~*~HUHTImasut vko 35~*~

Heissan vaan!



Yritin kovasti katsella, mutta en nähnyt pinoa tälle viikolle vaikka tiistaita jo eletään. Pahoitteluni, jos sellainen oli, enkä sitä huomannut...



Kävin tänään eka kertaa neuvolassa. Oli ihan ok. Täti täytteli papereita ja katto ne perinteiset eli pissan, verenpaineen ja Hb:n. Kaikki oli ok. Sydänääniä ei vielä yrittänytkään kuunnella, koska ei tässä vaiheessa niiten vehkeillä vielä kuuluisi. No, viikko sittenhän siellä ultarassa pieni sydän jo näkyi sykkimässä, joten eiköhän sitä malta oottaa ens nla käyntiin.



Viikonloppuna olin tosi huonossa kunnossa. To-pe välisenä yönä alko pieni, ruskehtava vuoto. Soitin heti pe aamuna nlaan ja sieltä epäiltiin sen olevan ihan normaalia. Niinpä sit vaan seurailin ja ootin sen loppumista. Lauantai-iltana sit onneksi loppui! Ei sitä paljoa tullut ja kuten sanottu, tosi ruskeeta oli, mut pelottihan se silti. Muutenkin olin ihan mielettömän väsynyt koko viikolopun. Mies pääasiassa hoiti 1½-vuotiasta poikaamme, kun mää vaan nukuin tai makasin ja yökein:(. Nyt on uusi viikko onneksi alkanut vähän pirteempänä.



Pahoinvointia siis on ihan omaks tarpeeks. En oo oksentanut kertaakaan *koputtaa puuta*, mutta sitäkin enemmän tekee pahaa ja yökkyyttää. Ja ne hajut, YÄK! Eilen illalla katottiin leffaa ja siinä poltettiin sikaria, niin johan meinas laatta lentää. En oo ikään tykännyt sikarin hajusta, mut toi oli jo kaiken huippu:)!



Alamaha vähän jo pömpöttää, mut kaikki vaatteet vielä menee ihan ongelmitta päällä, paitsi illalla, jolloin maha on turvonnut kuin potkupallo:)!



Mukavia elokuun loppupäiviä kaikille huhtimassuille!



Senny rv 6+3

Hienoa, että olet jo saanut kuulla vauvan sydänäänet. Meillä päin pääsee yksityisellekin ultraan vasta kun on viikkoja täynnä 7, joissain paikoissa 9. Olemme miettineet menisimmekö sinne ultraan jo näin aikaisin vai odottaisimmeko siihen niskapoimu-ultraan. Meidän kotikaupungissa kunta maksaa yhden ultran, saa valita haluaako mennä np-ultraan vai rakenneultraan.



Mitä teillä maksoi se viimeviikkoinen ultra?



Mulla on myös ollut yököttävä olo, vaihtelee kyllä jonkin verran päivittäin. Ihan ensimmäisinä viikkoina minun teki kauheasti mieli lihaa, mutta nyt se on jonkin verran laantunut ja tilalle on tullut hedelmät. Erityisesti ananas maistuisi:). Välillä on vaikea keksiä mitä ruokaa tekisi. Kun keksii jonkun ruuan, niin sitten kun se on valmista ei välttämättä enää tee sitä mieli.



Olen kyllä ihan kiitollinen kaikista oireista ja oksentaisin vaikka joka päivä kunhan pikkuisella olisi kaikki hyvin:).



Ensimmäinen neuvola on meillä perjantaina, odotamme sitä kovasti:)

Sorry kirjoitin vanhaan ajatuksissani, nostan tätä nyt näkyville ja kopioin kirjoitukseni vaikka tähän uuteen niin ette mee ihan sekaisin...

Kiitokset FINEMO, -PIKKANEN-, HELINÄ_1983, MASUMME:), MARIA81, MARIE81 ja kaikille pahoitteluista ja osanotoista ja kaikesta myötätunnosta!! :' )



(uskokaa tai älkää niistä sai voimia!)



ja jotenkin on " lohduttavaa" lukea näillä sivuilla, että on muitakin jotka on kärsineet saman ja selvinny siitä!! ensikerran löysin tuon palstanki keskenmenosta täällä vauvan sivuilla. eikö tämä elämä alkaa tästä taas voittamaan pikkuhiljaa...



mietin vain tässä sellasta asiaa, ku neuvolasta sanottiin että saa heti ruveta yrittämään uutta raskautta, niin kuinka lasken seuraavan ovulaationi? tästä vuodostako kaks viikkoa? vai olisko viisainta odottaa yhdet menkat ensi? (jos mieli tästä piristyy pian niin eihän tässä malta odottaa niiiiin kauaa!!!) taidan tilata ovulaatiotestejä sellaasenki perhepakkauksen että oksat pois!!



Kuinka te ootte toiminu, jotka saman kokeneet? (eikös se laskettuaika selviä sitten kuitenkin paremmin ultrassa,jos siinä tulee epäselvyyksiä jos sattuu niin onnellisesti että heti tärppää)



Ihanaa odotusaikaa teille plussalaisille, ja toivon todella että teillä menee kaikki hyvin odotuksessa:):)



T: toivottavasti pian taas plussalainen -tiukuäiti-

Pahoitteluni Tiukuäidille mutta jos yhtään lohduttaa kuulla niin minulla oli kesäkuussa km 6+4, fyysinen kipu oli melkoinen, toki itketti mutta en pitänyt kuin yhden sairaslomapäivän, koska järkeilin itselleni että pikkuisella ei voinut olla kaikki hyvin ja oli parempi hyvästellä hänet varhaisessa vaiheessa....



Olin ajatellut odottaa parit menkat mutta jos pientä tiputtelua 3 viikkoa km:sta ei lasketa niin raskauduin heti uudestaan. Olo on ollut alusta alkaen jotenkin varmempi kuin edellisessä ja en voi muuta kuin toivoa, että nyt mentäisiin loppuun asti. On varmasti yksilöllistä odottaako yhdet tai useammat menkat vai ei ollenkaan ennen kuin yrittää uudelleen. Itse koin toipuneeni fyysisesti sen verran nopeasti, että uskalsimme yrittää samantien uudestaan.



Oma napa, pahoinvointi näyttäisi väistyneen täältä mutta väsymys on tullut tilalle ja voisin helposti nukkua 12 h putkeen ja vielä päikkärit päälle.



Masu on pullahtanut esiin, joten kerroin töissä, koska pomo tuijotti kiusallisesti masuani. Helpotti omaa olemista, koska voi vapaasti napostella välipaloja pitkin päivää ilman että työkaverit ihmettelevät kasvanutta ruokahalua = )



Minulla on ensimmäinen neuvola ylihuomenna ja todennäköisesti saan ajan ultraan ensi viikolle. Täällä tehdään ultra rv 10+



Päivä kerrallaan mennään ja onneksi lähestytään tuota rv 12:a!!!



Beatitude rv 9+2

Onko teille kaikille jotka ootte jo käyneet neuvolassa suositeltu foolihappoa? Vai oletteko ihan omatoimisesti alkaneet syömään. Mulle annettiin muutama mainos ja sanottiin, että kannattaa alkaa syömään, no apteekkiin en ole vielä ehtinyt, huomenna ois tarkoitus kipaista jotain hakemaan. Ekassa raskaudessa en syönyt mitään lisävitamiineja, paitsi rautaa. Tosi paljon vain hedelmiä, nytkin oon syönyt niitä kilotolkulla. Mietin vain kun eikö sitä foolihappoa pitäisi syödä jo ennen raskautta? No toivottavasti siitä ei ole ollut mitään haittaa vaikka vielä en ole sitä syönytkään.



Niin, taas alkoi mielessä vilistää kaikenlaisia epävarmuustekijöitä vauvan terveyden suhteen, kun lueskelin eilen illalla neuvolasta saatua vaukirjan tekemää raskausajan opasta. Siitähän tuo foolihappokin alkoi vaivaamaan, samoin alkoholin käyttö raskausaikana. Kirjassa sanottiin, että missä tahansa raskausvaiheessa alkoholi on sikiölle vaarallista ja voi aiheuttaa vaikka mitä kehityshäiriöitä yms... No ennen raskaustestiä tuli juotua vähän siideriä ja viiniä, kun oltiin lomareissussa, enkä todellakaan arvannut olevani raskaana. Niin no tämähän oli joskus rv 3-4 joten siitä tuskin oli sikiölle haittaa, mutta vaivaa kuitenkin vähän mieltä. On tämä odottavan äidin mieli vaan aika hassu :) aina on jotain pelkoja mielessä.



Voinneista: luulin jo pahoinvoinnin helpottaneen, mutta taas on parina päivänä tullut wc:tä halailtua. Oksentaminen on muuttunut nykyään jotenkin helpommaksi ja sitä oikeastaan mieluummin meneekin heti vessaan kyykkimään kun siltä tuntuu, ennemmin kuin yrittäisi kestää huonoa oloa, esim makaamalla.

Maha on kuin potkupallo, johtuu ilmavaivoista, sen takia olisi kiva vetäistä päälle jo löysät äitiyshousut, mutta olemme mieheni kanssa päättäneet, että kerrotaan kaikille vasta ekan ultran jälkeen joka on reilun kahden viikon päästä. Niinpä yritän edelleen mahtua normaalehin housuihin.

Eilen saunassa huomasin muuten erikoisen jutun. Nännit ovat nyt jo alkaneet tummumaan ihan selvästi. Muutenkin rinnat tuntuvat ihan siltä kuin maito nousisi, samalla tavalla kipristelee ja tekisi mieli imettämään. :)



Viime kirjoituksessani taisin mainita oman navan välillä unohtuneen, mutta kuten huomaatte parina viime päivänä en taas paljon muuta ole miettinytkään kuin raskautta:)



No heippa taas!

Minäkin ajattelin tulla eka kertaa kertomaan kuulumisia. Kävin heti plussattuani ilmottautumassa esittelylistalle, mutta olen ollut niin väsynyt, etten ole saanut aikaiseksi kirjoitella tänne.

Tänään käytiin alkuraskauden ultrassa. Sikiö vastasi viikkoja 6+5 ja sydän löi jo. On se vaan hieno tunne, kun näkee pikkuisen kuvaruudussa. ;)



Oon tässä miettiny, että milloin kertoisin töissä raskaudesta. Olo on niin huono välillä, että tekee tiukkaa salailla asiaa. Tuntuu, että hoidan hommani tosi huonosti. Esikoinen on nyt kaks vuotta ja oon ehtiny olla töissä helmikuusta saakka. Olen esimiesasemassa aika pienessä työyhteisössä ja sekin vaikuttaa vähän asiaan. Milloin oletteko kertoneet töissä vauvauutisista? Uskon, että uutinen meillä otetaan ihan positiivisesti vastaan, mutta silti mietityttää... Omalle esimiehelle tietysti asia pitäisi myös kertoa, muttei kai ihan vielä.



Nyt varmaan pitäisi mennä nukkumaan, että jaksaa huomenna taas olla pirteänä töissä.



T:Milja rv 6+5

Masumme:), kysyit paljoko ultramme maksoi. Mielestäni oli aika kallis verrattuna joidenkin paikkojen hintoihin eli 85e. No, sainpahan hakemani mielenrauhan ja yllätykseksi siellä jo sydänkin näkyi lyömässä, joten... :)



Senny

Mulla ei ole mitään raskausoireita, mutta ei siis ollut ekastakaan raskaudesta. Iltaisin vatsa kyllä turvottaa mut niin mulla on mielestäni turvottanu ekan synnytyksen jälkeen joka ilta jos vain olen illalla mennyt jotain syömään:)



Alkuraskauden ultra mulla on tilattuna 7.9, et tuun sit kertoon ne kuulumiset. Eka neuvola on vasta 18.9..tai jotain sinne päin!



Täällä alkuraskauden ultra maksaa 60 euroa, joskin siitä on jo suoraan vähennetty kelan osuus. Kannattaa soitella ja kysellä hintoja muutamastakin paikasta, hinnat vaihtelevat huimasti.



rv 7+0

Siirrän tän mun jutun tähän uudempaan pinoon, kun eilen epähuomiossani laitoin tän viime viikon juttuihin...no tää on eilen kirjotettua tekstiä...



Täällä on siis tänään käyty ultrassa ja sieltä löytyi viikkoja vastaava pikkuinen sintti, jolla sydän sykki hurjaa vauhtia. Oli niin ihanaa nähdä se pikkuinen ihme ja vihdoinkin saada varmistus, että masussa tosiaan on elämää.Nyt voi hiukan huokaista, vaikka onhan tässä vielä kriittistä aikaa jäljellä, mutta lääkäri sanoi, että puoli voitto, kun nähtiin alkio oikeassa paikassa ja se vastaa viikkoja ja sydämen syke näkyi. Ollaan nyt onnellisia tästä hetkestä. Oon vaan semmonen murehtija, mutta yritän nyt ottaa vähän rennommin ja iloita tästä raskaudesta.

Paha olo jatkuu täällä edelleen. Mulla oli pari päivää parempi olo ja ruokakin maistu, mutta tänään taas on ollu tosi heikko olo. Rinnat edelleen kipeenä ja naama kukkii. Mulla ei ole koskaan ollut näppyjä naamassa, mutta nyt näyttää kun olisin pahassa murrosiässä kukkivan naamani kanssa. Mutta yhtään en valita vaan oon kaikesta tyytyväinen, kun tämä kuitenkin on tosi paljon yritetty ja toivottu raskaus.

Viikonjatkoja kaikille!!



Helinä 7+2

Harvoin tulee kirjoiteltua, mutta näin varhaisessa vaiheessa tuntuu, ettei ole juuri mitään muuta sanottavaa kuin turvottaa ja oksettaa. :) No nyt alkoi myös väsyttää. Viimeksikin mulla oli suht vaikea alkuraskaus, kun alkuraskauden uupumus on kuin ois lekalla päähän lyöty, aivoissa ei toimi mikään eikä kroppa tottele käskyjä. Siihen kun lisää jatkuvan pahoinvoinnin ja kuvotuksen, sekä turvotuksen tyyliä jalkapallo, niin onpa varsin ihana olo! :) Kumma juttu, miten sitten myöhemmin, kun maha on iso kuin mikä, olo tuntuu kuitenkin mukavammalta. Tai ehkä sitä on vaan unohtanut, mitä on olla ilman raskausoireita...



Mulla la seilaa ennen neuvolaa ja ekaa ultraa huhtikuun 18. ja 25. päivän välillä, kun kuukautiskierto oli melko sekava raskautuessa. Saa nähdä, meneekö iloinen perhetapahtuma ihan toukokuun puolelle, mutta joka tapauksessa joudun keväällä kateellisena seuraamaan teidän muiden vauvansaantia. :)



Pahoittelut Tiukuäidille keskenmenosta, se on meidän kaikkien yhteinen pelko varmasti tässä vaiheessa. :( Toivottavasti onnistutte raskautumaan uudelleen pian.

Ihan ok menee. Oon ollu vieläkin kotosalla. Ens viikolla alkas sitten opiskelut. Vähän hirvittää, kun päivisin pitää matkoja ajella yhteensä 150km ja päivätkin on pitkiä. Mies ottaa pojan " hoidon" vastuulleen työn oheen. Se eniten surettaakin, että ite jää ihan " syrjään" perhe-elämästä. En tiiä onko minkään opiskelun arvosta... :( No sitten huhtikuusta eteenpäin ollaan kyllä kotona oikein urakalla ja pitkään ja hartaasti.



Olo on ihan ok. Välillä tuntuu pahaa oloa mutta pääsääntöisesti olen vaan väsynyt. Ja sitä kyllä riittää edelleen tolkuttomasti. Rinnat on tosi kipeet ja pinkeet. Äitinikin totesi saunassa, että " sähän oot varsinainen Samantha Fox" . Mahaa turvottaa enää lähinnä iltasin.



Eilen olin neuvolassa. Kaikki oli suht ok. Lähtöpaino oli korkeempi, mitä olisin aatellu ja hemoglobiini (???kirjoitusasu???) vain 129. Noh, täytynee skarpata syömisiä entistä enemmän vaikka oon mielestäni asiaan jo kiinnittänytkin huomiota PALJON. Täytys kans varailla aikaa np-ultraan.



Jaksamista kaikille. T: Manunen rv9+0

Heippa kaikille. Jotenkin lohduttavaa lueskella muiden juttuja niin

hyviä kuin huonoja, kun oma olo myöskin enimmäkseen kuin jyrän

alle jääneellä, siis kuvottaa, oksettaa, turvottaa, väsyttää jne. Ja sitten

samalla elää pelon/epätietoisuuden vallassa että onko kaikki masussa

hyvin.....Meillä on perjantai-aamuksi varattuna ultra, joten sitä oottelen

kuin tulisilla hiilillä. Jännä juttu, että esikoisen kanssa en ees muista

murehtineeni mitään....ehkä en tiedostanutkaan kaikkea mitä voi

mennä vikaan...eikä tainnut olla kavereita vielä kertomassa kauhutarinoita. No, tässä päivä kerrallaan mennään ja toivotaan parasta. Mäkin tulen sitten perjantain jälkeen ilmoittelemaan mikä

tilanne oli. Tää töissä jaksaminen on tuskaa...

Tsemppiä kaikille oireiden kanssa ja toivotaan että pikkuiset

pysyy kyydissä!!!

Inkkarityttö 7+5

Tiukuäidille pahoittelut täältäkin keskenmenon johdosta. Totta se vain on, että meitä saman kokeneita on paljon. Itsekin tajusin sen sen vasta oman keskenmenoni jälkeen keväällä. Oli kuitenkin ihana huomata, että monet samoihin aikoihin km:n kokeneet plussasivat uudestaan jo hyvinkin pian. Itse päätimme odotella kuukauden ja koska kierto oli tuolloin vielä sekaisin, jätimme vauvahaaveet kesän yli hautumaan. Ja niinhän siinä kävi, että ekasta yrityskierrosta taas tärppäsi ja nyt ollaan jo rv 9+0.



Olikohan se Nyla, joka kyseli aiemmassa ketjussa tuosta huimauksesta. Itsekin opetusalalla työskentelevänä muistan esikoisen raskausajalta, kuinka taju meinasi lähteä kesken tunnin ihan yllättäen. Musiikkitunteihin en voinut lainkaan osallistua, kun yksinkertaisesti oli turha yrittääkään laulaa, kun jo pimeni silmissä. Muutenkin tuolin piti olla aina käden ulottuvilla, jos alkoi silmissä hämärtää. Onneksi kyläkoulullamme oli joustavat opetusjärjestelyt :) Oireilu oli pahimmillaan juuri alkuraskaudessa, ehkä sen vuoksi, että olin muutenkin surkeassa kunnossa jatkuvan oksentelun vuoksi. Nykyisen raskauden aikana en ole huimausta huomannut, mutta enpä ole töissä ollutkaan ja kotonakin makaan lähinnä sängyn pohjalla, kun se on ainut lievitys kuvotukseen.



Nyt on ollut välipäiviä tässä oksentelussa ja kovasti toivon, ettei tästä enää pahemmaksi muutu. Huonon päivän sattuessa olo on surkea ja kaikki masentaa, mutta parempana päivänä jaksaa jo muistaa, miksi tässä kärsitään. Eli ihan pohjalla ei enää koko ajan olla! Alan jo elätellä toiveita, ettei tällä kertaa sairaalareissua tulekaan kuivumisen vuoksi. Lupaavalta vielä näyttää, mutta helpotuksesta uskallan huokaista vasta kuukauden kuluttua. Siihen asti sinnitellään päivä kerrallaan.

Minä tässä lueskelin teijän juttuja ja yhtäkkiä iski paniikinomainen tunne, että onkohan masussa kaikki hyvin ja varasin perjantaiksi ultran. Tänään 8+0, joten pitäisi siellä jotain näkyä. Eka neuvola on vasta viikon päästä ja np-ultra täällä Riihimäellä 12rv:n jälkeen.

Täytyypä sitten tulla kanssa kertomaan, että miten meni...

*Nyt kovasti sormet ristissä ja jännityksellä odotan*

Pahoinvointi ja väsymys jatkuu edelleen. Huomaan, että mulla ainakin on pinna koko ajan tosi kireällä, onko muilla?

Mutta täytyy jatkaa töitä...

-Lellu 8+0-

Hei,

Kirjoittelen ensimmäistä kertaa, kun kerta jo avauduin tuolla " rinnat kipeinä" -viestiketjussa. Olen niin taikauskoinen, että tein testin vasta tänään, vaikka olen_tiennyt_olevani_raskaana jo viikkoja. Alunperin testi piti tehdä vasta ensi viikolla, kun toiset perättäiset kuukautiset jää pois. Meinasin äsken nukahtaa tähän työpöydän ääreen huolimatta 9 h yöunista ja 1 h päiväunista. Päätin varmistaa, että se on se raskaus, joka väsyttää, eikä muu. Esikoiselta jaksoin odottaa nuo toiset kuukautiset.



Oireet on alkanut paaaljon aiemmin kuin 1. raskaudessa: rinnat kipeet, pahoinvointia ja väsymystä (ja finni!). Jaksaminen on kortilla, kun esikoinen on vain vähän yli 1-V ja käyn töissä (tosin siistiä konttorihommaa). Tuo töihin meno tässä lasten välissä oli tilanteen sanelema pakko.



Imetän siis vielä esikoista ja synnytyksen jälkeen kerkesi olemaan yhdet menkat. Niiden perusteella LA olisi 13.4. Olen ruvennut epäilemään tuota LA:ta, kun kaikki oireet tulee 1. raskauteen nähden niin paljon aiemmassa vaiheessa. Onko muilla ollut näin?



Eipä muuta kuin jatkamaan " kärsimistä"



Luppis

[color=red]Miten sitä saakin niin pieni otus tuolla mahassa näin pahan olon aikaiseksi...?

Eli olo on edelleen " vihertävä" . Sen paremmin en osaa oloa kuvailla, mut kamalaa tää on. Kertaakaan en ole oksentanut eikä sillä tavalla ole huono olo, mut etoo, mikään ei maistu, ajatuskin ruuasta kuvottaa... Sellainen olo siis oikeasti, että naama on vihreä...

Maha on turvonnut ihan hulvattomasti, mutta myönnän, suurin osa on edellisen raskauden jäännöksiä... Eli suunta salille, jälleen kerran. ;)

Tissit... Yhdetkään liivit ei enää mahdu päälle ja muutenkin on aika epätodellinen olo. Nää on valtavat ja jatkavat kasvuaan... =/

Migreeni on ollut kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla otin lääkkeen. Nyt sit sain palopuheen neurologilta ja tav. lääkäriltä ETTEI MISSÄÄN NIMESSÄ MITÄÄN MUUTA KUIN PANADOLIA! Ja kiva kuulla tuollainen jälkikäteen, kun yksi lääkäri jo sanoi, että migr.lääkkeitä saa ottaa. Nyt siis loppuraskauden saan pelätä, että lapsella on kaksi päätä tai kuusi jalkaa tai vähintään muuten jollain tavalla sairas. :´( Olen yrittänyt varata aikaa eräälle luottolääkärilleni, joka saakertoa mulle lopulliset ohjeet. Niihin luotan. Ja samalla kertoa, ettei lapsella ole mitään hätää...

Olo on ihan tuskaisa kaikkine oireineen ja murheineen verrattuna esikon odotukseen. Silloin ei muita oireita olleet kuin kuukautisten loppuminen ja mahan kasvu alkaen viikolla 15. =) Eli pääsin ehkä maailman helpoimmalla raskaudella aloittamaan... ;)

Mutta jatkan jonotusta lääkärin ajanvaraukseen. =)

~Murmutti 7+4

[/color]

ilmoittaudun minäkin tänne kun tuo raskaus taitaa varma olla...laskettu olis 25.4.ei voi uskoa todeksi.meillä on ennestään neljä tyttöä, iät 10-1,9v.ja nyt sitten ilman suunnitelmia ilmoittaa tämä uusi tulokas.olen onnesta sekaisin ja ihmeissäni..edellisissä raskauksissa olen ollut hyvinkin etova mutta nyt ei ole mitään oireita.hieman korvennusta ja siinä kaikki.toivotaan että jatkuu näin. koittakaa te ystävät pärjätä sen huonon olon kanssa.pian se loppuu kuitenkin kuin salaman iskusta ja sit se unohtuu.minulla sit vissiin viikot mitä?

Päätimpä minäkin laittaa pari riviä kun viimein uskallan :o) Olen kyllä jo ilmoittautunut listalle, mutta aika epätodellisissa tunnelmissa on mennyt aika tähän asti. Tänään olin alkuraskauden ultrassa ja 5mm vauvanalku se siellä köllötteli -täsmälleen samassa paikassa kiinnittyneenä kuin esikoisemmekin. Sydän läpätti :o)!



Meillä on hoitotausta (clomit+menogon+pregnyl) ja siitä syystä olenkin kirjoitellut lähinnä tuonne plussanneiden lapsettomien pinoon. Mutta jospa sitä aktivoituisi tännekin laittamaan viestiä...



Meillä siis 1v8kk esikoinen ja nyt la sitten 24.4. Oma oloni on väsymystä rintojen arkuutta lukuun ottamatta ok. KIpuja on ollut paljon, mutta onneksi ne ovat taas laantuneet. Pahoinvointia ei ole ellei aivan satunnaista hetkellistä kuvotuksen tunnetta oteta lukuun. Näin oli esikoisestakin, joten olen enemmän kuin tyytyväinen!



Kaikille paljon voimia ja tarrasukkia!



jepuli rv6+0 ja santtu 1v8kk

heips,

täällä uusi " jäsen" huhtimasuihinne! olen 34-vee esikoistaan odottava tuusulalainen, rv 8 alkaa juuri mutta mitään oireita ei oikeastaan ole - aika monta testiä sain tehdä että uskoin raskauteni todeksi, varsinkin kun yritimme lasta jo toista vuotta. Ihanaa siis vihdoin tulla äidiksi ja saada kevätvauva, olen itsekin kevään lapsi =)

Kunpa pääsisi pian ultraan niin konkretisoituisi tämä juttu, että onko siellä masussa todellakin joku...

Miten usein kirjoittelette? Onko teillä myös tapaamisia joskus?

Hyvää syksyn alkua kaikille kevätmasuille!