Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa olla lastenhankkimisiässä tässä maailmantilanteessa
17.08.2021 |
Olen se tyyppi kenen unelma ei ole koskaan ollut hankkia lapsia toisin kuin monella ystävälläni. Uskoisin olevani onnellinen mikäli päättäisin perustaa perheen ja olevan hyvä äiti lapsilleni. Olen jo kolmekymppinen ja elän vakaassa suhteessa. Pian pitäisi tehdä päätöksiä suuntaan tai toiseen. Kaikki olisi helpompaa mikäli tulevaisuus ei näyttäisi niin synkältä. Ilmastonmuutos, nälänhätä, sodat ja kaikki muu kamaluus odottaa lähes 100% varmuudella tulevia lapsiani, mikäli päätän niitä tehdä. Vaikka saisin itse leikkiä kotia sen 18 vuotta, olisiko omilla mahdollisilla lapsillani enää mahdollisuutta samaan? En siis jättäisi lapsia tekemättä ilmastovaikutuksen vuoksi, vaan pelkäisin heidän mahdollisen tulevaisuutensa puolesta. Olisi myös helpompaa, jos minulla olisi kunnon järjen sumentama vauvakuume enkä edes miettisi asiaa enempää. Tämänhetkinen tilanteeni on kovin vaikea. Uskon, että pettyisin jos jättäisin lapset tekemättä, mutta samaan aikaan pelkään, että katsoisin vain omien lasteni kärsimystä ja ajattelisin että parempi olisi jos olisivat jääneet kokonaan syntymättä. En missään nimessä halua ajatella, että omien lasteni pitäisi olla jotain ilmastokriisin ratkaisijoita. En halua, että he joutuvat ajattelemaan asiaa ollenkaan vaan voivat keskittyä omiin unelmiinsa. Valitettavasti en usko, että sellainen elämä on mahdollista.
Voisiko tälläiseen tilanteeseen hyvä vaihtoehto olla adoptoida lapsi? Silloin saisi siirtää omaa huolenpitoaan jo olemassaolevaan ihmiseen eikä tarvitsisi itse tehdä tietoista päätöstä tehdä uusi lapsi maailmaan vailla tulevaisuutta.
Kommentit (73)
Hyviä ajatuksia Ap. Saman suuntaiset mietteet täälläkin. Maailma saastuu hurjaa vauhtia ja 50 vuoden kuluttua tilanne voi olla elinkelvoton. Ei täällä voi elää jos vedet ovat pilalla, maaperä ja ilma saasteen täyttämiä. Ihmiset tuhoavat luonnon, eläimet ja kasvit. Se on samalla myös ihmiskunnan tuho.
Ei tänne uskalla tehdä jälkeläisiä koska ajattelen heidän tulevaisuuttaan. En halua, että lapseni joutuisivat kärsimään ja kitumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyviä ajatuksia Ap. Saman suuntaiset mietteet täälläkin. Maailma saastuu hurjaa vauhtia ja 50 vuoden kuluttua tilanne voi olla elinkelvoton. Ei täällä voi elää jos vedet ovat pilalla, maaperä ja ilma saasteen täyttämiä. Ihmiset tuhoavat luonnon, eläimet ja kasvit. Se on samalla myös ihmiskunnan tuho.
Ei tänne uskalla tehdä jälkeläisiä koska ajattelen heidän tulevaisuuttaan. En halua, että lapseni joutuisivat kärsimään ja kitumaan.
Elämään liittyy väistämättä kärsimystä. Joillain enemmän, toisilla vähemmän. Ainakaan siinä tapauksessa ihmiskunnalla ei ole toivoa, jos kaikki rupeavat mamoilemaan ja jättävät lapset hankkimatta sillä verukkeella, että heille voi sattua jotain ikävää. Tiedoksi vaan, että elämä tuppaa päättymään kuolemaan ja kuolemahan on ikävä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä ajatuksia Ap. Saman suuntaiset mietteet täälläkin. Maailma saastuu hurjaa vauhtia ja 50 vuoden kuluttua tilanne voi olla elinkelvoton. Ei täällä voi elää jos vedet ovat pilalla, maaperä ja ilma saasteen täyttämiä. Ihmiset tuhoavat luonnon, eläimet ja kasvit. Se on samalla myös ihmiskunnan tuho.
Ei tänne uskalla tehdä jälkeläisiä koska ajattelen heidän tulevaisuuttaan. En halua, että lapseni joutuisivat kärsimään ja kitumaan.Elämään liittyy väistämättä kärsimystä. Joillain enemmän, toisilla vähemmän. Ainakaan siinä tapauksessa ihmiskunnalla ei ole toivoa, jos kaikki rupeavat mamoilemaan ja jättävät lapset hankkimatta sillä verukkeella, että heille voi sattua jotain ikävää. Tiedoksi vaan, että elämä tuppaa päättymään kuolemaan ja kuolemahan on ikävä asia.
No jos jälkikasvu joutuisi maailmassa tilanteeseen jossa vettä ei voi enää juoda, ruokaa ei voi enää kasvattaa koska maa on liian saastunutta minkään kasvatukseen ja ulkona ei voi hengittää kun ilma on saastunutta niin se ei ehkä enää ole "normaalia elämän kärsimystä". Sellaisessa tilanteessa ihmiset kuolevat kitumalla nälkään ja janoon ja tauteihin ja kaikesta jäljellä olevasta ruuasta ja vedestä käydään todennäköisesti sotaa.
Kuolema kuuluu elämään kyllä, sitähän ei ole kukaan edes kyseenalaistanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä unelmoin, että olisin syntynyt edes 15 vuotta sitten milloin asiaa ei olisi tarvinnut ajatella niin paljon. AP
Tein lapset 30 v sitten ja minua surettaa se maailma, jossa he joutuvat kasvattamaan lapsiaan eli lapsenlapsiani. Ymmärrän sinua erittäin hyvin, ap!
Minäkin tein lapseni 30 v.sitten. Ei puolisoa, ei lapsenlapsia tiedossa, ja toivon todella, ettei tulekaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä ajatuksia Ap. Saman suuntaiset mietteet täälläkin. Maailma saastuu hurjaa vauhtia ja 50 vuoden kuluttua tilanne voi olla elinkelvoton. Ei täällä voi elää jos vedet ovat pilalla, maaperä ja ilma saasteen täyttämiä. Ihmiset tuhoavat luonnon, eläimet ja kasvit. Se on samalla myös ihmiskunnan tuho.
Ei tänne uskalla tehdä jälkeläisiä koska ajattelen heidän tulevaisuuttaan. En halua, että lapseni joutuisivat kärsimään ja kitumaan.Elämään liittyy väistämättä kärsimystä. Joillain enemmän, toisilla vähemmän. Ainakaan siinä tapauksessa ihmiskunnalla ei ole toivoa, jos kaikki rupeavat mamoilemaan ja jättävät lapset hankkimatta sillä verukkeella, että heille voi sattua jotain ikävää. Tiedoksi vaan, että elämä tuppaa päättymään kuolemaan ja kuolemahan on ikävä asia.
No jos jälkikasvu joutuisi maailmassa tilanteeseen jossa vettä ei voi enää juoda, ruokaa ei voi enää kasvattaa koska maa on liian saastunutta minkään kasvatukseen ja ulkona ei voi hengittää kun ilma on saastunutta niin se ei ehkä enää ole "normaalia elämän kärsimystä". Sellaisessa tilanteessa ihmiset kuolevat kitumalla nälkään ja janoon ja tauteihin ja kaikesta jäljellä olevasta ruuasta ja vedestä käydään todennäköisesti sotaa.
Kuolema kuuluu elämään kyllä, sitähän ei ole kukaan edes kyseenalaistanut.
Kiitos hyvästä kommentista! Kylmän sodan uhka oli loppujen lopuksi vain pelkoa. Aitoa uhkaa tai konkreettista kosketusta ydintuhoon ei ollut. Ilmastonmuutokseen suhtaudutaan jostain syystä samalla tavalla, vaikka tuho on varma ja nyt jo kosketeltavissa mikäli joku nimenomaa ei paina sitä pelastusnappulaa. Pelkkä pelko ydintuhosta ei tuhoa satoa toisinkuin jo 1,2 celsius asteen nousun tuoma kuivuus ja helleaallot. Näillä toimilla lämpötila nousee 3-4 astetta. En näe mitään mahdollisuutta rajoittaa keskilämpötilannousua 1.5 asteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen myös miettinyt näitä asioita kuten varmaan todella moni muukin. Omat lapseni ovat syntyneet 12v ja 6v sitten. Varsinkin 12v sitten nykyisistä tapahtumista ei vielä ollut ennustuksia ja esim ilmastohuoli on huomattavasti pienempää. Jopa nuorimmaiseni kohdalla maailma oli vielä erilainen. Niissä olosuhteissa tuntui luontevalta lisääntyä. Nykyisissä ei ehkä asia olisi ollenkaan selvä. Lapsiani en kadu enkä heitä peruuttaisi.
Tulevaisuus on aina hämärän peitossa kuten se on ollut aina. Keskiajallakin ihmiset lisääntyivät vaikka maailma oli kaikinpuolin synkkä ja ahdistava paikka. Silloin kuoltiinkin usein nuorena ja usein myös väkivaltaisissa merkeissä. Onnellisuus on tunnetila. Me emme voi päättää tulevaisuuden ihmisten puolesta onnellisuudesta. Luotan tekniikan kehitykseen mitä tulee ilmastoasioihin. Muuta en voi tehdä koska en ainakaan aio luovuttaa henkisesti. Jokaisella sukupolvella on oma ristinsä kannettavana.
Olen kanssasi samaa mieltä kaikesta muusta paitsi siitä, ettei nykyisistä tapahtumista olisi ollut ennustuksia vielä 12v sitten. Olin itse hyvin ilmastoahdistunut teini jo 15 vuotta sitten, ja Linkola toi ympäristötuhon koko kansan tietoisuuteen jo 70-luvulla. En tiedä miten et ollut törmännyt aiheeseen vielä n. 10 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän ihmisiä vaivaa se, ettei tunneta historiaa: oliko eläminen helpompaa tai huolettomampaa aiemmin? Oliko suomalaisilla perheenäideillä helppoa vaikkapa toisen maailmansodan aikaan?
Nykyään ihmisiä vaivaa siis oletus siitä, että kaiken kuuluu olla täydellistä ja kaikkea tulee voida kontrolloida sairastumisista ja kuolemista lähtien. Mutta elämään kuuluu epätietoisuus, onnettomuudet ja sairaudet, mutta myös ne lukuisat onnelliset hetket ja rakkaus lähimpiin ihmisiin.
Eläminen tuskin oli ennen helpompaa, mutta ei silloinkaan lisäännytty erinomaisen historian tuntemisen turvin. Vauvoja tuli, koska kunnollisia ehkäisyvälineitä ei ollut eikä asiaa mietitty sen kummemmin. Uskon, että aika moni nainen olisi 1900-luvun alussa jättänyt lapsensa tekemättä tai jopa abortoinut poikasikiöt, mikäli maailmansodat oltaisiin osattu mallintaa samalla tavalla kuin ympäristötuhot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen myös miettinyt näitä asioita kuten varmaan todella moni muukin. Omat lapseni ovat syntyneet 12v ja 6v sitten. Varsinkin 12v sitten nykyisistä tapahtumista ei vielä ollut ennustuksia ja esim ilmastohuoli on huomattavasti pienempää. Jopa nuorimmaiseni kohdalla maailma oli vielä erilainen. Niissä olosuhteissa tuntui luontevalta lisääntyä. Nykyisissä ei ehkä asia olisi ollenkaan selvä. Lapsiani en kadu enkä heitä peruuttaisi.
Tulevaisuus on aina hämärän peitossa kuten se on ollut aina. Keskiajallakin ihmiset lisääntyivät vaikka maailma oli kaikinpuolin synkkä ja ahdistava paikka. Silloin kuoltiinkin usein nuorena ja usein myös väkivaltaisissa merkeissä. Onnellisuus on tunnetila. Me emme voi päättää tulevaisuuden ihmisten puolesta onnellisuudesta. Luotan tekniikan kehitykseen mitä tulee ilmastoasioihin. Muuta en voi tehdä koska en ainakaan aio luovuttaa henkisesti. Jokaisella sukupolvella on oma ristinsä kannettavana.
Ei se ilmastonmuutos ja tieto sen etenemisestä ole mihinkään muuttunut, mutta kuten sanoit huoli on laajempaa. Huolia on ollut kaikkina aikoina. Toistaiseksi maapallo jatkaa radallaan vielä jonkun sukupolven ajan. En jaksa pilata omaa tai lasteni elämää sen takia, että elämä maapallolla tulee joskus loppumaan, koska niin tulee joka tapauksessa käymään. Olemassa olosta voi ahdistua tai sitten elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös miettinyt näitä asioita kuten varmaan todella moni muukin. Omat lapseni ovat syntyneet 12v ja 6v sitten. Varsinkin 12v sitten nykyisistä tapahtumista ei vielä ollut ennustuksia ja esim ilmastohuoli on huomattavasti pienempää. Jopa nuorimmaiseni kohdalla maailma oli vielä erilainen. Niissä olosuhteissa tuntui luontevalta lisääntyä. Nykyisissä ei ehkä asia olisi ollenkaan selvä. Lapsiani en kadu enkä heitä peruuttaisi.
Tulevaisuus on aina hämärän peitossa kuten se on ollut aina. Keskiajallakin ihmiset lisääntyivät vaikka maailma oli kaikinpuolin synkkä ja ahdistava paikka. Silloin kuoltiinkin usein nuorena ja usein myös väkivaltaisissa merkeissä. Onnellisuus on tunnetila. Me emme voi päättää tulevaisuuden ihmisten puolesta onnellisuudesta. Luotan tekniikan kehitykseen mitä tulee ilmastoasioihin. Muuta en voi tehdä koska en ainakaan aio luovuttaa henkisesti. Jokaisella sukupolvella on oma ristinsä kannettavana.
Ei se ilmastonmuutos ja tieto sen etenemisestä ole mihinkään muuttunut, mutta kuten sanoit huoli on laajempaa. Huolia on ollut kaikkina aikoina. Toistaiseksi maapallo jatkaa radallaan vielä jonkun sukupolven ajan. En jaksa pilata omaa tai lasteni elämää sen takia, että elämä maapallolla tulee joskus loppumaan, koska niin tulee joka tapauksessa käymään. Olemassa olosta voi ahdistua tai sitten elää.
Mitä pilaaminen tässä kontekstissa tarkoittaa? Vuotuisia lentomatkoja vai murehtimista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin tekemättä. On aivan hirveää katsoa joka päivä itselle maailman rakkaimpia pieniä ihmisiä ja miettiä, että heidän elämänsä tulee olemaan todella julmaa ja raakaa verrattuna siihen, mitä itse olen saanut elää. Omani ovat niin pieniä ja vilpittömiä vielä, etteivät osaa aavistaakaan kuinka hirveä paikka maailma on ja tulee olemaan. Tunnen raastavaa syyllisyyttä joka päivä siitä, että olen heidät tähän maailmaan tehnyt. On todella tuskaista katsoa maailman kehitystä kun tietää, että omat lapset tulevat vain kärsimään. Oli itsekästä tehdä lapsia, vaikka silloin vajaa 10 vuotta sitten en edes vielä ymmärtänyt itse, miten nopeasti kaikki voi muuttua. Rakastan lapsiani, siksi peruisin heidät jos voisin.
Musta tää on jo vähän huolestuttava, kun miettii, noh, perhesurmauutisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin tekemättä. On aivan hirveää katsoa joka päivä itselle maailman rakkaimpia pieniä ihmisiä ja miettiä, että heidän elämänsä tulee olemaan todella julmaa ja raakaa verrattuna siihen, mitä itse olen saanut elää. Omani ovat niin pieniä ja vilpittömiä vielä, etteivät osaa aavistaakaan kuinka hirveä paikka maailma on ja tulee olemaan. Tunnen raastavaa syyllisyyttä joka päivä siitä, että olen heidät tähän maailmaan tehnyt. On todella tuskaista katsoa maailman kehitystä kun tietää, että omat lapset tulevat vain kärsimään. Oli itsekästä tehdä lapsia, vaikka silloin vajaa 10 vuotta sitten en edes vielä ymmärtänyt itse, miten nopeasti kaikki voi muuttua. Rakastan lapsiani, siksi peruisin heidät jos voisin.
Musta tää on jo vähän huolestuttava, kun miettii, noh, perhesurmauutisia.
Vähän dramatisointia nyt ilmassa. Tähänhän AP alussa kysyi apua, ettei joutuisi itse samaan tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin tekemättä. On aivan hirveää katsoa joka päivä itselle maailman rakkaimpia pieniä ihmisiä ja miettiä, että heidän elämänsä tulee olemaan todella julmaa ja raakaa verrattuna siihen, mitä itse olen saanut elää. Omani ovat niin pieniä ja vilpittömiä vielä, etteivät osaa aavistaakaan kuinka hirveä paikka maailma on ja tulee olemaan. Tunnen raastavaa syyllisyyttä joka päivä siitä, että olen heidät tähän maailmaan tehnyt. On todella tuskaista katsoa maailman kehitystä kun tietää, että omat lapset tulevat vain kärsimään. Oli itsekästä tehdä lapsia, vaikka silloin vajaa 10 vuotta sitten en edes vielä ymmärtänyt itse, miten nopeasti kaikki voi muuttua. Rakastan lapsiani, siksi peruisin heidät jos voisin.
Musta tää on jo vähän huolestuttava, kun miettii, noh, perhesurmauutisia.
Vähän dramatisointia nyt ilmassa. Tähänhän AP alussa kysyi apua, ettei joutuisi itse samaan tilanteeseen.
Siis ei joutuisi samaan asemaan, missä ei voi vilpittömästi iloita lastensa syntymästä koska tulevaisuus näyttää synkältä. Siitä on vielä pitkä matka todellisiin julmuuksiin.
Myös minä olen kateellinen ihmisille keillä on naiivi usko vaikeuksien voittamiseen. Ihmiskunnan historia on täynnä tapauksia missä saarivaltioiden kansat ovat lopulta luhistuneet ylikulutuksen takia. Tutustukaa aiheeseen yhteislaidunten tragedia. Moni meistä uskoo naiivisti, että eihän ihmiskunta nyt oikeasti voi tuhoutua, "kyllä joku painaa jarrua viimeistään rotkon reunalla". No nyt siellä ollaan ja kaasua vaan lisää. Kaikki päättäjätkin ja yrityspomot ovat loppujen lopuksi näitä samoja ihmisiä ketkä ajattelevat näin. Kaikkien mielestä vastuu on muilla. AP ei ole mikään pullamössö, vaan vastuullinen ihminen kun miettii ja pohtii näitä asioita. Sietäisi muidenkin.