Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa olla lastenhankkimisiässä tässä maailmantilanteessa
17.08.2021 |
Olen se tyyppi kenen unelma ei ole koskaan ollut hankkia lapsia toisin kuin monella ystävälläni. Uskoisin olevani onnellinen mikäli päättäisin perustaa perheen ja olevan hyvä äiti lapsilleni. Olen jo kolmekymppinen ja elän vakaassa suhteessa. Pian pitäisi tehdä päätöksiä suuntaan tai toiseen. Kaikki olisi helpompaa mikäli tulevaisuus ei näyttäisi niin synkältä. Ilmastonmuutos, nälänhätä, sodat ja kaikki muu kamaluus odottaa lähes 100% varmuudella tulevia lapsiani, mikäli päätän niitä tehdä. Vaikka saisin itse leikkiä kotia sen 18 vuotta, olisiko omilla mahdollisilla lapsillani enää mahdollisuutta samaan? En siis jättäisi lapsia tekemättä ilmastovaikutuksen vuoksi, vaan pelkäisin heidän mahdollisen tulevaisuutensa puolesta. Olisi myös helpompaa, jos minulla olisi kunnon järjen sumentama vauvakuume enkä edes miettisi asiaa enempää. Tämänhetkinen tilanteeni on kovin vaikea. Uskon, että pettyisin jos jättäisin lapset tekemättä, mutta samaan aikaan pelkään, että katsoisin vain omien lasteni kärsimystä ja ajattelisin että parempi olisi jos olisivat jääneet kokonaan syntymättä. En missään nimessä halua ajatella, että omien lasteni pitäisi olla jotain ilmastokriisin ratkaisijoita. En halua, että he joutuvat ajattelemaan asiaa ollenkaan vaan voivat keskittyä omiin unelmiinsa. Valitettavasti en usko, että sellainen elämä on mahdollista.
Voisiko tälläiseen tilanteeseen hyvä vaihtoehto olla adoptoida lapsi? Silloin saisi siirtää omaa huolenpitoaan jo olemassaolevaan ihmiseen eikä tarvitsisi itse tehdä tietoista päätöstä tehdä uusi lapsi maailmaan vailla tulevaisuutta.
Kommentit (73)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita saada sun oma pää ensin selväksi, ennen kuin edes ajattelet adoptiota. Ehdit vielä kasvaa ja perustaa perheen. Adoptio ei ole mitään hyväntekeväisyyttä. Siihen kannattaa ryhtyä vasta, kun todella tulen palavasti haluaa sen lapsen, eikä muuten sitä voi saada.
Vierailija kirjoitti:
Välillä unelmoin, että olisin syntynyt edes 15 vuotta sitten milloin asiaa ei olisi tarvinnut ajatella niin paljon. AP
Tein lapset 30 v sitten ja minua surettaa se maailma, jossa he joutuvat kasvattamaan lapsiaan eli lapsenlapsiani. Ymmärrän sinua erittäin hyvin, ap!
Vierailija kirjoitti:
Koita saada sun oma pää ensin selväksi, ennen kuin edes ajattelet adoptiota. Ehdit vielä kasvaa ja perustaa perheen. Adoptio ei ole mitään hyväntekeväisyyttä. Siihen kannattaa ryhtyä vasta, kun todella tulen palavasti haluaa sen lapsen, eikä muuten sitä voi saada.
Mitä minun pitäisi saada selväksi? Sitä, että olenko 100% varma että haluan lapsia vai että hyväksynkö mahdollisesti jopa dystopisen kohtalon lapsilleni? Entä, jos en ole 100% varma että en halua lapsia? AP
Juuri tuon kaiken vuoksi päätin itse olla lisääntymättä. Kylmän sodan loppumisen jälkeen tulevaisuus on muuttunut aina vaan huonompaan suuntaan. 2000-luku on ihan paska. En tuota maailmaan ihmisiä siitä kärsimään, en vaikka miten ihanaa (tai kamalaa) se perhe-elämä olisi itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiken synkkyyden keskellä lapset tuo sellaista iloa elämään, ettei sitä voi mihinkään verrata.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuon kaiken vuoksi päätin itse olla lisääntymättä. Kylmän sodan loppumisen jälkeen tulevaisuus on muuttunut aina vaan huonompaan suuntaan. 2000-luku on ihan paska. En tuota maailmaan ihmisiä siitä kärsimään, en vaikka miten ihanaa (tai kamalaa) se perhe-elämä olisi itselle.
Oletko koskaan unelmoinut perheestä? AP
Kaipaisin myös jotain kannustavia sanoja siitä miten voisin saada edes jotenkin merkityksellisen tulevaisuuden itselleni. Olen kuitenkin vielä melko nuori. Jos en edes itse voi elää huoletonta elämää jahdaten unelmiani, miten voisin kuvitella sitä omalle lapselleni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättäisin tekemättä. On aivan hirveää katsoa joka päivä itselle maailman rakkaimpia pieniä ihmisiä ja miettiä, että heidän elämänsä tulee olemaan todella julmaa ja raakaa verrattuna siihen, mitä itse olen saanut elää. Omani ovat niin pieniä ja vilpittömiä vielä, etteivät osaa aavistaakaan kuinka hirveä paikka maailma on ja tulee olemaan. Tunnen raastavaa syyllisyyttä joka päivä siitä, että olen heidät tähän maailmaan tehnyt. On todella tuskaista katsoa maailman kehitystä kun tietää, että omat lapset tulevat vain kärsimään. Oli itsekästä tehdä lapsia, vaikka silloin vajaa 10 vuotta sitten en edes vielä ymmärtänyt itse, miten nopeasti kaikki voi muuttua. Rakastan lapsiani, siksi peruisin heidät jos voisin.
Tiedätkö ap, mulla on ihan samoja ajatuksia ja mietin kans, että tekisin aloituksen aiheesta. Tosin olen itse vasta 25, mutta mullakin on herännyt vauvakuumeilua ja mietteitä, että ehkä voisin olla myös äiti ja haaveita liittyen aiheeseen. Mutta mulla pyörii ihan samat ajatukset päässä, että tuntuisi jotenkin väärältä saada lapsi tässä maailmantilanteessa ja pelätä hänen tulevaisuutensa puolesta. Minulle myös ekoarvot ovat tärkeitä ja mietin myös usein, miten lapsi ei sovi niihin arvoihin, vaikka haluaisin niitä arvoja lapselleni jakaa. Adoptio toki voisi olla ratkaisu, mutta multa puuttuu se vakaa parisuhde ja sekin on pitkä prosessi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap hyvä. Vanhempana ehkä rankinta on se jatkuva huoli lapsen puolesta. Vaikka eläisimme muumilaaksossa, pelkäisit lapsen puolesta melkein päivittäin.
Ensin stressaat vauvan jokaista äännähdystä. Sitten katsot henkeäsi pidätellen, kun taaperosi alkaa tutkimaan maailmaa ja löytää pistorasiat ja innostuu portaista. Sitten huolehdit päiväkodista, viihtyyköhän se siellä, huolehditaanko siitä siellä. Huolehdit koulusta - pärjääkö lapsi, saako lapsi kavereita. Tämä kaikki on vasta alkua.
Kukaan meistä ei osaa sanoa tulevaisuudesta. Tutkimusten valossa elämä on tällä hetkellä monin verroin turvallisempaa ja parempaa kuin aiemmin, mutta ihmiset kokevat maailman arvaamattomampana. Huonot asiat tavoittavat ihmiset nopeammin ja tehokkaammin ja negatiiviset asiat myyvät.
Minä en kadu lapsiani tippaakaan. Helppoa ei ole ollut, huoli ei koskaan helpota, mutta rakkaus täyttää sydämen.
Vierailija kirjoitti:
Ap hyvä. Vanhempana ehkä rankinta on se jatkuva huoli lapsen puolesta. Vaikka eläisimme muumilaaksossa, pelkäisit lapsen puolesta melkein päivittäin.
Ensin stressaat vauvan jokaista äännähdystä. Sitten katsot henkeäsi pidätellen, kun taaperosi alkaa tutkimaan maailmaa ja löytää pistorasiat ja innostuu portaista. Sitten huolehdit päiväkodista, viihtyyköhän se siellä, huolehditaanko siitä siellä. Huolehdit koulusta - pärjääkö lapsi, saako lapsi kavereita. Tämä kaikki on vasta alkua.
Kukaan meistä ei osaa sanoa tulevaisuudesta. Tutkimusten valossa elämä on tällä hetkellä monin verroin turvallisempaa ja parempaa kuin aiemmin, mutta ihmiset kokevat maailman arvaamattomampana. Huonot asiat tavoittavat ihmiset nopeammin ja tehokkaammin ja negatiiviset asiat myyvät.
Minä en kadu lapsiani tippaakaan. Helppoa ei ole ollut, huoli ei koskaan helpota, mutta rakkaus täyttää sydämen.
Kiitos lohduttavasta ja lempeästä viestistä. <3 AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohtakaa nyt se ilmastonmuutoskauhistelu ainakin, sillä on eri muodoissaan peloteltu ainakin 1970-luvulta lähtien. Yksikään ilmastopelko ei ole toteutunut.
Sitten otatte huomioon että Malediivit - jotka ovat omasta mielestään jäämässä nousevan meriveden (?) alle - investoi juuri runsaasti uuteen lentokenttään ja uusiin hotelleihin.
Vierailija kirjoitti:
Unohtakaa nyt se ilmastonmuutoskauhistelu ainakin, sillä on eri muodoissaan peloteltu ainakin 1970-luvulta lähtien. Yksikään ilmastopelko ei ole toteutunut.
Sitten otatte huomioon että Malediivit - jotka ovat omasta mielestään jäämässä nousevan meriveden (?) alle - investoi juuri runsaasti uuteen lentokenttään ja uusiin hotelleihin.
Ei foliohattuilua tähän ketjuun kiitos. /ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama ahdistus päällä, mutta tilanne sikäli eri, että itselläni on jo kolme pientä lasta. Pelkään, että heidän tulevaisuus tulee olemaan hyvin erilainen mitä nyt voisi Suomessa kuvitella.
Pelkään, että tänne ja Eurooppaan ylipäätään vyöryy valtauskontona islam, ääriajattelu ja terrorismi sen lieveilmiönä. He ensinnäkin lisääntyvät sitä tahtia, että pelkästään sillä ottavat vallan. Siihen päälle vielä tulokasvirrat. Kaikki nykyinen vapaus ja sivistys hupenee, valtaa saa enemmistönä tuo porukka.
Samoin ilmastonmuutos ja valtavat uhmisvirrat sen mukana. Taas sama homma. Porukkaa lappaa sitä tahtia, että elintaso laskee olemattomiin kun heikompiosaista ja myös arvoiltaan takapajuista ja väkivaltaisuudet hyväksyvää väkeä tunkee kädet ojossa riipimään ex-hyvinvointivaltiosta kaiken mitä irti lähtee. Eläminen ei ole koskaan sujunut asiallisesti omilla mailla, nyt se sekasorto siirretään muuallekin.
Kilpailu, kiire, pandemiat, raaistuvat yhteenotot hupenevista resursseista jne.
Tekisi mieli vain häipyä jonnekin, elää omassa umpiossa. Mutta minne? Eihän sitä kaaosta voi minnekään paeta kun vyöryvät päälle.
Näitä pelkään itsekin ja tuntuu, että kaikki tehdyt muutokset vie maailmaa vain huonompaan suuntaan. Alkaen ihan ensikertalaiskiintiöstä yliopistossa ja luokkahuonemuutoksesta peruskouluopetuksessa. Inhoan myös nyky-yhteiskunnan kilpailullisuutta ja sitä miten jo yläasteikäiset stressaavat opinnoistaan ja kokevat, että heidän täytyy jotenkin optimoida omia päätöksiään. Ihan kamalaa :/ Siihen päälle vielä kaikki muu. AP
Vierailija kirjoitti:
Sama ahdistus päällä, mutta tilanne sikäli eri, että itselläni on jo kolme pientä lasta. Pelkään, että heidän tulevaisuus tulee olemaan hyvin erilainen mitä nyt voisi Suomessa kuvitella.
Pelkään, että tänne ja Eurooppaan ylipäätään vyöryy valtauskontona islam, ääriajattelu ja terrorismi sen lieveilmiönä. He ensinnäkin lisääntyvät sitä tahtia, että pelkästään sillä ottavat vallan. Siihen päälle vielä tulokasvirrat. Kaikki nykyinen vapaus ja sivistys hupenee, valtaa saa enemmistönä tuo porukka.
Samoin ilmastonmuutos ja valtavat uhmisvirrat sen mukana. Taas sama homma. Porukkaa lappaa sitä tahtia, että elintaso laskee olemattomiin kun heikompiosaista ja myös arvoiltaan takapajuista ja väkivaltaisuudet hyväksyvää väkeä tunkee kädet ojossa riipimään ex-hyvinvointivaltiosta kaiken mitä irti lähtee. Eläminen ei ole koskaan sujunut asiallisesti omilla mailla, nyt se sekasorto siirretään muuallekin.
Kilpailu, kiire, pandemiat, raaistuvat yhteenotot hupenevista resursseista jne.
Tekisi mieli vain häipyä jonnekin, elää omassa umpiossa. Mutta minne? Eihän sitä kaaosta voi minnekään paeta kun vyöryvät päälle.
Pystyn hyvin samaistumaan. Lisäksi tämä korona vielä päälle, joka tekee elämän jokaisesta hetkestä arvaamattoman. Jo nyt ollaan nähty ihan sivistyneissä Euroopan maissa, kuinka ihmisiltä voidaan viedä oikeuksia, jos he eivät syystä tai toisesta halua ottaa rokotetta. Tämä voidaan jatkossa helposti laajentaa mihin vain. En pidä alkuunkaan tästä kehityksestä. Puhumattakaan siitä, että koko maailman talous voi heittää kuperkeikan hetkenä minä hyvänsä.
”Ilmastonmuutos, nälänhätä, sodat ja kaikki muu kamaluus odottaa lähes 100% varmuudella tulevia lapsiani”
VMP. Miksi Suomi on nykyään täynnä tuollaisia hysteerisiä itkuiitoja?
Lumisia jouluja näkee enää piirretyistä, samoin norsut ja tiikerit eivät ole satuolentoja vaan joskus niitä oli vielä olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Lumisia jouluja näkee enää piirretyistä, samoin norsut ja tiikerit eivät ole satuolentoja vaan joskus niitä oli vielä olemassa.
Ja kun ilmastopakolaiset lähtee liikkeelle, voidaan arabikevättä pitää vitsinä...
Toisaalta kärsimyksen mahdollisuus voi tuoda elämään paljon enemmän merkityksellisyyden tunnetta. Eletään joka päivä niinkuin se olisi viimeinen ja nautitaan siitä mitä on, koska sen voi menettää hetkenä minä hyvänsä. Ehkä olen vain katsonut liikaa 1920-luvun Euroopasta kertovia elokuvia.
Välillä unelmoin, että olisin syntynyt edes 15 vuotta sitten milloin asiaa ei olisi tarvinnut ajatella niin paljon. AP