kun oli yhteisiä iltamia minun kavereiden kanssa, silleen että heidänkin poikaystäviä oli mukana - mies ei oikein kokenut että hänellä olisi ollut paljoakaan yhteistä heidän kanssaan. Mutta tästäkin "ongelmasta" selvittiin.
Nykyään olen 25 eikä kukaan edes oikein muista että meillä on "huikeat" 10v ikäeroa :)

Vierailija
14/23 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 19:47"]

siis niin että olit alle 25 vuotta ja mies oli ainakin 5 tai jopa 10 v vanhempi; oliko miehen korkeampi ikä mielestäsi cool juttu vai oliko se ennemminkin asia, joka tuntui nololta kertoa kavereille? Epäilyttikö lähteä suhteeseen ikäeron vuoksi?

[/quote]

 

Olin 20 ja seurustelin 33-vuotiaan miehen kanssa muutaman kuukauden. En tuossa kohtaa ajatellut mitään "tää on coolia" tai mua olisi millään tavalla nolottanut seurustella sen miehen kanssa. Pidin hänestä juuri sellaisena kuin hän oli. Enkä edes rahan takia, koska kyseessä oli ihan tavallinen duunari joka ajeli vanhalla Talbotilla jota remppaili tarpeen mukaan. Hänen kanssaan oli vaan hyvä olla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/23 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 19:58"]

Minusta coolia oli se, että mies oli Mies, eikä mikään epävarma pikkupoika enää. Kypsempi ajatusmaailma oli kiehtovaa. Kavereille en häpeillyt kertoa ikäerosta.

[/quote]

Täsmälleen samat ajatukset. Se, että mies tietää, mitä elämältä haluaa, ja myös tavoittelee sitä, oli (ja on) todella seksikästä.

Vierailija
16/23 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin 18, kun aloin seurustelemaan nykyisen avokkini kanssa, joka oli tuolloin 26. Pidin ikäeroa aika suurena, mutta normaalissa elämässä sitä ei huomaa mitenkään. Tietysti mies jo valmistui minun opiskellessani yliopistossa ekaa vuotta, mutta ei ikä muuten käy ilmi. Perheen haluaisin itse perustaa nuorena, mikä on miehelle hyvä juttu (ettei hän ole sitten jo nelikymppinen ensi-isä).

Vierailija
17/23 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin 22-vuotias, mies 20 vuotta vanhempi. Olihan siinä jotain viehätystäkin, mutta aiempi miesystävä oli ollut 10 v vanhempi. Eniten ehkä vaikutti luonne, karisma ja taloudellinen vakaus ensin, mutta ei mennyt kuin vartti kunnon keskustelua kahdestaan niin minä olin totaalisen myyt jo muutenkin. Enkä kuuden vuoden jälkeenkään vaihtaisi mihinkään.

Vierailija
18/23 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin 19, hän oli 31. Ikä ei pelottanut, mutta epäilin vähän sitä , kuinka kauan kestää meidän suhde. Muutettiin yhteen, vanhemmat ottivat hyvin sen vastaan. Meni puoli vuotta, mies halusi juosta baareissa ja juoda ( sai potkutkin sen takia ), mä taas rauhoituin ja halusin vaan olla rauhassa. Tuli ero

Vierailija
19/23 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä seurustelin jonkin aikaa 18-vuotiaana 28-vuotiaan miehen kanssa. Oli tosi kiva ukkeli, mutta laitoin sitten poikki, koska en halunnut sitoutua vielä, vaan elää nuoren ihmisen elämää kavereineni. Hassua, mutta käytiin deitseillä uudestaan 10 vuotta myöhemmin, mutta silloin ei enää kipinöinyt niinkään. Mies tosin oli vieläkin kiinnostunut. Nyt 20 vuotta myöhemmin ollaan väleissä ja FB-kavereita. Katotaan sitten taas 10 vuoden kuluttua. 

Vierailija
20/23 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin 18-vuotiaana harjoittelijana eräässä työpaikassa. Viikon oltuani tuossa työpaikassa, palkattiin sinne eräs itseäni vanhempi mieshenkilö. Työaikamme menivät ristiin: kun minä lopetin kello 14, saapui hän töihin. Jok'ikinen kerta tultiin toisiamme vastaan portaissa (työpaikka 2.kerroksessa) ja moikkasimme. Muutaman viikon kuluttua meitä alkoi huvittamaan tämä kun niin täsmällisesti melko lailla samassa kohtaan kohtasimme, ja aloimme nauraa tälle. Siitä sitten jotenkin alettiin tutustua paremmin toisiimme, aloimme nähdä vapaa-ajalla.
Kerran sitten tuli jotenkin esille toistemme iät ja molemmille tuli melkoisena yllätyksenä ikäeromme: lähes 20 vuotta. Hän ei näyttänyt 37-vuotiaalta, enkä minä kuulema vaikuttanut 18-vuotiaalta.
Mietin jonkin aikaa asiaa, pitäisikö unohtaa koko asia IÄN takia. No ei. Onneksi tajusimme sen olevan sivuseikka. Muuten meillä ei nyt olisi kaksi ihanaa lasta, ihanaa yhteistä kotia yms.
Tapaamisestamme on nyt reilut 6 vuotta.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan yhdeksän yksi