Keliakia ja välinpitämättömyys ruokavalioon
Moi,
olen vastadiagnosoitu keliaakikko. Millä saan motivoitua itseni gluteenittomalle ruokavaliolle? En haluais luopua oluesta ja ruisleivästä kun oireet on niin mitättömät etten ilman lääkäriä olis koskaan kekannut tätä sairautta.
Kommentit (5)
Alkoon tai isomman marketin kaljahyllylle tutkimaan gluteenittomien oluiden valikoimaa ensi hätään!
[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 22:43"]Sillä, että jos et noudata ruokavaliota, suolistosyöpäriskisi on kymmenkertainen. Ymmärrän kyllä että aluksi on tosi hankalaa, mutta kyllä se siitä! T. keliakiadiagnoosi 8 vuotta sitten
[/quote]
Se syöpäriski on kyllä korkeampi kuin kymmenkertainen. Lymfoomissa 40-kertainen, suolistosyövissä vielä korkeampi. Aiheuttaa myös aliravitsemusta (ravinteet eivät imeydy), ja sitä kautta monia ongelmia kuten osteoporoosia.
Ei oluesta tarvitse luopua. Voisit kokeilla samaa, mikä auttoi minua: olin vajaan kuukauden syömättä mitään gluteenipitoista ja sitten söin pari palaa pitsaa. Siitä tuli niin hirveät vatsakivut, että ne ovat auttaneet pysymään ruisleivästä erossa jo vuoden. Kaikkeen muuhun kuin ruisleipään löytyykin gluteeniton vaihtoehto.
Tämä siis siksi, että kun välttää ainetta, jota elimistö ei kestä, pääsee siedätyshoitoefektistä, joka on keliakian kohdalla tuhoisa - eli kun tilanne ei ole vielä äitynyt todella pahaksi, elimistö ei anna kunnon merkkiä siitä, ettei kestä gluteenia, kun se saa sitä koko ajan ja on siedättynyt sille, vaikka se samalla tuhoaa suolistonukkaa. Vähän kun ensin erossa gluteenista, elimistö näyttää, mitä se tosiasassa elimistölle tekee.
Mitä enemmän saat tietoa asiasta, sen paremmin motivoidut. Kai pääset ravitsemusterapeutille? Pitäisi olla tuoreelle keliaakikolle rutiinijuttu järjestää ravitsemusterapiakäynti diagnoosin varmistuttua.
Minä sain oman diagnoosin tuossa reilu vuosi sitten, olin silloin 24v. ja koko elämän elänyt gluteenillisesti. Suurin pelkoni minullakin oli alussa, että otanko asiaa itse tarpeeksi tosissaan ja uhmakkaasti päätin, että kyllä minä pari kertaa vuodessa muuten gluteenia syön.
No se päätös onneksi jäi toteuttamatta ja ehdoton tarkkuus tuli mukaan, mitä enemmän sairaudesta sain tietoa. Lisäksi oma oloni oli niin surkea, vatsa oli koko todella kipeä ja kosketusarka kun ohutsuoli oli niin pahasti tulehduksissa. Aloin pikkuhiljaa käsittää, että ilman oikeaa ruokavaliota elinikäni tulee todennäköisimmin jäämään lyhyemmäksi, mitä pitäisi.
Keliakia on elinikäinen sairaus ja elinikäisen sairauden hyväksyminen vie aina oman aikansa. Osa elämästä kuitenkin muuttuu lopullisesti. Myös ajatus siitä, että muille niin normaali ruoka-aine on minulle nyt myrkyllistä, on alussa vaikeaa edes käsittää.
Mutta pikkuhiljaa asiaan pääsee sisään ja pahina ahdistus helpottuu. Olen itsekin ollut keliaakikko niin vähän aikaa, että itsekään en tilannetta täysin hyväksy, mutta on se reippaasti helpottunut.
Liity myös keliakialiittoon, vuosimaksu on vain 25€ ja sieltä saat paljon hyvää alkuinfoa.
Toivottavasti noudatat ruokavaliota. Tämä tekee olon paljon paremmaksi niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Sillä, että jos et noudata ruokavaliota, suolistosyöpäriskisi on kymmenkertainen. Ymmärrän kyllä että aluksi on tosi hankalaa, mutta kyllä se siitä! T. keliakiadiagnoosi 8 vuotta sitten