omaan sänkyyn nukuttaminen!!

Meillä iltanukutus ja yöheräämiset jäi alle 1-vuotiaana, kun tarjosin iltanukutukseen vaan pepulle taputuksia ja yöheräämisiin vettä tuttipullosta. Tarjoilu ei ilmeisesti kelvannut, koska poika alkoi nukkua yöt yhtä soittoa aamuun asti (aamu = klo 5).

Monella olen kuullut toimivan sen, että äidin sijasta esim isä nukuttaa, laittaa tutin suuhun jos alkaa itkemään jne.



Meillä myös yöimetyksen lopettaminen hoidettiin näin. Menin itse toiselle puolelle sänkyä nukkumaan enkä tullut hästäämään ollenkaan vauvan luo yöaikana. Isä laittoi tutin suuhun pari kertaa yöllä ja vauva tottui todella nopeasti uuteen " järjestykseen" .



Kannattaa kokeilla, ehkä toimii teilläkin?

Kaikille vastanneille:)

Juu, kyllä poju pullosta juo..olenkin ajatellut et jos koklais sitä et antaiskin yöllä vettä. Meillä ei oikeen isä voi olla yöllä nukuttaja kun on niin raskaassa työssä. Niin ja tuttia meil ei syödä.

Enköhän jotain täs kehittele:)

Mutta sanoisin, että ekana vauva pitäisi saada rauhoittumaan ja jäämään sinne sänkyyn makuulleen, ettei ole sekunnissa pystyssä ja vaan huuda. Sen kriittisen pisteen kun saa aikaan, jollain unilelulla tai jollakin, niin sitten voinee alkaa sen varsinaisen unille totuttamisen pinnikseensä.



Meillä en ole vielä viikon aikana keksinyt mitään, millä pojan saisi jäämään (11kk) sinne omaan sänkyynsä. Ei auta lelut, eikä mobilet, eikä väsymysasteella temppuilu. Väsyneenä taisteluun, syötän uneen yhä.. Ja öisin myös...Mutta toisaalta ajatteli, että jos vielä vuoden ikään asti meillä näin, ehkä sitten sen jälkeen vasta.



Ja luin muuten jostain kasvatusopuksesta, että varsinkin pitkään imetetyn lapsen kannalta lempein aika totutukselle olisi vasta 18kk ikäisenä ja sen jälkeen. Siinä välissä tai ennen 18kk ikää on hampaiden tuloa, ja eroahdistusta ja kaikkea, mikä voi hankaloittaa ja taannuttaa... Mutta oman jaksamisen kannalta tietty voi yrittää aikaisemminkin... Mutta siis sitten vasta suunnilleen se voi oikeasti toimia " lopullisesti" , ettei tarvi taas aloittaa totutusta jonkin taantuman takia alusta.

En edes muista milloin, niin ne asiat vaan unohtuu. Mutta meillä ei auttanut mitkään tassuttelut tai muut sellaiset keinot. Ainoastaan äidin ja isän selät olivat aivan jumissa. Loppuksi kokeilimme perinteistä (huudatus)unikoulua, niin kuin jotkut sitä kutsuvat. Eli lapsi sänkyyn, sanotaan hellästi mutta " tiukkaan" ääneen sävyyn, " nyt on yö, nyt nukutaan" . Lähdetään pois huoneesta, palataan 5 min kuluttua ja samat sanat uudestaan. Seuraavaksi 10 min kuluttua palataan, väliä pidennetään 15 min, 20 min ja 25 min. Jos huuto ei ole loppunut, palataan 25 min jälkeen alkuun, eli aloitetaan 5 min tauoista.

Ekana iltana meillä taidettiin huutaa tuo 15-20 min, tokana vajaa 10 min ja muistaakseni kolmantena iltana jäi nukkumaan muutaman minuutin itkemisen jälkeen. Nopeasti itku loppui kokonaan.

Ekana iltana tuntui pahalta, mutta tiukkana oli oltava. Toinen ilta jo palkitsi ja kannusti. Olkoon kuinka kritisoitu menetelmä tahansa. Toimi meillä.

Edelliseen viestiin liittyen, meillä toimi esikoisen kanssa sama menetelmä (huudatusunikoulu) todella hyvin. Voin lämpimästi suositella. Vaikka se tuntuukin TODELLA pahalta, kun oma lapsi huutaa (minuuttikin on niin valtavan pitkä aika...), ei lapsella oikeasti ole mikään hätä, jos siellä vähän väliä käy sanomassa, että nyt on yö.



Parin kolmen yön huutelun jälkeen olen muiltakin kuullut, että kaikki sitten nukkuvat ja nukahtavat paremmin. Jos oikein pahalta huuto kuulostaa, ehkä voisitte lainata esim. mummia tekemään rankimman työn kahtena ekana iltana? Tai laitat miehen asialle ja lähdet itse pois kotoa illaksi. Ja sitten vain olette todella päättäväisiä! Lapsi kyllä testaa tuhat kertaa, antaisivatko vanhemmat sittenkin periksi...

Meillä poika vauvana nukkui läpi yön ilman yösyöttöjä 8 viikkoisesta asti, aina omaan sänkyyn. mutta, hän sairastui ja joutui leikkaukseen 6 kk iässä ja sen jälkeen nukkuminen omaan sänkyyn meni ihan plörinäksi, vain isoon sänkyyn äidin vieressä! 8 kk iässä kun tiesin että lapsi on täysin toipunut, aloin taas nukuttaan poikaa omaan sänkyyn, niin että istuin ensin tuolilla vieressä ja aina kun kampes pystyyn, laitoin takas makuuasentoon. meillä oli sängyssä sellainen fisher price akvaario soittorasia ja disco pallo joita tykkäs katsella. Kannattaa muuten odottaa että lapsi on tosi väsynyt ennen kun tähän rulianssiin ryhtyy. Sitten kun sain pojan asettumaan sänkyynsä ja jäämään jopa makuuasentoon, siisrsin tuolin kauemmaksi ja istuin selin lapseen päin mutta kuitenkin olin samassa huoneessa, ei mitään katsekontaktia enkä jutellut. vähitellen sitten hivuttauduin huoneesta ulos. Jos lapsi alkoi itkemään, huutelin oven raosta ettei hätää äiti on täällä tai käväsin pikkuisen taputtelemassa. tiedän monia jotka on vaan antanut lapsen huutaa itsensä uneen ja nyt nukkuvat hyvin, meillä se ei ollut mahdollista. Nyt kuitenkin vähän yli parin vuoden iässä osaa mennä itsekseen nukkumaan ilman sen suurimpia tappeluit a ja siis nukkuu ihan normaalissa lasten sängyssä, on nukkunut jo vuoden ikäisestä. tsemppiä. me kaikki teemme varmaan useita asioita jotka on " väärin"

Meilläkin tyttö vielä vuoden ikäisenä simahti tissille (ei täysin nukahtanut siihen kuitenkaan) ja sitten kannettiin puoliunessa sänkyyn ja pideltiin kädestä kiinni kunnes nukahtaa.



Nyt 1,5 vuotiaana sitten päätettiin, että nyt saa alkaa nukahtamaan itse (kun imetyskin lopetettiin). Unipupu mukaan sänkyyn uutena asiana ja yllätykseksi se toimikin hyvin. Nykyään tyttö viedään sänkyyn ja sanotaan hyvää yötä ja vilkutetaan ja kerrotaan että ollaan ihan lähellä ja tullaan kohta takaisin (ja käydäänkin välillä näyttäytymässä) sekä huudellaan hänelle vastauksia olohuoneen puolelta, jos kitinää kuuluu. Joskus toki menee itkuksikin, mutta hyvin nopeasti tottui uuteen systeemiin.



Olin todella yllättynyt ettei se tuon vaikeampaa ollut. Kannattaa jossain vaiheessa kokeilla. Tietysti lapsissa on eroja, mutta meidän neitiä oli nukuttamalla nukutettu 1,5 vuotta ja silti oli valmis muutokseen helposti.



Marjo