Lue keskustelun säännöt.
Tytön/pojan kasvaminen ja millaiset välit teillä on?
09.09.2014 |
Tyttäreni on 11 v ja juttelemme paljon kasvamisesta, tapahtuneista ja tulevista kehon muutoksista, seksuaalisuudesta, pojista kiinnostumisesta, ystävyyssuhteista ja ties mistä. Tyttö myös lukee näistä aiheista ja kyselee mielipiteitäni. Selvitti minulle, että olen hänelle esimerkkinä ja roolimallina hyvä.
Hän on nuori, kaunis ja kasvava. Kehun hänen kehittyvän hienosti ja keräävän positiivista huomiota, mikä on hyvä juttu. Kehotan liikkumaan, nukkumaan, syömään hyvin, olemaan murehtimatta mitään, koska on minulle täydellinen ja varmasti monelle muullekin, että olemme erilaisia ja sekin on ok ym. Välillä hän tunnustelee vatsaani, jossa on muutama turha kilo, joista en kanna stressiä. Välimme ovat hyvät ja läheiset. Joka aamu hän kömpii viereeni herättämään minut. Äitinä en kuulemma ole kovin nolokaan. Välillä tulee murrosikäisiä kiukunpuuskia,mutta mitään kovin rajua ei ole vielä tullut.
Suhteeni äitiini oli paljon etäisempi. Emme edes saunoneet yhdessä, kun tulin murrosikään. Kuukautisten alettuakin jouduin itse huolehtimaan siteistä. En kehdannut kysyä äidiltäni, mutta onneksi sentään tiesin mistä oli kyse, kun ne alkoivat. Sain itseluottamukseni osittain varmaankin isältäni ja osittain hyvän äitisuhteen omanneelta ex-mieheltäni ja hänen perheeltään. Tulen nykyisin hyvin juttuun myös äitini kanssa, mutta emme ole kehollisesti mitenkään läheisiä emmekä keskusteleet silloin kun olin lapsi kasvamiseen liittyvistä tai muista herkistä asioista.
Kommentit (2)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva että teillä on noin hyvä välit tyttösi kanssa :). 11 vuotias ei tosin vielä ole pahimmassa murrosiässä, tai ei se ole vielä oikeastaan edes alkanut, jonkinlaista esi-puberteettia vasta tuossa iässä. Mutta kyllä murrosiästäkin selviää, joskus helpommin ja joskus vaikeammin, ihan tapauksesta riippuen.
Jossain vaiheessa kaikki lapset - tai ainakin toivottavasti, koska se kuuluu aikuiseksi kasvamiseen - ottavat vähän isomman irtioton vanhemmistaan, tällöin vanhemmat eivät esim. ole enää idoleita eikä esikuvia. Mutta jos/kun niin käy, niin on hyvä muistaa, että se on vain vaihe, joka menee ohi, ja sen jälkeen välit taas lähenevät, erilaisina kuin ennen, silloin kun toinen oli pieni lapsi ja toinen vanhempi. Toisilla irtiotto voi olla voimakkaampi ja toislla niin pieni, ettei sitä edes huomaa, se riippuu monesta asiasta. Ja vanhemmiten myös arvot ja vanhempien kunnioitus yleensä palautuu lähemmäs sitä mitä se oli lapsuuden perheessä, vaikka välillä tilanne voi näyttää ihan erilaiselta.
Minulla tyttö täyttää kohta 18 v, pahin murrosikä on ohi, mutta tytöllä selkeä irtaantumisvaihe äidistä emmekä ole kauhean läheisiä tällä hetkellä. Toivon ja uskon, että kun nyt annan tytön nyt mennä, päästän irti, niin kyllä se tulee takaisin, jossain vaiheessa olemme taas läheisiä. (Ja irti päästämisellä tarkoitan, että en enää vahdi hänen menojaan kuten lapsena tai teininä, enkä hoida hänen asioitaan automaattisesti, toki aina autan jos hän apua pyytää. Jne).