Kohta taas töihin kuuntelemaan työkavereiden lässytystä
Miksei vaan voisi olla hiljaa?! Ei mua kiinnosta teidän lapsenlapsen syntymäpäivät tai miten kävitte koiran kanssa metsälenkillä. Lässyn lässyn. Tehtäis töitä mutku eihän se onnistu kun pitää samalla selostaa jonninjoutavia asioita. Hankkisivat oikeita kavereita.
Kommentit (15)
Mulla on ihan kivat työkaverit, mutta mulle riittää, että muutaman kerran vuodessa käyn toimistolla. Teen pääasiassa etätöitä ja saan huomattavasti paljon enemmän aikaiseksi kotona kuin toimistolla. Ja ihan siksi, että etänä tehdessä ei ole tuota "sosiaalista kanssakäymistä" eli puhuta asioista, jotka eivät millään tavalla edistä sen hetkisen työtehtävän suorittamista. Tulisin hulluksi, jos ei olisi tätä etätyömahdollisuutta.
Sit taas kahvi- ja ruokatauoilla puhutaan työasioista. Missään et saa hetken rauhaa. Vessassakaan. Nähdään että ovi on lukossa niin sehän täytyy varmistaa vielä rynkyttämällä kahvaa. "Ai siellä olikin joku!!!" No ei kai!!
Oon kuolemanväsynyt työpäivän jälkeen enkä palaudu edes viikonlopun aikana :(
Ap
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 07:15"]Sit taas kahvi- ja ruokatauoilla puhutaan työasioista. Missään et saa hetken rauhaa. Vessassakaan. Nähdään että ovi on lukossa niin sehän täytyy varmistaa vielä rynkyttämällä kahvaa. "Ai siellä olikin joku!!!" No ei kai!!
Oon kuolemanväsynyt työpäivän jälkeen enkä palaudu edes viikonlopun aikana :(
Ap
[/quote]
Tämä on meillä se suurin ongelma. Kun saisi edes sen 10min kahvitauon istua hiljaa ja tuulettaa ajatuksiaan, mutta ei. Joko pidetään yllä väkinäistä "mitäs teitte viikonloppuna" -kedkustelua johon kaikkien on osallistuttava tai sitten puhtaan koko ajan työasioista. Yleensä ruokatunnilla ensimmäistä 5min ja jälkimmäistä 25min. Pieni firma ja pomo ylläpitää keskustelua.
Tarvitsisin edes sen ruokatauon verran taukoa ja paussia :(
Auta armias jos et joskus osallistu keskusteluun niin eikö ala sitten se voivottelu, että "Voi, oletko sinä kipeä kun olet niin hiljaa? Onko jotain sattunut? Ethän ole suuttunut? Haluatko jutella?" EN HALUA. Aaarrgghhh
Ap
Lässytystäkin on helpompi kestää kuin ilkeilyä.
Mielummin tota kun ilkeilyä vääristä ratkaisuista työtehtävissä kun et tehnyt juuri niin kuin työkaveri ois tehnyt. Kaivetaan jopa työtehtäviä loman jälkeen.
Pomon kyttääminen ja kaiken arvosteleminen.
Soppa on valmis ja työntekijällä paha olo.
Sydän hakkaa 100 lasissa vuorokaudet ympäri. Illat tekis mieli itkeä ja viikonloput yhtä odottelua.
Meillä myös rasittava työkaveri. Onneksi on vain yksi. Todellinen puhekone. Olen joskus miettinyt, että onkohan sillä joku diagnoosi. Selittää kahvipöydässä pillunsa kuivuudesta lastensa asioihin ja siitä kaikkien tuttujensa asiat, joita emme edes tunne. Pakko vain lähteä vaikka vessaan pakoon, kun korvat jo soi. Mutta ei sekään riitä. Jättää työt seisomaan ja juoksee työkavereiden perässä ja suu käy. Ei kuuntele muita, vaan koko ajan pälisee päälle.
Ja eri asia, jos jutut olisi edes fiksuja, mutta kun ne ovat luokkaa outojen ihmisten asiat ja pillun kuivuus, kuinka seksi ei maistu enää ja on pakko käyttää ruokaöljyä naimiseen, kun on pakko antaa miehelle.
Kiviäkin kiinnostaa hänen pillunsa kuivuus.
Entä sitten ne hänen täydelliset lapsensa...herra siunaa ja varjele.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 06:56"]
Mulla on ihan kivat työkaverit, mutta mulle riittää, että muutaman kerran vuodessa käyn toimistolla. Teen pääasiassa etätöitä ja saan huomattavasti paljon enemmän aikaiseksi kotona kuin toimistolla. Ja ihan siksi, että etänä tehdessä ei ole tuota "sosiaalista kanssakäymistä" eli puhuta asioista, jotka eivät millään tavalla edistä sen hetkisen työtehtävän suorittamista. Tulisin hulluksi, jos ei olisi tätä etätyömahdollisuutta.
[/quote]
Saano kysyä mitä työtä teet? Itse haaveilen etätyöstä...
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 07:52"]
Meillä myös rasittava työkaveri. Onneksi on vain yksi. Todellinen puhekone. Olen joskus miettinyt, että onkohan sillä joku diagnoosi. Selittää kahvipöydässä pillunsa kuivuudesta lastensa asioihin ja siitä kaikkien tuttujensa asiat, joita emme edes tunne. Pakko vain lähteä vaikka vessaan pakoon, kun korvat jo soi. Mutta ei sekään riitä. Jättää työt seisomaan ja juoksee työkavereiden perässä ja suu käy. Ei kuuntele muita, vaan koko ajan pälisee päälle.
Ja eri asia, jos jutut olisi edes fiksuja, mutta kun ne ovat luokkaa outojen ihmisten asiat ja pillun kuivuus, kuinka seksi ei maistu enää ja on pakko käyttää ruokaöljyä naimiseen, kun on pakko antaa miehelle.
Kiviäkin kiinnostaa hänen pillunsa kuivuus.
Entä sitten ne hänen täydelliset lapsensa...herra siunaa ja varjele.
[/quote]
Ettei tuo olisi tyylipuhdas aspergeri? :O
Mulla oli joskus samanlainen tilanne, joten aloin ottaa termosmukia töihin mukaan ja lähdin kahvitauoilla kävelyille läheiseen puistoon tai vaan kiertämään korttelia. Joskus ihmettelivät, mutta sanoin vaan oloni olevan parempi, kun saan hieman verta kiertämään.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 07:19"][quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 07:15"]Sit taas kahvi- ja ruokatauoilla puhutaan työasioista. Missään et saa hetken rauhaa. Vessassakaan. Nähdään että ovi on lukossa niin sehän täytyy varmistaa vielä rynkyttämällä kahvaa. "Ai siellä olikin joku!!!" No ei kai!!
Oon kuolemanväsynyt työpäivän jälkeen enkä palaudu edes viikonlopun aikana :(
Ap
[/quote]
Tämä on meillä se suurin ongelma. Kun saisi edes sen 10min kahvitauon istua hiljaa ja tuulettaa ajatuksiaan, mutta ei. Joko pidetään yllä väkinäistä "mitäs teitte viikonloppuna" -kedkustelua johon kaikkien on osallistuttava tai sitten puhtaan koko ajan työasioista. Yleensä ruokatunnilla ensimmäistä 5min ja jälkimmäistä 25min. Pieni firma ja pomo ylläpitää keskustelua.
Tarvitsisin edes sen ruokatauon verran taukoa ja paussia :(
[/quote]
Mulla on kuulokkeet korvissa ja kuuntelen musiikkia. Jos ei ole, en ota mitään kontaktia keneenkään. En edes katso. Saan aika hyvin olla tuon hetkeni rauhassa.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 07:55"]
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 06:56"]
Mulla on ihan kivat työkaverit, mutta mulle riittää, että muutaman kerran vuodessa käyn toimistolla. Teen pääasiassa etätöitä ja saan huomattavasti paljon enemmän aikaiseksi kotona kuin toimistolla. Ja ihan siksi, että etänä tehdessä ei ole tuota "sosiaalista kanssakäymistä" eli puhuta asioista, jotka eivät millään tavalla edistä sen hetkisen työtehtävän suorittamista. Tulisin hulluksi, jos ei olisi tätä etätyömahdollisuutta.
[/quote]
Saano kysyä mitä työtä teet? Itse haaveilen etätyöstä...
[/quote]
Olen it-alalla. Työni sisältää kaikenlaista sovellusten määrittelystä ja suunnittelusta (monenlaisten dokumenttien tekeminen) toteutukseen (ohjelmointi) ja testaukseen. Palaverit niin asiakkaiden kuin työkavereidenkin kanssa tapahtuu lähes aina puhelinpalavereina.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 07:59"]
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 07:52"]
Meillä myös rasittava työkaveri. Onneksi on vain yksi. Todellinen puhekone. Olen joskus miettinyt, että onkohan sillä joku diagnoosi. Selittää kahvipöydässä pillunsa kuivuudesta lastensa asioihin ja siitä kaikkien tuttujensa asiat, joita emme edes tunne. Pakko vain lähteä vaikka vessaan pakoon, kun korvat jo soi. Mutta ei sekään riitä. Jättää työt seisomaan ja juoksee työkavereiden perässä ja suu käy. Ei kuuntele muita, vaan koko ajan pälisee päälle.
Ja eri asia, jos jutut olisi edes fiksuja, mutta kun ne ovat luokkaa outojen ihmisten asiat ja pillun kuivuus, kuinka seksi ei maistu enää ja on pakko käyttää ruokaöljyä naimiseen, kun on pakko antaa miehelle.
Kiviäkin kiinnostaa hänen pillunsa kuivuus.
Entä sitten ne hänen täydelliset lapsensa...herra siunaa ja varjele.
[/quote]
Ettei tuo olisi tyylipuhdas aspergeri? :O
[/quote] Olen itse ajatellut, että sillä on ADHD ja lisäksi jotenkin maaninen
Jaa... minusta töissä on kivojen ihmisten takia aina ollut kiva käydä. Mua kiinnostaa kivojen ihmisten jutut.
XD